Ennakkoversiot saapuvat testiin joskus lähes valmiina peleinä, joskus raakileina. Viimeistelemättömyyden puutteen voi antaa hyvin anteeksi, jos peli muuten vaikuttaa lupaavalta ja sen voi sielunsa silmin nähdä päivitettynä viihdyttävän tuntikausia. Extinction ei harmillisesti kahdeksan kentän mittaisen ennakkoversionsa perusteella näytä nousevan sille tasolle.
Tarinassa hölistään miljoonaan kertaan kuullut höpinät kuvitteellisista valtakunnista, niitä uhkaavista pahiksista ja siitä Ainokaisesta Suuresta Soturista, joka voi estää ihmisten/keijujen/huoltovarmuuden täydellisen tuhon. Tällä kertaa partanaaman nimi on Avil, muinaisen Sentinels-nimisen jengin viimeinen jäsen. Muut harvat esiintyneet hahmot toimivat ekspositioautomaatteina ja jatkuvana korvan juuressa ynisevänä riesana muistuttaen Avilia kotien ja kissojen pelastamisesta samalla, kun tämä yrittää olla lyhykäisissä kentissä yhtä aikaa viidessä eri paikassa. Avil liikkuu varsin vikkelästi kinttujensa ja köytensä kanssa puiden latvoista rakennusten katoille, mutta kaikkialle hän ei ehdi. Mökkiä meneekin hehtaaritolkulla kappaleiksi, jos siviilejä yrittää usuttaa taikaportaaleja pitkin turvaan ja päinvastoin.
Akrobaattimaisen hyppimisen ja heilumisen lisäksi Avil taitaa myös miekan salat. Näitä mysteerejä paljastetaan sivallus kerrallaan niin ihmisen kokoisille pikkuörkeille kuin siirtolohkareita biljardipalloina käyttäville ravenii-jäteillekin. Pelin ennakkomateriaali hehkuttaa kovasti monipuolista ja syvällistä taistelusysteemiä komboineen päivineen. Iron Galaxy Studios on vastuussa muun muassa Killer Instinct -taistelupelin reinkarnaatiosta, joten sanoille pitäisi olla katetta. Käytännössä mitään merkkejä tällaisesta ei kuitenkaan osunut vastaan, sillä yhdellä napilla kaiken toteuttaminen taannutti homman juuri sen itsensä loputtomaan hakkaamiseen. Pikkuotuksia tuli vastaan niin pienissä tipoissa tyhjästä ilmestyen, että aluevahinkoa tekeville pyörähdyksille tai vastaavalle ei ollut koskaan mitään tarvetta.
Kolossit vaativat hieman toisenlaista strategiaa, sillä valtavan kokonsa lisäksi mokomat ovat iskeneet panssaria haavoittuvien ulokkeidensa päälle. Eritasoiset palat pitää ensin iskeä pois, jotta möröltä voi katkoa jalat tai kädet. Jos hyökkäys syystä tai toisesta keskeytyy, raaja kasvaa takaisin turhankin pikaisesti. Kun Avilin erikoismiekkaan on ladattu riittävästi ryynienergiaa ihmisten pelastamisesta tai pikkupahisten sekä panssarinpalojen pätkinnästä, lopullisen Iskun voi tehdä raveniin niskaan, jolloin pää plopsahtaa irti ja örkki katoaa maailmasta. Aluksi hienolta tuntunut systeemi muuttuu nopeasti yhtä tasapaksuksi suorittamiseksi kuin perusörkkien pätkiminen ilman sen kummempia nyansseja. Jalkapanssari rikki, jalka irti, mörkö persiilleen istumaan, nousu selän kautta niskaan ja pään irrotus. Toista kunnes kaikki ovat kuolleet. Ainoastaan liian lähellä hilluvan kamerakulman takia tulevat äkkikuolemat hidastavat Avilia ja eeppinen taistelu muuttuu nopeasti optimointikisaksi siitä, missä järjestyksessä kentän eri tehtävät saa suoritettua parhaan arvosanan saamiseksi.
Extinction oli ennakossa "ihan kivan" näköinen, muttei erityisen vaikuttava. Pelin sisältö nojaa ilmeisen vahvasti satunnaisesti muodostettuihin kaupunkeihin, mikä tarkoittaa usein toisistaan tunnistamattomien leikkaa-liimaa-kokonaisuuksien samoilua. PC-versio Xbox One -ohjaimen kanssa hoiti homman mekaanisesti hyvin kameran kanssa painimista lukuun ottamatta.
Extinctionin ennakko ei jättänyt erityisen hyvää kuvaa lopullisen pelin tarjoamasta sisällöstä. Paperilla hienolta kuulostanut monipuolinen taistelusysteemi hukattiin ensimmäisissä kahdeksassa kentässä varsin täydellisesti eikä edes titaanien kaataminen tuntunut muutaman ensimmäisen jälkeen läheskään niin eeppiseltä kuin olisi saattanut toivoa. Ne muistuttavat liikaa toisiaan sen sijaan, että jokaista vastaan pitäisi käydä omanlaisellaan taktiikalla. Studion koko ei ole välttämättä riittänyt siihen, mitä suunnittelupalavereissa on sisällöstä puhuttu, tai sitten ennakkoversio on raavittu liian laihoista eväistä kokoon. Toivottavasti lopullinen paketti on huomattavasti syvällisempi ja monipuolisempi, sillä muuten elämää suuremmat örkit jäävät kaatamatta.
Testattu Jimm's Gamer Gold 1070 V3 -pelitietokoneella. Tehomasiinan tarkat lisätiedot löydät täältä.