FIFA Street 3

Electronic Artsin aiempien vuosien katufutispelit ovat olleet melko keskinkertaisia temppuräpellyksiä. Etenkin NBA Street -sarjaan verrattuna katujalkapalloilu on ollut lapsipuolen asemassa. Pelit ovat olleet yksipuolisempia ja suppeampia. Ongelma on jossain määrin edelleen olemassa, mutta selvää kehitystä on nähtävissä.

FIFA Street 3:ssa EA Canada on heittänyt aiempien pelien temppupisteet romukoppaan ja keskittynyt enemmän maalintekoon. Tästä huolimatta peliä ei voi juuri kuvailla realistiseksi - eikä se siihen pyrikään. Hahmomalleista lähtien FIFA Street 3 on kuin karikatyyri todellisesta katufutiksesta. Mukana olevat huippupelaajat on helppo tunnistaa. Rooney on jopa todellisuutta rumempi, Gattuso vie lähes puoli kenttää tilaa ja Ronaldinho pystyisi kaivelemaan hampaitaan Crouchin hammastikkujaloilla. Piirroshahmomainen tyyli on toimiva ratkaisu. Yhdistettynä uskomattomiin polkupyöräpotkuihin ja volttipuskuihin FIFA Street 3 vaikuttaa lähes jalkapallopiirretyltä.

Hahmoanimaatio on suurimmaksi osaksi sulavaa. Ajoittain viime hetken laukauksissa on nähtävissä hyppäyksiä animaatiosta toiseen, mutta yleisesti ottaen siirtymät esimerkiksi harhautusanimaatiosta horjahtamiseen tai laukaukseen näyttävät sujuvilta. EA Canada on tehnyt erinomaista työtä etenkin hyppypotkujen ja puskujen kanssa, sillä pelaajien jalat ja päät vaikuttavat osuvan oikeasti palloon. Tästä syystä on todella harmillista, että pelissä on niin suppea replay-toiminto. Kuvakulmia on valittavana tasan kaksi kappaletta, ja vaikka hidastuksen pystyy käynnistämään alusta uudestaan, toiston nopeutta ei pysty säätämään lainkaan. Tuntuu kuin hienot animaatiot menisivät puoliksi hukkaan.

Pelin äänimaailma on replay-toiminnon tapaan melko suppea. Pelaajien ähkimistä, potkuääniä sekä askelten kopinaa ja kitinää riittää. Pelin tekijät kehuvat pelaajien huutavan pelitilanteeseen nähden relevantteja neuvoja omilla äidinkielillään, mutta käytännössä pelin tiimellyksessä ei juuri joukkuekavereita ehdi kuunnella. Taustamusiikki sen sijaan on menevää. Mukaan mahtuu luonnollisesti ärsyttäviäkin kilkutuksia, mutta yleisesti ottaen FIFA Street 3:n Joga Bonito -henkinen rytmikäs musiikki miellyttää korvaa.

Toisin kuin aiemmissa peleissä - tai jopa NBA Street -sarjassa - pelkällä kikkailulla ei tällä kertaa pärjää. Pistesaldon sijasta pikkukikat, pomputtelu ja jopa laukaukset kasvattavat Gamebreaker-mittaria. Muista Street-sarjojen peleistä poiketen FIFA Street 3:ssa mittariin kerääntynyt Gamebreaker-aika täytyy lunastaa laukauksella maalia kohti. Tämä luo peliin mielenkiintoisen vaaran ja palkkion tasapainon. Kaverin maali kun nollaa lunastamattoman Gamebreaker-saldon. Kikkailla pitäisi, mutta pallonpyörittelysession on pakko päättyä vähintään laukaukseen kohti maalia, tai riplailu menee hukkaan.

Varsinainen Gamebreaker-toiminto on toteutettu uudella tavalla. Sen sijaan, että Gamebreaker-maalista saisi omaan plakkariin useamman pisteen tai kaverilta maaleja pois, Gamebreakerin aikana omista pelaajista tulee eksperttejä joka osa-alueella. Laukaukset uppoavat maaliin helpommin, vastustajalta saa pallon nopeammin pois, ja veskarikaan ei ole enää imuri. Gamebreakerin aikana saa kuitenkin olla varovainen, sillä jos vastustaja onnistuu tekemään maalin, loppuu supertaituruuden ilo kuin seinään.

FIFA Street 3:ssa on pelimuotoja kuusi. Peruspelin lisäksi säännöt voivat määrätä, että maalit on tehtävä suoraan ilmasta tai jopa ainoastaan Gamebreakerin aikana. Ottelut saattavat ratketa tietyn ajan, tuloksen tai joukkueiden välisen eron jälkeen. Mukana on myös ottelutyyppi, jossa ei ole Gamebreaker-toimintoa lainkaan. Ottelustrategiaa täytyy muokata jonkin verran eri ottelutyyppejä varten, mutta peruspomputtelu yhdistettynä nopeaan harhautukseen ja laukaukseen toimii vaikeinta vaikeustasoa lukuun ottamatta. Kyseisellä Cheeky-tasollakin voi pomputella maalivahdilla kentän läpi, mutta tämän tasoinen vastustaja osaa jo ampua pallon tyhjään maaliin, mikäli harhautukset epäonnistuvat.

Yksinpeli on nopeasti ohi, mutta katufutis jatkuu tämänkin jälkeen. FIFA Street 3 on pohjimmiltaan kaksin- ja ennen kaikkea bilepeli. Tärkeintä ei ole voitto tai hyvät palkinnot, vaan kaverin täydellinen nöyryyttäminen. Liven tai PSN:n kautta pystyy treenaamaan ihmisvastustajia vastaan, mutta verkkopelissä ei ole samaa fiilistä kuin saman sohvan nahinoissa. Yksinpeli toimiikin lähinnä harjoitusmoodina, jonka läpäisemisestä palkitaan uusilla joukkueilla ja pelaajilla.

FIFA Street 3 ei suinkaan ole täydellinen peli, mutta Muurisen klassiset opit ovat ilmeisesti menneet perille: eteenpäin on menty.