Suomi
Gamereactor
arviot
Final Fantasy X/X-2 HD Remaster

Final Fantasy X/X-2 HD Remaster

Viimeisen fantasian kymmenes osa valloittaa edelleen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Tutustuin Final Fantasy X:n tarinaan ja hahmoihin ensimmäisen kerran Playstation 2:lla. Olin sarjan suhteen täysi ummikko, sillä olin aikaisemmin ainoastaan seurannut ystäväni läpäisevän Final Fantasy VII:n. Olin siis keltanokka sarjan parissa, mutta vuonna 2002 Final Fantasy X koukutti minut tehokkaammin kuin mikään muu peli sitä aikaisemmin. Sittemmin olen läpäissyt X:n ja X-2:n lukuisia kertoja PS2:lla, PS3:lla ja PS Vitalla. Päätin kuitenkin suunnata Spiran maisemiin uudestaan PS4:lle julkaistun version myötä.

Final Fantasy X vie pelaajan matkalle ajan ja paikan halki valtavasta kaupungista Zanarkandista Spiran synkkään maailmaan. Sen päähenkilö Tidus on Zanarkand Abes -joukkueen tähtipelaaja ja koko matka kuvataan hänen näkökulmastaan. Matkan varrella tavataan nuori Yuna, joka on päättänyt seurata isänsä jalanjäljissä ja kukistaa maailmaa terrorisoivan valtavan hirviön Sinin. Pelin tarina ja maailma lumosivat minut aikoinaan ja tekevät sen edelleen.

On hankala kirjoittaa tarinasta paljastamatta mitään yksityiskohtia juonesta. Spiran maailma on oikeastaan teokratia, jota hallitsee paavimaisella auktoriteetilla Maester Mika. Meno muistuttaa keskiaikaista maailmaa, sillä uskonto ja sen opetukset ovat kaikki kaikessa. Teknologiaa pidetään pahana asiana, ja sitä syytetään jopa hirviömäisen Sinin luomisesta. Kauhistuttava olento synnyttää pelkoa ihmisissä, jotka hakevat lohdutusta Yevonin uskonnollisista opeista. Tämä vain pönkittää Maester Mikan valtaa. Tämän kaiken keskellä Yuna lähtee pyhiinvaellusmatkalle tarkoituksenaan kukistaa Sin.

Maailmassa on paljon nyansseja, mutta pelaaja tutustutetaan niihin asteittain. Tämä onnistuu hyvin Tiduksen kautta, sillä hänelle maailma tuntuu täysin yhtä vieraalta. Peli on itse asiassa yhtä suurta takaumaa, jossa Tidus käy läpi seikkailujensa vaiheita sekä omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Tätä sarja ei ole yrittänyt aiemmin, eikä samanlaista tyyliä nähdä enää myöhemmissäkään osissa.

Tämä on mainos:
Final Fantasy X/X-2 HD RemasterFinal Fantasy X/X-2 HD Remaster

Final Fantasy -sarjan peleissä on tunnetusti hienot musiikit, eikä kymmenes osa ole poikkeus. Mielestäni Howard Shoren työt Taru Sormusten Herrasta -elokuvien parissa tai The Elder Scrolls -peleissä eivät yllä läheskään tämän pelin tasolle. Musiikit eivät ole tällä kertaa ainoastaan Nobuo Uematsun käsialaa, mutta se ei haittaa. Sävelet sopivat pelin kaikkiin tilanteisiin täydellisesti, eikä kokemus olisi sama erilaisilla kappaleilla. Peli onnistuu edelleenkin tuomaan minulle tietyissä kohdissa kyyneleen silmiin.

Mainitsin musiikit ensimmäisenä, sillä nykyään uusien sovitusten ja vanhan ääniraidan välillä voi loikkia vapaasti. Playstation 3:lla ja Vitalla kaiuttimista kaikuivat orkesterin soittamat versiot alkuperäisistä kappaleista. Ne ovat laadultaan alkuperäistä parempia, mutta samalla ne kadottivat osan selkeistä melodioista. Musiikit ovat joka tapauksessa erinomaiset, kuuntelipa niitä missä muodossa tahansa.

Tarinaan ja hahmoihin ei olla kajottu. Hahmomallit ovat saaneet pienen kasvojenkohotuksen, tosin mistään valtavasta erosta ei ole kyse. Playstation 2:lla seikkailun kokeneet voivat kummastella hieman Tiduksen ja Yunan ulkoasua, mutta silmä tottuu niihin nopeasti.

Tämä on mainos:

Visuaaliselta kannalta tarkasteltuna Playstation 4:lle julkaistu versio vie vähemmän yllättäen voiton kaikkiin aikaisempiin verrattuna. Esimerkiksi vesi, varjot ja tekstuurit saavat maailman näyttämään aikaisempaa sekä terävämmältä että pehmeämmältä. Viimeistely ei ole kuitenkaan aivan täydellistä, sillä mukaan on mahtunut myös muutama rumempi hahmo. Huulet eivät edelleenkään liiku puheen kanssa samaan tahtiin, mikä tuo ajoittain mieleen karmeasti päälle puhutut elokuvat. Tämän ymmärsi vielä PS2:n version aikoihin, sillä kyseinen rauta ei taipunut moiseen. Nykyään tällaista ei kuitenkaan tarvitse enää hyväksyä.

