Dynasty Warriors 9

Dynasty Warriors on niin sanotun musou-lajityypin pioneeri. Ideana on laittaa sankarillinen soturi lanaamaan tuhansittain rivisotilaita taistelukentällä täysin epärealistiseen tyyliin. Dynasty Warriors 9:ssä Omega Force ja Koei Tecmo halusivat kuitenkin muuttaa tuttua kuviota.

Suurin muutos on siirtyminen avoimeen maailmaan. Menneissä peleissä valittiin Kiinan historiasta innoittuva sankari, ja syöksyttiin sitten melkoisen suurikokoisen kentän taistoihin. Tällä kertaa tehtävien välillä ei ole omia valikoitaan, ja suorituspaikkaan on oikeasti joko kuljettava tai käytettävä pikamatkustustoimintoa. Kartta on mukavan kokoinen, ja paikasta toiseen ratsastamiseen saa kulumaan isohkon siivun aikaa.

Tämän kookkaan maailman ongelmana on, ettei sen tutkiminen ole mitenkään mielenkiintoista. Näin ollen herää kysymys, oliko siirtyminen tällaiseen pelattavuuteen tarpeellista tai vaivan arvoista. Maailmaa koluamalla löytää nikkarointiin raaka-aineita, aarteita ja muuta roinaa. Näitä esineitä on silti aivan liian harvassa, eikä niitä yleensä viitsi edes etsiä. Lajityypille ominaisesti pelaaja on alusta alkaen poikkeuksellisen voimakas soturi, joten raaka-aineiden kerääminen päivityksiä varten ei ole se tärkein juttu hoidettavien asioiden listalla.

Pisteenä iin päällä maailma on melkoisen eloton ja laimean vaikutelman tekevä. Maastossa on maatiloja, joissa pääsee havainnoimaan historiallisia kiinalaisia viljelijöitä, mutta asutuksen ulkopuolelle poistuttaessa tarjolla on vain läänikaupalla geneeristä metsää, elottomia aukeita ja vuoristopolkuja. Pelin maailma on siis avoin vain siksi, että sen pitää olla avoin. Tehtävästä toiseen siirtyminen muodostuu näin pelkästään pakolliseksi välimatkaksi sen sijaan, että nämä väliosiot olisivat mielenkiintoisia ja luonnollisia osana pelikokemusta.

Mainosmateriaalin perusteella tarttumakoukut ovat uusi hieno ominaisuus, mutta todellisuudessa ne eivät tuo peliin mitään kovin ihmeellistä. Lisäksi nämä koukut muuttavat pelin usein tarpeettoman helpoksi. Esimerkiksi linnoituksessa majailevan kohteen voi kaataa joko järjestyksessä alhaalta aloittaen koko linnoituksen tuhoten, tai vaihtoehtoisesti kiivetä seinää pitkin suoraan huipulle kohteen luo. Näin avautuu toki uusi strateginen tapa pelata, mutta samalla toiset muuttuvat tyystin tarpeettomiksi.

On mainittava, että asutusalueilla voi myös asioida kauppiaiden ja muissa palveluammateissa toimivien luona. Näin oma pelaaminen helpottuu aseiden päivityksen ja käyttöesineiden hankkimisen myötä. Palautuminen uusia taistoja varten on suositeltavaa, ja samalla voi ihailla ulkoisesti hyvin tehtyjä asutuksia. Kaupungin vilinässä pelin maailma todellakin tuntuu elävältä.

Tarina innoittuu jälleen Kiinan historiasta. Heti aluksi käydään suuri taistelu Zhang Jiaon johtaman kapinallisen Yellow Turbansin ja Hanin dynastian välillä. Koko juoni ei ole tässä, mutta alkusysäyksenä erittäin onnistunut. Suoritettuaan tehtävän ensin Hanin dynastian puolella voi asettua myös vastapuolelle pelaten esimerkiksi Zhang Jiaona itsenään. Näin saadaan mielenkiintoista vaihtelua kuvakulman suhteen.

Rakenteen puolesta tarina kattaa kaikki eri henkilöhahmot, mutta jonain tiettynä hahmona voi pelata vain niin kauan kuin hänellä on jokin osa tarinan kulussa. Näin ollen osa on pelattavissa huomattavasti harvemmin kuin toiset. Suuri draaman kaari pysyy koko ajan samana, mutta pelattavan hahmon valinta määrittelee sen, miltä kantilta eeppistä tarinaa katsellaan.

