FIFA 10

Urheilupelien tärkeimmät ominaisuudet lienevät pelattavuus ja pelituntuma. Jalkapallosimulaatioon tähtäävä FIFA 10 osuu aika tarkalleen nappiin näissä paikoissa. Pelaajien ohjausta on tarkennettu paljon puhutulla 360 asteen ohjauksella, mutta henkilökohtaisesti en huomannut tarkemman ohjauksen eroavan merkittävästi aiemmasta kahdeksan suunnan toiminnasta.

Oleellisempi uudistus pelifiiliksen kannalta on tapahtunut fysiikanmallinnuksessa. Niin pallo kuin pelaajatkin liikkuvat elävästi ja realistisen tuntuisesti. Pelaajien kontaktikäytöstä on parannettu reippaasti, ja liike-energian ja voiman merkitys pallosta kamppaillessa on tärkeämmässä roolissa. Yhteentörmäykset aiheuttavat tyylikkäästi animoituja kaatumisia ja kompurointeja, ja pallo tuntuu elävän hyvällä tavalla omaa elämäänsä. Aikaisemmin tietyissä tilanteissa tuntui, että irrallaan olevan pelivälineen haltuunsa ottava pelaaja oli ikäänkuin ennalta määrätty, mutta nyt irtopalloihin menemisessä on tiettyä taistelun tuntua, eivätkä pelitilanteet tunnu missään vaiheessa olevan oman vaikutuksen tavoittamattomissa.
 
FIFA 10:n loppuun hiottu pelituntuma näkyy myös tärkeällä tavalla erikoistilanteiden kulussa. Kulma- ja vapaapotkujen jälkitilanteissa on usein rehellistä maalinedustahässäkän tuntua, kun puolustajat syöksyvät toimittamaan pelivälinettä kauemmas ahaniden hyökkääjien jalkojen ulottumattomiin. Nämä tilanteet eivät vain tunnu todellisilta, mutta myös näyttävät pirullisen hienoilta. Harva peli on pystynyt toteuttamaan todellisuuden esikuvansa tapahtumia näin uskottavasti.

Perinteisien kausimuotojen lisäksi tuttu kevytmanagerointi tekee paluun melko tutuntuntuisessa muodossa. Joukkueen hallinta on pitkälti samaa kuin monena edellisenä vuonna, eikä realismi ole vielä tänäkään vuonna yltänyt tänne asti. Lähinnä pikkupuuhastelua matsien lomassa tarjoavan pelimuodon tarkoituksena ei kuitenkaan ole kilpailla täysiveristen manageripelien kanssa ominaisuuksissa, ja ainakin itse pidän nämä kaksi pelityyppiä mieluummin erillään.

 
Yksi FIFA 10:n hauskoista uudistuksista on Virtual Pro, joka on käytännössä uudistettu pelaajanluontimuoto. Pelaajan ulkomuotoa voi muokata entistä tarkemmin hieman Tiger Woods -peleistä tuttuun tapaan. Kasvoista saa rustattua helposti oman- tai hyvännäköisen hahmon. Valokuvarealismia peliin saa ottamalla itsestään kuvan edestä ja sivulta, ja tuomalla ne peliin EA:n Gameface -palvelun avulla. Netissä toimivalla palvelulla itsestään saa tehtyä pienellä vaivalla hyvin samannäköisen 3D-mallin.
 
Virtual Pro on siis oma futispelaaja, jonka voi heittää kentälle tutun Be A Pro -muodon lisäksi normaaliotteluissa ja verkkoliigoissa. Pelaaja kartuttaa kokemusta suorittamalla saavutuksia, joita on reilut satakunta useassa eri kategoriassa. Esimerkiksi Be A Pro -pelitilassa oman virtuaaliammattilaisen kehitys ei pohjaudu kokemuspisteisiin, vaan saavutusten myötä saataviin ominaisuusparannuksiin.

Kattavien pelimuotojen ja hauskan pelattavuuden lisäksi FIFA 10 myös näyttää ja kuulostaa hyvältä. Eniten uutta tällä saralla nähdään uusien, todella hyvännäköisten pelaaja-animaatioiden muodossa. Vanhaan tapaan pelin ulkoiset avut ovat korkealaatuisia, vaikka Andy Grayn ja Martin Tylerin selostus on alkanut viimeisien vuosien varrella kuulostamaan hieman liiankin tutulta vuosi vuodelta toistuvien fraasien muodossa.

FIFA 10:stä on vaikeaa keksi oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Se on jälleen uudistanut pelisarjaa riittävän paljon ollakseen täysiverinen osa pelkän päivityksen sijaan. Jos viime vuodesta oli vaikea parantaa, saattaa suurin ongelma seuraavan pelin kehitystyössä olla kehitettävien osa-alueiden keksiminen. FIFA 10 on maailman paras jalkapallopeli, ainakin seuraavan osan ilmestymiseen asti.