Fester Mudd: Curse of the Gold

Fester Mudd on niitä villin lännen asukkeja, joista ei juurikaan balladeja kirjoitella. Rähjäinen partasuu asustaa hökkelissään vieläkin rähjäisemmän Martha-muulinsa kanssa, joten tämän elämää piristää kummasti viesti kultaa löytäneeltä velipojalta Bud Muddilta. Fester satuloi muulinsa ja suuntaa kohti rikkauksia.

Tällaiset kehityskertomukset mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta olivat Lucasartsin ja Sierran kulta-ajan naksutteluseikkailujen peruskauraa. Niissä jos jonkinlaiset tusinatunarit löysivät itsensä elämää suuremman kohtalon ääreltä. Siksipä konsepti sopii kuin nyrkki silmään Fester Mudd: Curse of the Goldiin, koska peli pyrkii vangitsemaan juurikin tämän aikakauden viehätyksen.

Tamperelainen Prank on iskenyt retron sydämeen, ja studion antaumus näkyy ruudulta selkeästi. On suorastaan vaikea uskoa, että kyseessä on 2010-luvun peli, ja kerrankin tämä on vain hyvästä. Grafiikka on pikselöitynyttä mutta lämmintä, ja matalan resoluution maisemista saadaan irti yllättävänkin paljon vivahteita ja viihdettä. Animaattorit ovat selvästi osanneet asiansa, sillä kaikki hahmot ovat hyvin ilmaisuvoimaisia.

Festerin tarina on luonnollisesti täynnä jos jonkinlaisia mutkia, eikä mikään ole koskaan yksinkertaista. Saluunan juro portsari ei päästä miestä sisään ilman henkkareita, raihnainen muuli on tuupertunut väsymykseensä, ja läheisen järven kalat pierevät niin ettei rannalle kestä mennä keräämään apteekkarin kaipaamia sinisiä yrttejä.

Kuten huomata saattaa, pelin maailmassa on pieniä anakronismeja ja surrealistisia yksityiskohtia, jotka piristävät perinteistä lännenmaisemaa. Ongelmat eivät ole kovin monimutkaisia, ja omalla kohdallani viimeksi saatu esine ratkaisi usein seuraavan aivopähkinän. Tässä oli tietysti myös hieman onnea mukana.

Pelissä on lännenseikkailuista tuttuja hetkiä, sekä joitakin hieman surrealistisempia osuuksia.

Tärkeintä on kuitenkin se, että ratkaisuissa on mukana oma logiikkansa. Jotkut tämäntyyppiset pelithän sortuvat siihen, että niissä ratkaisut ovat kaiken pohdiskelun tuolla puolen. Fester Mudd ei pakota ainakaan kokenutta genren harrastajaa satunnaiseen esineiden naksuttelemiseen, vaan valaistuminen tapahtuu vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin. Eri sijainteja pelissä on jotakuinkin tarpeeksi, ja niiden välillä pystyy liikkumaan jouhevasti.

Pelin musiikki on tunnelmallista ja siinä on joitakin sangen nokkeliakin osuuksia. Ääniefektit ovat puolestaan perinteiden mukaisesti harvassa mutta osuvia. Joskus tosin syntyy myös hiljaisia hetkiä, jotka ovat hieman karuja.

Huumori Fester Mudd: Curse of the Goldissa on hymähdyttävää, mutta mitään totaalisia repeämisiä se ei ainakaan tässä ensimmäisessä osassa aiheuttanut. Kyseessähän on pari-kolmetuntinen aloitusjakso pidempään, episodimaiseen sarjaan.

Popkulttuuriin ei viitata usein, mutta välillä osuu ja uppoaa.

Täytyy myöntää, että jatkaisin ihan mieluusti tätä seikkailua. Prank on onnistunut vangitsemaan esikuviensa tunnelman ja olemuksen varsin ansiokkaasti, ja vaikka meininki voi teoriassa olla hieman hidastempoista joillekin pelaajille, toimii se takuulla niille, jotka nauttivat aikanaan Monkey Islandin ja Space Questin kaltaisista klassikoista. Kenties tahti vielä piristyy nykyisestään, kun kehittäjät pääsevät vauhtiin sarjansa kanssa.