Exocross

En aluksi ymmärtänyt, miksi Iracing-tiimiltä ja indie-kehittäjä Orontes Gamesilta kesti neljä kokonaista vuotta (!) Exocrossin pelattavan version (joka alun perin käytettiin nimellä "Drag") kehittämisessä ajankohtaan, jolloin se lopulta julkaistiin. Mutta nyt ymmärrän, mistä se johtuu. Orontes Gamesin kehittämä peli pohjautuu vahvasti fysiikkamallinnukseen, ja sen vuoksi kehittäminen on vienyt paljon aikaa. Exocross perustuu patentoituun pelimoottoriin, jossa kaikkia neljää pyörää simuloidaan fyysisesti toisistaan ​​riippumatta, ja tähän lukeutuvat myös kaikki neljä yksittäistä iskunvaimenninta. Fysiikkamoottori sisältää myös alustan jouston, jota äärimmäisen harvat kilpasimulaattorit ovat uskaltaneet jäljitellä, kun ajatellaan, mitä tapahtuu todelliselle autolle raskaassa kuormituksessa ja kilpailun aikana.

Exocross on kuitenkin outo tuote. Se on yksi kaksiteräisimmistä peleistä, joita olen testannut vuosiin. Pohjimmiltaan se on Mario Kartin, Motorstormin tai Flatoutin tapainen arcade-kilpa-ajopeli, jossa ajat jonkinlaisella kuuauton tuoksuisella buggy-kulkupelillä vieraalla planeetalla. Sinua pyydetään voittamaan kaikin mahdollisin keinoin kilpaillessasi useita muita autoja vastaan, jotka näyttävät samalta kuin ne olisi rahdattu sinne Wreckfestistä. Kyse on mahdollisimman nopeasta ajamisesta hiekkateillä, kaasupolkimen survomisesta ja jatkuvasta muiden autojen vastarinnan välttelemisestä riippumatta siitä, miltä edessäsi oleva tie näyttää. Tiivistettynä arcade-ajaminen on selkeää ja yksinkertaista. Olennaista on mielestäni se, että kehittäjien painopiste on aina ollut realistisuuteen ja erittäin yksityiskohtaiseen off-road-fysiikkaan pohjautuvaa suunnittelua, mikä näyttää olevan nykyisin pelin hauskuuden tiellä. Exocross tuntuu siirappimaisen hitaalta, ja siitä puuttuu nopeuden, tuulen, räjähtävyyden ja adrenaliinin tunnekirjo, jolla genren parhaat pelit aina ylpeilevät.

Yksi puoli, joka ei todellakaan toimi sen itsensä vuoksi, on Exocrossin aivan liian realistinen estetiikka, joka sopisi arcade-ajoon. Siitä puuttuu myös mielikuvitusta, leikkisyyttä ja värikkyyttä, joten siihen kyllästyy melko nopeasti. Kehittäjien olisi pitänyt maustaa suunnittelua jollakin, joka ei näytä vain yhdeltä suurelta ja harmaanruskealta sorakuopalta. Ennen kaikkea heidän olisi kannattanut koristella radat esimerkiksi katsojilla, taloilla tai muilla rakennuksilla paremman nopeuden tunteen luomiseksi. Exocross (julkaistu Early Accessissa joulukuussa 2020 ja nyt 100 % valmiina) tuntuu minulta enemmän fysiikan lakeja noudattavalta prototyypiltä kuin täysivaltaiselta ajopeliltä, ​​ja 39 euron hintalapulla tätä on vieläkin vaikeampaa ymmärtää.

Pelissä ei myöskään ole todellista uramoodia. Moninpeliosuudesta puuttuu vaihtelua ja immersiota, ja kilpailuista muodostuu usein hyvin yksitoikkoisia. Neljä (!) peliin luotua rataa ovat yksitoikkoisia ja niistä puuttuu jännitystä sekä omaperäisyyttä, ja vastustaja-autojen tekoäly on parhaimmillaankin heikkoa. Auton fysiikka teki kuitenkin erittäin hyvän vaikutuksen, ja uskon ehdottomasti, että Iracing pystyy tekemään tällä järjestelmällä todella hyviä asioita tulevaisuudessa. Harvassa pelissä on yhtä hyvin tehtyjä, yksityiskohtaisia ja realistisia liikkeitä kuin vaikkapa alustan liikehdintä Exocrossissa. Se ei kuitenkaan ole hauska peli pelata.