Aiempien Dynasty Warriors -pelien malliin jokaisella hahmolla on oma tyylinsä ja periaatteensa riippuen siitä, kummalla puolella historiaa he ovat. Toki kaikilla on se oma persoonansa myös, joskin keskinäiset erot loistavat nimenomaan taisteluissa. Jokaisella on erikoishyökkäyksensä ja aloitusaseensa samoin kuin vahvuutensa taistoissa, ja näin jokaisen tarina tuntuu tuoreelta ja mielenkiintoiselta. Joukossa on vanhoja tuttuja, kuten Lu Bu ja Dian Wei, mutta myös uusia kasvoja.

Suuret taistot ovat hieman erilaisia kuin ennen. Perinteiseen malliin rivisotilaita voi lanata joukoittain yhdellä huitaisulla, mutta nyt menoa voi hieman aiempaa enemmän yksilöidä. Ensin on valittava sepän luona haluttu ase, ja sen jälkeen määrittää kivet (gems) erikoishyökkäyksille. Esimerkiksi pitämällä pohjassa R1-nappia aukeaa valikko, josta voi valita Launch (viskaisee pahikset ilmaan), Stun (typerryttää pahikset), Knock-Down (paiskaa pahikset maahan) tai Special (erilainen jokaiselle hahmolle). Jokaiselle näistä voi antaa oman kiven, joka antaa lisäkykyjä. Näin ollen tuunailuun kannattaa käyttää hetki jos toinenkin.

Vihollisten hyökkäyksiin voi reagoida painamalla kolmiota oikealla hetkellä. Tällöin Batman: Arkham Asylumin malliin suoritetaan vastaisku. Kolmiolla voi myös tehdä viimeisiään vetelevälle pahikselle lopetusiskun elokuvalliseen tyyliin. Toisin sanoen pelaaminen on muutakin kuin vain yhden napin hakkaamista. Mukana on myös jousi ja nuoli, joilla voi metsästää joko villieläimiä tai pahiksia... tai vaikka ampua räjähtävään tynnyriin.

Sivutehtävien tekemiseen rohkaistaan tason ja kokemuspisteiden nousulla ennen suuriin taistoihin ryhtymistä. Korkean tason tehtävän pystyy kuitenkin suorittamaan, jos vain tietää mitä on tekemässä. Suoraviivainen ryntääminen ei aina ole paras toimintatapa, joten viisas erikoishyökkäyksien ja R1-keinojen käyttö kannattaa. Tällä tavalla pelaaminen saattaa tuntua ajoittain liian helpolta.

Sivutehtävät ovat yleensä luokkaa "mene tuonne ja ota nuo hengiltä syystä x". Joka tapauksessa kaikkialla on runsaasti selkäsaunaa kaipaavia pahiksia, joten sivutehtävien yksinkertaisuuden pystyy antamaan anteeksi. Onneksi tehtävät, joissa on määrä nikkaroida lääkkeitä muille, eivät tapahdu nekään kovin usein.

Eräs osa-alue on aivan järjetön, mutta sellainenkin on mukaan laitettu: hiiviskelytehtävät. Onneksi niitä ei montaa ole, mutta ne harvatkin ovat suorastaan harjoitus kärsivällisyydelle ja turhautumisen siedolle. Havaituksi tulemisen jälkeen pitää onneksi vain mennä seinän toiselle puolelle ja odotella hetki tilanteen laantumista. Hiiviskely on toki uusi lisä pelikokemukseen, mutta ei millään tavalla positiivinen sellainen.

Dynasty Warriors 9:n suurin pettymys on kuitenkin pelin tekninen suoriutuminen. Ruudunpäivitys notkahtelee säännöllisesti ollen pahimmillaan opastusosion aikana, eikä merkittävästi parannu missään vaiheessa tavallisella PS4:llä pelatessa. Pelikelvotonta jälki ei missään vaiheessa ole, mutta selvästi huomattavaa yskiminen silti on. Liikeanimaatiot tökkivät, näkymättömät seinät vaivaavat, osa pinnoista ei lataudu lainkaan ja muutaman kerran bugi pakotti käynnistämään pelin uudestaan. Yleisen hiomisen puuttuminen on harmillisen näkyvää.

Kaikesta huolimatta musou-lajityypin ystäville Dynasty Warriors 9 on nautittava peli. Mukana on huonoa ääninäyttelyä, joka on tässä vaiheessa jo sarjan tavaramerkki. Toiminta on mahtipontista ja räjähtävää. Henkilöhahmot ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Muutos avoimen maailman pelaamiseen ei ole kovinkaan onnistunut, mutta pelaaminen on silti hauskaa. Toivottavasti peliä hiotaan päivityksillä vielä julkaisunsa jälkeen, sillä tällä hetkellä tekniset ongelmat laskevat pelinautintoa.