Elden Ring: Nightreign, suurennuslasin alla Network Test ja kaverin kanssa pelattava co-op

Kuullessani sanat "Elden Ring" innostuin välittömästi, sillä kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosikkijulkaisuistani tarinapohjaisten seikkailuroolipelien osalta. Odottavan aika oli pitkä, mutta osallistuminen Nightreignin Network Testiin sekä hillitsi nälkää että loi odotuksia toukokuussa tapahtuvaa julkaisua silmällä pitäen. Tuttuun tapaani olin katsonut vain yhden trailerin, sillä en halunnut kuulla mitään oleellista etukäteen.

Sen tiesin, että kyseessä on pelaajien väliseen yhteistyöhön nojaava julkaisu, ellei sitten halua yrittää menestyä ultimaattisen haasteen eli yksinpelin muodossa, joka on luvattu julkaisuun. Testissä vaihtoehtona oli kokea Nightreign vain kolmen pelaajan kesken, ja on helppo ymmärtää, miksi. Soulslike-teemalle uskollisessa julkaisussa haastetta piisaa valtavasti, eikä maankamaraa halaileva ja kuolemaa odottava oma taistelija ole epätavallinen näky.

Lähtöpaikka muistuttaa erehdyttävästi Elden Ringin Roundtable Hold -aluetta, jossa majailee muutama tekoälyhahmo. Näiltä toivoisi saavan edes jonkinlaista viitettä esimerkiksi ulkomaailman tapahtumista, mutta kaikki ovat kovin niukkasanaisia. Veri vetää vahvasti seikkailemaan, joten sisätilojen vieressä oleva harjoituskenttä ei jaksa innostaa kovin kauaa. Sen laitoin kuitenkin merkille, että hahmollani on jonkinlaisia erikoistaitoja, jotka aktivoidaan tietyillä näppäinyhdistelmillä. Peli kertoo näppäimet näiden suorittamiseen, mutta tyypillisesti From Software ei anna sen ohjeita tarkemmasta toteutustavasta, mikä hieman kismittää, sillä kyseessä on hyvin olennainen asia selviytymisen kannalta.

Tukikohdassa on harjoitusalueen lisäksi kohta, jossa voi valita sankarin kahdeksan seikkailijan joukosta. Tyypillisimmin maailmassa näki etenkin vahvoja lähitaistelijoita, konnamaisen vikkeliä hahmoja ja magiaa hyödyntäviä velhoja. Mainittu kolmikko tuntui parhaalta vaihtoehdolta yhteistyötä ajatellen, sillä lähi- ja kaukotaistelun yhdistelmä toimii mainiosti useimmissa pomovastuksissa. Oma suosikkihahmoluokkani, eli velho tuntui kuitenkin hyvin hankalalta, sillä manapisteet olivat jatkuvasti vähissä. Nightreignissa on mekaniikka, jolla velho pystyy täyttämään manamittaria vihollisten kustannuksella, mutta en ymmärtänyt sen toteutustapaa. Tuttu loitsimispisteitä täyttävä pullo loisti poissaolollaan, ja päädyin usein maata konttaamaan yrittäessäni auttaa tiimiäni lyömäasein.

Se yllätti Nightreignissä eniten, että kyseessä on hyvin nopeatempoinen ja Battle Royale -teemaan pohjautuva julkaisu. Lyhyesti tiivistettynä aluetta rajoittaa energiamittaria järsivä alue, joka supistuu pikkuhiljaa pienemmäksi samaan tapaan kuin esimerkiksi Fortnitessa tai PUBGissa. Kaikkiaan aikaa on 15 minuuttia, jonka aikana saa tutkia niin montaa luolastoa tai avoimesta maailmasta löytyvää kohtaa kuin ehtii ennen pääpomon kohtaamista. Tavoitteena on rakentaa omasta hahmosta riittävän voimakas ja kerätä varusteita, jotta alueen päävastus saadaan hengiltä. Elden Ringistä tuttu rauhallinen ja vapaa eteneminen on kuitenkin heitetty romukoppaan aikarajan vuoksi, eikä tarjolla ole edes kolmen vuoden takaisen julkaisun sisältämää Torrent-ratsua. Sentään kartta monine merkintöineen on annettu matkaa helpottamaan.

Nightreignin erikoisuuksiin sisältyy myös taistelijoiden parkour-taidot, sillä korkeampien paikkojen saavuttaminen sujuu lähes yhtä vaivattomasti kuin Kyle Cranella (Dying Light -julkaisun päähenkilöllä). Sekin yllätti, että Grace-levähdyspaikoille ei istuta lainkaan, vaan nuotion hyödyt aktivoituvat sen lähellä. Myöskään kykypisteitä ei saa laittaa mielensä mukaan, vaan hahmon kaikkia ominaisuuksia kasvatetaan taso kerrallaan, mikäli rune-valuuttaa on tarpeeksi. Yksi hauska ominaisuus ansaitsee erikoismaininnan: oma tiimitoveri herätetään henkiin muiden taistelijoiden hyökkäyksillä! Ensimmäisellä kerralla moinen saattaa jopa naurattaa.

Kokonaisuutena Nightreign on erittäin lupaava, mutta ongelmiakin tuli eteen. Esimerkkinä Playstation 5 -alustalla operoiva kaverini ei päässyt pelissä tukikohtaa pitemmälle. Aloituspaikassa sijaitseva pyöreä pöytä antaa mahdollisuuden laittaa saman moninpelisalasanan, jolloin kahden pelaajan tiimiin lisätään yksi "salasanaton" seikkailija, mutta tällöin haku ei onnistunut kertaakaan. Harmittavasti tämä tuttu ongelma jo Elden Ringin ajoilta nosti taas päätään, mutta korjaantui onneksi myöhemmin.

Se tärkein kysymys tulee kuitenkin tässä: tarjoaako Nightreign riittävästi uutta? Kentällä tuli nähtyä myös uusia vihollisia, mutta esimerkiksi yksi pomovastus oli kopioitu suoraan ensimmäisestä Dark Soulsista, ja perustason viholliset olivat tuttuja Elden Ringin ajoilta, kuten myös Limgraven alue. Roguelike-teema, nopea tempo ja yhteistyön mahdollisuus muiden pelaajien kanssa voivat kuitenkin olla tämän vuoden toukokuussa julkaistavan seikkailun kantavia voimia. Maailmaa pääsee tutkimaan ensimmäisillä kerroilla juuri sen verran, että mielenkiinto herää, eikä kuolemistakaan rankaista kohtuuttomasti - jos tiimitoveri ei ehdi nostamaan pystyyn, on rangaistuksena oman hahmon yhden avatun tason menetys. Silti tässä on sitä jotakin, sillä veri veti aina uudestaan tutkimaan maailmaa monista epäonnistumisista huolimatta. Jään odottamaan innolla, mutta silti hieman malttamattomana.