Alkutalven kunniaksi pimenevät illat ja lyhenevät päivät tarjoavat jälleen otolliset olosuhteet kauhupelien kuluttamiseen. Vuonna 2015 ilmestynyt Dying Light on kerännyt palkintoja ja kehuja julkaisunsa jälkeenkin, kun puolalainen Techland on jaksanut kehittää vauhdikkaaseen peliinsä uutta lisäsisältöä neljän isomman laajennusosan lisäksi lisävarusteita ja muita yllätyksiä pitäen samalla kakkososan kehityksen käynnissä. Melkoisen runsassisältöiseksi seikkailuksi vuosien varrella versonut Dying Light ilmestyi keväällä 2021 Playstation- ja Xbox-konsoleille Platinum Edition -versiona, joka niputti koko Dying Light -elämyksen yhteen pelijulkaisuun. Tätä platinapainosta kelpaa nyt pelailla Switchilläkin, kun Nintendon hybridikonsolilla päästään nauttimaan kuolleen valon kajastuksesta helmikuulle 2022 päivättyä jatko-osaa odotellessa.
Dying Lightin Switch-käännös kuitenkin ajautui yllättävään vastatuuleen lokakuun puolivälissä Euroopassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, kun Dying Light Platinum Edition ei päässytkään konsolin oman eShop-kaupan valikoimiin. Saksassa julkaisukieltoon väkivaltaisen sisältönsä takia päätynyt peli jäi ilmeisen inhimillisen virheen takia kaikilla edellä mainituilla markkina-alueilla pelinsä digitaalisessa muodossa nauttivien pelaajien ulottumattomiin. Tätä arviota kirjoitettaessa tilanne ilmeisesti elää vielä, mutta Dying Lightin energisen pakokauhuinen toimintakin maittaa oikein hyvin mainion konsolikäännöksen ansiosta.
Lähi-idässä sijaitseva Harranin kaupunkikeskittymä on zombie-epidemian kourissa, ja karanteeniin suljetut kaupunginosat kuhisevat elävien kuolleiden lisäksi myös selviytyjiä, jotka saavat onneksi kansainvälisenä sotilasyhteistyönä pudotettuja ensiapu- ja selviytymispakkauksia niskaansa. Paikallinen poliitikkopahis on kuitenkin onnistunut saamaan käsiinsä dokumentteja, jotka sisältävät valonarkaa tietoa kansainvälisestä avustusverkostosta, ja koska ruokkivaa kättä ei kannattaisi purra, taivaalta putoaa avustusten ohella yllätys. Pelaaja asettuu Kyle Cranen nahkoihin (äänenä Roger Craig Smith) kartoittaessaan zombietilanteen vakavuutta ja tätä kiristäjäkonnaa etsiessään, mutta Harranin kauhujen keskelle jalkautuminen ei onnistu ilman paikallisten apua, ja pian Crane valahtaa mukaan elävillä kuolleilla höystetyn humanitaarisen kriisin käänteisiin.
Dying Lightissa pelaaja liikkuu Harranin katoilla tehden puhdetöitä zombeja vastaan pintansa pitäville selviytyjille. Cranen fysiikka riittää alkeellisiin puolustustoimenpiteisiin yksittäisiä vihuja vastaan, joiden veriset räjähtelyt mäiskinnän keskellä groteskeine hidastuksineen ovat kaiketi olleet syynä siihen, että saksalaiset mediatarkastajat ovat arvioineet Dying Lightin kielletyksi peliksi. Parkour-pinkominen on paras keino ottaa etäisyyttä hitaisiin - mutta joukolla päälle laahustaviin - zombeihin, ja avoimessa maailmassa tapahtuvat kauhujuoksentelut ovat sekä paperilla että käytännössä edelleen raikas ja adrenaliinipitoinen peli-idea. Erilaisia selviytyjiä pelaajalle esittelevä tarina ei ole se vahvin osa-alue ollenkaan, mutta Cranen liittolaisten pyörittämä Tower-tornitalokompleksi tarjoaa hyvän ja kieltämättä tunnelmallisen keskuskohdan seikkailulle, jossa voi käydä kehittämässä varusteita seikkailun erätauoilla.
Dying Lightin pyörittämisen kannalta on kuitenkin otettava huomioon, että peli on suunnitteluratkaisuidensa myötä varsin tuhti paketti. Peliraudan pitäisi jaksaa pyörittää sekä suhteellisen isoa avointa kaupunkimaisemaa että siellä laiduntavia eläviä kuolleita ilman ruudunpäivityksen liiempiä nikotteluita, jotta tarkka parkourakrobatia onnistuisi. Techlandin itsensä toteuttama Switch-julkaisu mahduttaa vauhdikkaan ja laajan zombieseikkailun hybridikonsolille, jolla peli on ehdottomasti nautittavimmillaan kannettavassa muodossa. Hyppypotkut, veriset iskut ja parkouraaminen dramaattisine loikkineen toimivat hienosti, ja Uncharted-henkinen kiipeily pelimaailman seinissä olevia kädensijoja ja pintamateriaaleja hyödyntäen sujuu ensimmäisestä persoonasta pienen harjoittelun jälkeen oikein mainiosti.
Switchin omalla näytöllä jonkin verran karsittu ja yksinkertaistettu grafiikka ei iske aivan niin pahasti silmään kuin televisioruudulta tarkkailtuna, jolloin kaupunkimaisemien ruokkoamattomuus ja elävien kuolleiden jäykät animaatiot kyllä ovat selvästi huomattavissa. Toisaalta taas Dying Lightissa on mahdollista lätkiä pelikuvan päälle erilaisia suotimia, jotka lisäävät meininkiin seepiasävyistä tunnelmaa tai tarkentavat kuvan näytön keskiosaan, mikä lisää ovelasti klaustrofobista tunnelmaa sekä auttaa peittämään grafiikan kulmikkaimpia kohtia ruudun reunat valtaavan sumutehosteen sekaan. Kaiken kaikkiaan Switchille sujautettu Dying Light toimii mainiosti kannettavassa muodossa kuin naula harranlaisen kalmon otsassa. Towerin ja ulkomaailman välillä sukkuloivan pelaajan ei tarvitse odotella siirtymistenkään kanssa määrättömän pitkään, vaan latausajat ovat nekin ihailtavan vikkeliä.
Kuoleva valo ei tunnu sammuvan Switchilläkään, vaan Techlandin tekniikkavelhot ovat tehneet kovan työn tuodessaan edelleen mainiosti loikkivan, potkivan ja kiipeävän seikkailunsa Switchille. Niin ikään kouriintuntuvaa tutkimusmatkailua tarjoavan Breath of the Wild -seikkailun jatko-osaa odotteleville pelaajille on tässä tarjolla tilaisuus uuteen selviytymispainotteiseen aktiivilomaan, mikäli hurmeinen ja väkivaltainen lähitaistelu ei aiheuta pelipainajaisia.