F1 2009

F1 2009 vakuuttaa heti sisällöllään. Valittavana on yksittäisiä kisoja, kolme kautta kestävä uratila, erilaisia haasteita ja luonnollisesti kilpailemaan pääsee myös kavereiden kanssa. Haastetila on kausitilan ohella pelin parhaita osa-alueita, sillä haasteita löytyy todella runsaasti ja vaihtelua on mukavasti. Pelaaja pääsee esimerkiksi testaamaan montako ohitusta onnistuu yhden kierroksen aikana, ajamaan erilaisia aika-ajoja ja jopa yrittämään kisaa kaatosateessa kuivan kelin renkailla.

Pelin sydän on kuitenkin helposti mukaansa tempaiseva kausitila. Siinä pelaaja aloittaa pahnan pohjimmaisista talleista ja tarkoitus on kolmen kauden aikana nousta formuloiden kiistattomaksi kuninkaaksi. Pelaajan ei tarvitse kuitenkaan tehdä kaikkea yksin, sillä talli auttaa parhaansa mukaan. Olin positiivisesti yllättynyt, kun aika-ajon aikana pysähtyessäni minua kehotettiin säätämään ajokkiani enemmän kiihtyvyyspainotteiseksi, jotta aikani paranisi. Tein näin ja toden totta, ajoin heti kisan parhaan kierrosajan. Korvanapistani kaikui onnitteluviestejä hyvän kierroksen johdosta ja koin olevani osa oikeaa formulatiimiä. Lehdistö on luonnollisesti kiinnostunut uudesta tulokkaasta ja lehtien otsikot muokkautuvat sen mukaan miten kisoissa menestyy. Matkalle mahtuu myös kateellisia kilpakumppaneita, jotka vähättelevät tulokkaan taitoja, mutta kyllä hymy hyytyi kun ensikertalainen päräytti ykköspaikalle konkareiden ohi.

Tähän asti peli on ehkä kuulostanut silkalta suitsutukselta, mutta älkää menkö vipuun. F1 2009 on nimittäin kelvollinen ajopeli, mutta se on huono formulapeli. Syynä tähän ovat yksinomaan PSP:n tekniset rajoitukset. Ohjaustuntuma on hirvittävän kiikkerä, sillä analogitatti reagoi ohjaukseen aivan liian herkästi. Ohjausta voi yrittää säätää vähemmän herkäksi, mutta en saanut ongelmaa korjattua millään. Jopa alhaisimmalla mahdollisella ohjausherkkyydellä auto pyörähti säännöllisesti pusikon puolelle. Ajonautinnosta ei voida puhua, kun lähes kaikki mutkat päätyvät pöpelikön puolelle. Muissa ajopeleissä vaappuvan ohjauksen voisi antaa anteeksi, mutta kun alla on maalla kulkeva ohjus ja jokainen mutka on taistelua voitosta ja häviöstä, niin ongelmaa ei voi vain ohittaa olankohautuksella.

Pelistä löytyy onneksi myös erilaisia ohjausapuja, jotka helpottavat huomattavasti tiellä pysymistä. Samalla ne kuitenkin vievät pelistä kaiken haasteen ja tuovatpa ne mukanaan myös pari uutta ongelmaa. Ensinnäkin auto kulkee kuin raiteilla. Toiseksi auto todella kulkee raiteilla. Ohittaminen on tällöin lähes mahdotonta, sillä luonnollisesti kilpakumppanit paahtavat samoilla kiskoilla eteenpäin. Ainoastaan pitkillä suorilla peli kytkee avut pois päältä, jolloin ohitusta voi yrittää. Toisaalta välillä mutkan jälkeen ohjausapu kytkeytyy pois aivan liian aikaisin, jolloin auto luonnollisesti pölähtää sisäkaarteen kautta ulos. Varikolle on myös välillä mahdotonta päästä, sillä ohjaus vääntää pelaajan ajokkia väkisin takaisin ajoradalle. Yritä siinä nyt ajaa kisaa, kun renkaat lahoavat, siivekkeet ovat irti, bensa on lopussa ja tallista huudetaan pelaajaa pysähtymään varikolle, mutta ohjaus ei vain anna periksi.

Kanssakilpailijoille ei myöskään heru vuolaita kiitoksensanoja. Kaikki puksuttavat kliinisesti parasta ajolinjaa ja välillä töytäisevät pelaajan ajokista takasiivekkeen irti. Inhimillistä otetta ei näistä kuskeista löydy ja kisat tuntuvat enemmän valmiiksi ohjelmoiduilta aika-ajoilta, kuin draaman ja jännityksen täyteisiltä kilpailuilta.

F1 2009 jätti minut hyvin ärsyyntyneeksi. Kausitilassa on mukavasti sitä "vielä yksi kisa" -imua, mutta surkea ohjaustuntuma ja idioottimaiset kanssakilpailijat vievät pelaamisesta kaiken nautinnon. Kannattaa siis suosiolla suunnata katseensa muihin konsoleihin, sillä PSP-versio on sanalla sanoen täysi susi.