Edessäsi on kaupunkielämällä sekä maaseudulla kyllästetty avoin maailma. Aluksi olet köyhä pikkutekijä, mutta investointien myötä omaisuutesi sekä vaikutusvaltasi kasvavat. Valittavanasi on lukuisia ajoneuvoja, joilla terrorisoida liikennettä ja murskata jalankulkijat. Monille tämä on kuvaus vuoden parhaimmasta pelistä, mutta valitettavasti se kuvaa myös yhtä vuoden surkeimmista julkaisuista; konsoleille siirtynyttä Farming Simulator -maajusseilua.
Nopeaan kertakäyttöviihteeseen tottuneena kaupunkilaisena en välttämättä ymmärrä Farming Simulatorin todellisia hienouksia tai tarkoitusperiä, mutta peliharrastajana kärsin kaikista sen virheistä. Likaisten hommien sijaan simulaatio nojaa taloudesta huolehtimiseen. Päätavoitteena on sijoittaa vaivalla ansaitut tuotot tehokkaampiin tuotantokoneisiin sekä taktikoida tarpeellisimmat hankinnat niukalla budjetilla. Sinänsä kohtuullinen idea vesittyy täydellisesti itse pelaamisen käsittämättömän hitaaseen tempoon sekä tylsyyteen. Jo tutoriaalin aikana peltojen kylvöön ja niittämiseen ehtii turtua ja tekijät olettavat pelaajan puksuttavan traktorillaan kymmeniä tunteja toistaen täysin samoja rutiineja päivästä toiseen. Jotakuinkin tällaista tarpomistahan monet työt ovatkin, mutta minkäänlaista pelillistä viihdearvoa sillä ei ole.
Tässä vaiheessa peruspelaajat lähtevätkin kokeilemaan hermojensa sijaan pelin rajoja ja poikkeavat Fergusonilla kylille. Staattisessa maailmassa ympäristö ei reagoi mitenkään järkevästi pelaajan tekoihin. Autot ja jalankulkijat kulkevat surutta pyörivän puimurin läpi ja kotteronsa voi parkeerata vaikka pystysuoralle kalliolle. Ihmiset ovat rumia. Luonto on rumaa. Kaikki on aivan hiton rumaa. Moottoriajoneuvojen monotoninen sinfonia säestää onton oloista maailmaa tyylilleen sopivasti, mutta käännän sen jo muutaman minuutin jälkeen pois.
Lisätekemistä on yritetty keksiä lukuisilla sivutehtävillä, jotka ovat käytännössä kuitenkin yhtä ja samaa kyntöhommaa mutta poikkeuksellisesti pellon ulkopuolella. Välillä päästään leikkaamaan nurmikkoa tai tekemään kuljetuksia 30km tuntivauhdilla pitäjän poikki. Mieluummin kuitenkin sullon kaikki traktorit yhteen isoon kasaan tai ajan ne yksitellen jokeen kuljettajan kera. Ei pelkästään tylsää vaan täydellistä tragikoomisuutta, mikä on harvinainen tunne videopeleissä. Se ei ole saavutus, josta sietää olla ylpeä.
Tökerö ohjattavuus on sentään saatu ihan kivasti siirrettyä näppikseltä ohjaimelle. Enemmistö toiminnoista on piilotettu olkanäppäinten taakse, mutta alkuhämmennyksen jälkeen perustoiminnot löytää nopeasti. Pelin kannalta sekin on jo aivan liian myöhään, sillä eihän tällaista jaksa vaikka tekemistä riittäisikin. Simulaattorit ovat Euroopassa hämmentävän iso juttu, mutta kokemuksen kautta olen huomannut niiden ostajakunnan olevan täysin irrallaan muista peligenreistä.
Maaseudun kunnon simuloinnin sijaan Farming Simulator 2013 on löyhää strategiaa ja turruttavaa ajopelaamista. Ydinpelaajille Farming Simulatorin status lienee täysi vitsi, ja tämän vuoksi moninpelin uupuminen harmittaa. Kaverin peltojen myrkyttäminen ja traktoreilla viivojen ajaminen olisi viihdyttänyt tovin, vaikka se ei pelin periaatteisiin mitenkään kuulukaan. Rehellisesti sanottuna, en usko että Farming Simulator 2013 ylipäätänsä haluaa ketään viihdyttää.
Katso Farming Simulator 2013:n konsoliversion stimuloiva traileri alta.
