Viime aikoina on ollut jonkinlainen trendi tuoda rakastettuja JRPG-pelejä takaisin nykyaikaisemmassa muodossa. Square Enix on tämän pyrkimyksen kärjessä, sillä monet sen klassikkopelit palaavat, olipa kyse sitten Nintendon ohella Live A Live, Dragon Quest, Super Mario RPG ja pian myös Final Fantasy Tactics. Jälkimmäisestä projektista puheen ollen, sain Gamescomin yhteydessä tilaisuuden päästä tutustumaan tähän peliin jo varhaisessa vaiheessa, kun kävin käsiksi osaan projektista nähdäkseni, miten sitä on rakastavasti päivitetty.
Pelin demo, jonka sain kokea, oli vain lyhyt, mikä johtui osittain siitä, että minun piti lähteä aikaisin puhumaan ohjaajien kanssa. Se, mitä pääsin kokemaan, sisälsi loppujen lopuksi alkukohtauksia ennen kuin hyppäsin eteenpäin taisteluun, jossa taistelujärjestelmää käytettiin täysillä.
Ennen kuin menen yksityiskohtiin, on syytä mainita, että Final Fantasy Tacticsin paluu on erityisen jännittävä, koska se kunnioittaa alkuperäistä nimikettä, mutta parantaa sitä. Tämän huomasin heti tässä esikatseluversiossa, sillä täysin ääninäytetty dialogi vei kerronnan ja tarinankerronnan uusiin vaikuttaviin ulottuvuuksiin, kun taas päivitetty grafiikka maalasi kauniin ja värikkään kuvan menettämättä kuitenkaan sitä viehätystä ja identiteettiä, jonka vuoden 1997 peli teki ikoniseksi. Se on epäilemättä edelleen Final Fantasy Tactics, mutta se tuntuu kuuluvan nykyaikaisille alustoille, vaikka sen keskeinen suunnittelufilosofia paljastaakin ikänsä, sillä tuskin koskaan enää näkee pelejä, joissa on niin pieniä dioraamamaisia tasoja ja kohtauksia kuin tässä tapauksessa. Siinä on täydellinen tasapaino nostalgian ja modernisoidun vaikutuksen välillä, minkä ansiosta niin uudet kuin vanhatkin fanit löytänevät jotain arvostettavaa The Ivalice Chronicles -versiosta.
Taistelun osalta tavoitteena oli suojella Princess Ovelia hyökkääjiltä, sillä varauksella, että hän oli aluksi kahden vihamielisen ja sotivan ryhmittymän välissä. Sankariryhmäsi on soluttauduttava tähän ryhmään ja toimittava suojana prinsessaa vastaan samalla, kun se kaataa ne, jotka haluavat hänelle pahaa. Vaikka tämä vaikutti melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiselta, se osoittautui haasteelliseksi kunkin sankarin rajoitetun liikkumiskyvyn ja tason pystysuoruuden vuoksi.
Jep, sinun on hallittava sankareita, jotka eivät voi liikkua kauas ennen kuin voit iskeä tasorakenteen päälle, jossa voit liikkua vain tiettyihin suuntiin jyrkkien kallioseinämien, vesivaarojen ja esteiden vuoksi. Tähän lisätään vielä vanhentunut suunnittelutyyli, joka tarkoittaa, että hyökkäyksiä voi tehdä vain kahdessa ulottuvuudessa, eli et voi iskeä vihollista, joka seisoo sankarisi vieressä laatalla, joka on vinossa suunnassa. Minun kaltaisilleni ihmisille, jotka ovat tottuneet modernisoituihin vuoropohjaisiin strategiapeleihin, jäykkyys vaati totuttelua, samoin kuin vaikeusaste, jossa tuntui säännöllisesti siltä, että olit takajaloillaan ja kamppailit käsillä olevan tehtävän voittamiseksi. Mutta hei, tämä on hyvin yleinen teema vanhemmissa JRPG-peleissä, joten tavallaan voi vain kehua The Ivalice Chroniclesin aitoutta entisestään.
Voit kerätä ja käyttää hyödyksesi useita ainutlaatuisia sankareita, joista jokainen kuuluu eri luokkatyyppiin ja joita voi kehittää erikseen vahvemmiksi. Tämä vaihtelu tarkoittaa, että voit vaihtaa strategiaa jokaiseen taisteluun lähdettäessä ja päättää kenties, että lähempänä toisiaan oleva taso hyödyttää paremmin lähitaistelijoita ja kovempia sankareita, kun taas avoimempi taso, jollaisen minä koin, on parempi kaukotaistelijoille ja loitsunloitsijoille, joiden ei tarvitse päästä täysin lähelle ja henkilökohtaiseksi. Se on mielenkiintoinen dynamiikka, joka lisää paljon syvyyttä kokonaiskokemukseen.
Kun olin pelannut vain vähän aikaa Final Fantasy Tactics: The Ivalice Chroniclesia, kävi täysin selväksi, että tämä peli sopii täydellisesti väestöryhmälle, joka nauttii HD-2D-remakeista, joita Square Enix on julkaissut. Se ei ole aivan samantyylinen, sillä siinä käytetään hieman ainutlaatuista taidesuuntaa, mutta käytännössä ja pelattavuudessa on paljon yhtäläisyyksiä, jotka näkyvät läpi. Alkuperäisen pelin fanit voivat kokea pelin edelleen sellaisena kuin se oli Classic-tyylillä, tai voit tutustua puhtaampaan, tyylikkäämpään ja käyttäjäystävällisempään Enhanced-painokseen, jossa käytetään jopa siistimpää käyttöliittymää, joka välittää tietoa pelaajalle tehokkaammin. Älä kuitenkaan erehdy, sillä vaikka kyseessä on selvästi päivitetty versio, The Ivalice Chronicles on edelleen kova, monimutkainen, haastava ja täynnä tarinaa ja erinomaista tarinankerrontaa, jonka vuoksi fanit arvostavat alkuperäistä peliä tänäkin päivänä.