Taistelujärjestelmään ei ole kajottu lainkaan. Se on edelleen aika passiivinen, mikäli sitä vertaa sarjan muihin osiin. Samalla se on mielestäni kuitenkin myös rahtusen verran strategisempi kuin pelisarjan sydämenä perinteisesti toimiva Active-Time-Battle (ATB). Jälkimmäinen on puolittaisesti vuoropohjainen, sillä jokainen hahmo pääsee toimimaan aina kun reaaliaikaisesti täydentyvä mittari on latautunut täyteen. Tämän jälkeen täytyy päättää nopeasti oma hyökkäys, jotta viholliset eivät ehdi nuijia omaa poppoota lyttyyn. Molemmissa järjestelmissä on hyvät ja huonot puolensa. Tällä kertaa ohjaus tuntui kuitenkin reagoivan paremmin nappien painalluksiin.

Taistelujärjestelmä ei ole ainoa ero kympin ja sarjan muiden osien välillä, sillä hahmojen tasojen nostaminen on tyystin erilaista Final Fantasy X:ssä. Järjestelmä on nimeltään Sphere Grid ja se koostuu yksittäisistä palleroista. Jokainen näistä antaa hahmolle jonkin bonuksen tai erikoiskyvyn. Pallojen aktivoimiseen vaaditaan tiettyjä pisteitä, joita saa taisteluista. Homma toimii mainiosta, sillä sen myötä hahmojen voimien kasvun huomaa konkreettisesti.

Final Fantasy X-2 palaa perinteiseen malliin, mutta heittää mukaan Dress Spheret. Nämä ovat käytännössä erilaisia hahmoluokkia, joiden välillä voi vaihdella taisteluissa. Niitä täytyy muistaa kehittää tasaisesti. Pelissä riittää mikromanagerointia vaikka kuinka paljon, eikä se ole ollenkaan huono asia. Erilaisten asukokonaisuuksien parissa näpertelee mielellään.

Tarinaa ja juonta ajatellen Final Fantasy X-2 on edeltäjäänsä huomattavasti kevyempi tapaus. Tai ainakin se tuntuu siltä. Siinä seurataan Yunan seikkailuja pari vuotta X:n tapahtumien jälkeen ja Spira on kokenut paljon muutoksia. Jokainen voi miettiä itse sitä, onko kehitys ollut positiivista. Ainakin Spira on saanut huomattavasti enemmän vaikutteita japanilaisesta pop-kulttuurista. Tämä käy selvästi ilmi huumorista ja tietyistä hahmoista. Juonessa ja henkilöissä on huomattavasti vaihtelua kymppiin verrattuna. Jännittävien ja salaperäisten henkilöiden lisäksi joukosta löytyy Brotherin tapaisia pökäleitä. Spira ei ole X-2:ssa muuttunut paljon visuaaliselta ilmeeltään. Tämä ei ole kovinkaan negatiivinen asia sinänsä. Osa pelaajista voi kuitenkin pettyä lähes samojen alueiden koluamiseen.

Sukellettuani jälleen Spiran maailman pyörteisiin, voin sanoa tässä olevan parhaat versiot molemmista peleistä. Tosin jos on hankkinut viime vuonna julkaistun version jo PS3:lle tai PS Vitalle, ei uusi versio tarjoa kovinkaan paljon uutta. Grafiikka on toki hieman terävämpää ja musiikeissa voi valita nyt myös alkuperäisen ääniraidan.

Harva peli on kuitenkaan onnistunut koskettamaan minua yhtä paljon kuin Final Fantasy X. Dialogi, välivideot, ohjaus ja koko paketti suorastaan huokuvat ennennäkemätöntä laatua. Edes huulisynkka ja varsinaisen uuden sisällön puute eivät ole lopulta kovinkaan isoja puutteita. Pidin jälleen kerran matkastani Tiduksen ja Yunan kanssa ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille.

Final Fantasy X/X-2 HD Remaster
Final Fantasy X/X-2 HD RemasterFinal Fantasy X/X-2 HD Remaster
Final Fantasy X/X-2 HD Remaster
Final Fantasy X/X-2 HD Remaster
HQ
HQ
HQ
Final Fantasy X/X-2 HD Remaster
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Loistava tarina ja dialogit, sisältää sekä uusitut että alkuperäisen version musiikkiraidat, valtavasti sisältöä, pakkauksessa kaksi kokonaista peliä, graafisesti näyttävin versio
-
Ei paljon uutta PS3-versioon verrattuna, huulisynkka ei toimi lainkaan, osa hahmoista näyttää suttuisilta, X-2:n hahmoista osa on järjettömän huonoja
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä