F1 2010

Puolitoista vuotta sitten kuului kuitenkin hienoja uutisia. Codemasters oli ostanut F1-lisenssin ja kehitti jo täyttä päätä uutta peliä. Odotukset kiihdyttivät nollasta sataan muutamassa sekunnissa, kun muistelin brittistudion pitkää ja menestykästä taustaa autoilupelien kanssa. Tästähän voisi jopa tulla mainio peli!

Tuoreen F1 2010:n keskipiste on luonnollisesti sen uramuoto. Alussa valitaan, viettääkö kuninkuusluokassa kolme, viisi vai seitsemän kautta. Ensimmäisen kauden alkaessa tehdään sopimus jonkin uuden valmistajan Hispania Racingin, Lotuksen tai Virginin kanssa. Talli asettaa pitkin kautta menestymistavoitteita, jotka täyttämällä pelaaja pystyy nostamaan osakkeitaan seuraavan kauden sopimusneuvotteluita silmällä pitäen. Hiljalleen maineen karttuessa on mahdollisuus hivuttautua parempiin tiimeihin ja päästä ajamaan formulamaailman huippuvalmistajien autoilla.

Ensimmäiset kilpailut voivat pistää luun kurkkuun, sillä eri radat vaativat tarkkoja rengasvalintoja ja erilaisia auton säätöjä. Olosuhteisiin mukautuminen on ehdoton edellytys, jos haikailee vähääkään korkeammista pistesijoituksista. Säätämistä riittää yltäkylläisesti. Perussäädöillä pääsee toki nopeasti radalle, mutta todellisen harmonian löytämiseen voi vierähtää tovi jos toinenkin. Jokaisella autolla ja valmistajalla on lisäksi oma tuntumansa ja yksilölliset erikoisominaisuutensa. Kun on vihdoin saanut pitkän työn jälkeen heikolla downforcella varustetun Lotuksen iskuun, on kuin hyppäisi toiseen maailmaan päästessään testaamaan McLarenia tai muita huippuautoja.

Ensimmäisellä kaudellani Lotuksen ratissa en heti huomannut selkeitä heikkouksia autossani. Cosworthin moottorissa riitti kilpailuvauhtia, mutta ongelmat nousivat esiin, kun yritin nipistää sekunninkymmenyksiä nopeissa mutkissa. Pidon puute teki mahdottomaksi ajaa mutkia tiukasti oikealla linjalla. Näissä kohdissa ero kärkitalleihin kuten Red Bulliin, McLareniin ja Ferrariin kävi selväksi vähän liiankin jyrkästi. Maltti on kuitenkin valttia F1 2010:ssä, ja pian pääsin käsiksi parannusosiin, jotka helpottivat auton käsittelyä.

Talli asettaa tavoitteita jo kilpailuviikonlopun harjoitusjaksoilla, ja niitä täyttämällä saa vastineeksi parannuksia. Aluksi tavoitteiden täyttäminen ei ole hankalaa. Voisi helposti kuvitella, että ominaisuus on melko merkityksetön, mutta kun istuu jekkulangalla kootussa peltipurkissa, pienikin parannus ajo-ominaisuuksiin on paikallaan. Onnistuneen uran rakentaminen on jatkuvaa ylämäkeä kohti huippua, mutta miten sinne etenee, on pelaajan käsissä. Pelaaja voi joko yrittää kehittää jämätiimistä uuden supertallin tai siirtyä kausi kaudelta parempaan talliin.

Uran kehitystahtiin vaikuttaa valittu kausien määrä. Jos esimerkiksi ajaa vain kolmen kauden uraa, huipputallit kiinnostuvat pelaajasta nopeammin. Pelaaja myös kamppailee koko ajan asemastaan tallissa. Tallitoverin päihittämällä voi nousta ykköskuskiksi ja ansaita parannuksia aikaisemmin.

Sääolosuhteet vaihtelevat kisoissa usein ja puolipilvinen saattaa nopeasti muuttua kaatosateeksi. Kisaviikonloppuina pelaaja saa sääennustuksen, mikä ei välttämättä aina osu oikeaan. Peli palkitsee hyvän suunnittelun ja olosuhteiden hyödyntämisen. Ensimmäisen paalupaikkani onnistuin hankkimaan ajamalla aika-ajoissa mahdollisimman aikaisin hyvän kierroksen, kun taas huippunimet kärvistelivät sateessa päivän loppupuolella.

Aika-ajon alussa taivas oli tumma ja sateen uhka roikkui ilmassa, mutta rata oli vielä täysin kuiva. Hyppäsin tyypilliseen tapaani suoraan radalle, ilman sen ihmeempiä säätöjä. Tavallisesti olisin ollut pari kolme sekuntia muita hitaampi. Nyt muut kuitenkin odottivat varikolla niin pitkään, että sade ehti alkaa ja rata kastua, jolloin kierrosajat jäivät vaisuiksi. Hyvä sijoitus aika-ajoissa ei kuitenkaan vielä takaa menestystä itse kisassa, vaan lauantain voimasuhteet voivat muuttua sunnuntaille.

Odotukseni ensimmäisestä kilpailuvoitosta kuivuivat kokoon, kun Felipe Massa näytti pitkää nenää säälittävälle blokkausyritykselleni ja Maranellon ori pyyhkäisi vastustamattomasti ohitseni. Massa repi nopeasti seitsemän sekunnin kaulan ja kävin vimmaiseen puolustustaisteluun toisesta sijasta Mark Webberiä vastaan. Taistelu tuotti tulosta, mutta toinen sija oli silti poikkeuksellinen olosuhteiden luoma oikku. Seuraavassa kilpailussa jäin aika-ajoissa jälleen 15. sijalle. Ero huippuautojen ja muiden tiimien välillä voi olla alussa useita sekunteja, joten nousukas joutuu tosissaan tekemään töitä.

F1 2010:ssä on neljä vaikeusastetta, jotka tarjoavat sopivin askelein kiristyvää ajamista ja auton säätöä. Helpoimmalla tasolla peli lähes ajaa pelaajan puolesta, sillä käytössä ovat automaattiset jarrutukset ja ohjausapu. Mediumilla eli keskivaikealla pienet vahingot ja kolarit saa vielä anteeksi, mutta kovimmalla Expert-tasolla lentää ulos radalta, kuten oikeassakin elämässä. Autot pyörähtävät paljon herkemmin , eikä virheitä ei voi korjata Codemastersin tutulla takaisinkelausnapilla. Expertille nouseminen ja siellä menestyminen vaativat rautaista keskittymistä ja tiukkaa tarkkuutta, mikä osoittaa, että pelistä löytyy myös haastetta sitä kaipaaville.

Simulaattoriksi F1 2010:n kutsuminen voi silti olla liioiteltua, Codemastersin markkinoinnista huolimatta. Esimerkiksi Geoff Crammondin klassikko Grand Prix 4 päihittää F1 2010:n realismissa helposti, samoin kuin myös R-Factor. Todellisudessa F1 2010 on lähemänä Sonyn Formula One Championship Editionia, sillä ajotuntuma on varsin yksinkertainen ja helposti lähestyttävä. Se ei silti tarkoita, että peli olisi tylsä. Codemastersin uutukaisen koukku on siinä, että se onnistuu tarjoamaan sekä viihdettä että haastetta sopivassa suhteessa. Vauhdin tunne on mahtava, eikä köykäinen ajomalli yhdessä takaisinkelauksen kanssa vaadi liikoja keltanokaltakaan.

Jotkin selkeät puutteet pelissä iskevät silmään. Yllättäen F1 2010 ei nouse ulkoasultaan yhtä korkealle kuin Codemastersin edelliset, samaa pelimoottoria käyttävät, nimikkeet, joihin lukeutuvat esimerkiksi Colin McRae: Dirt 2 ja Race Driver: Grid. Kilpailujen varikkokäynneissä pilee myös hermoja kiristävä epäloogisuus. Samoilla renkailla ajava tekoäly ajaa varikolle lähes aina samaan aikaan kuin pelaaja, mutta siinä missä vastustajat lähtevät ruudusta reippaasti, pelaajaa seisotetaan pitempään. Jopa huippunopealla varikkopysähdyksellä peli saattaa antaa takana olevien ohittaa pelaajan varikolla. Säännöissä toki lukee, että renkaiden vaihdosta ei saa palata suoralle, jos se aiheuttaa vaaratilanteen, mutta F1 2010 ottaa sen aivan liian kirjaimellisesti. Muutaman kerran on ohjain ollut lentää seinään, kun varikolla on joutunut odottamaan 20 sekunttia ylimääräistä ja katsoa kärkisijan kääntyvän neljänneksi yhden pysähdyksen kisassa. Onneksi tätä ei tapahdu joka kisassa ja valikoista pystyy säätämään renkaidenvaihtoa ja varikkopysähdyksiä tai jopa laittamaan ne pois päältä.

Odotettua valjummista grafiikoista ja pienistä epäloogisuuksista huolimatta F1 2010 on kokonaisuudessaan uskomattoman hauska ja tapahtumarikas formulapeli. En yleensä ihastu raskaisiin simulaattoreihin, vaan pidän enemmän viihdyttävyyteen panostavasta ajamisesta. F1 2010:n ajomalli on juuri tällainen: helposti lähestyttävä, mutta ei liian pelkistetty. Kisoissa riittää nähtävää ja sijoituksista kamppailu venyy usein aivan kalkkiviivoille tiukaksi sekuntipeliksi. Pelistä huokuu sitä kuuluisaa urheilujuhlan tuntua, mutta ryppyotsaista ja syvää formulasimulaattoria etsiville peli ei välttämättä sovi.

[Käännös: Kimmo Pukkila]