Final Fantasy XIII

Final Fantasy XIII sijoittuu perinteen mukaisesti kokonaan uuteen maailmaan. Pulsen väki elää futuristisessa Cocoonin kaupingissa, kirjaimellisesti ympäristöltään suojattuna. Mitä sen ulkopuolelta löytyy on salaisuus, jonka tietäminen tarkoittaa karkoitusta ja ajojahtia. Maailman kansalaiset ovat fal'Cie -nimisten jumalanomaisten robottien orjuuttamia - ja aina välillä jumalat päättävät ryssiä alamaistensa elämän nimeämällä heidät l'Cieksi. Nimettyjen on suoritettava tietty tehtävä, tai muuten heistä tulee tahdottomia zombeja.

Tarinan kuusi päähenkilöä ovat kaikki saaneet itselleen l'Cie-tehtävän, ja jokaisella on syy kapinoida kohtaloaan vastaan. Ensimmäiseksi kohtaamme punatukkaisn vapaustaistelija Lightningin, mutta Square Enixin mukaan kaikki hahmot muodostuvat yhtä tärkeiksi tarinan myötä. Snow muistuttaa kasi-osan Seiferia, Sahzilla on paljon yhteistä seiskaosan Barretin kanssa ja Fang tuntuu yhdistelmältä Painea ja Rinoaa. Tämä arvio perustuu tosin vain hahmojen ensivaikutelmaan: vaikka Tetsuya Nomuran hahmot tuppaavatkin olemaan toistensa kaltaisia, niiden persoonallisuuksista löytyy usein yllätyksiä.

Mikään osa sarjassa ei muistuta toisia, ja vaikka kolmattatoista osaa voisi verrata Final Fantasy X:een, melkein yhtä hyvin sen voisi myös sanoa muistuttavan ihan ensimmäistä peliä. Pitkän kehitysprosessin jälkeen pelaajia saattaa yllättää miten virtaviivaistettu kokemus peli on. Kaupunkien ja sivuhahmojen tapaiset jutut on unohdettu, eikä mukana ole myöskään hämäriä minipelejä tai pikkunokkelia puhuvia eläimiä. Kaikki keskittyy päähenkilöihin, heidän kamppailuihinsa, ja erittäin kiinnostavaan taistelujärjestelmään.

Pelaaja ohjaa yhtä hahmoa kerrallaan, samalla kun muut hahmot asettuvat eri rooleihin, joita taistelussa tarvitaan, kuten vihollisten hyökkäysten torjuminen tai näidne puolustuksen murtaminen. Taistelut käydään reaaliajassa ja kovassa tahdissa, joten pelaajan on mukauduttava nopeasti vaihtamalla hehmoja ja näiden rooleja. Tässä mielessä peli yhdistää Final Fantasy X:n ja Final Fantasy VII:n tunnelmia, mitä taisteluun tulee - ja sitä taisteluahan tulee niin hyvän osan ajasta, että peliä voisi melkein jo verrata Diablon ja Personan tapaisiin luolastonkomppauksiin. Siinä missä tällaiset pelit ovat kuitenkin aika yksinkertaisia grafiikan osalta, Final Fantasy XIII säilyttää sarjan korkeat tuotantoarvot. Uskomattoman yksityiskohtaiset hahmomallit tekevät joskus vaikeaksi erottaa pelin ja välianimaatiot, dialogi ja lähikuvien animaatio on upeaa, ja pelillä on myös X-säveltäjä Masashi Hamazun säveltämä vaikuttava soundtrack.

Valmista on saatu odottaa ikuisuus ja toinen, mutta lopputulos vaikuttaa olevan sen arvoinen. Square Enix on tehnyt uskaliaan liikkeen hylätessään monia Final Fantasy -sarjan tavaramerkkejä, etenkin näin taivaisiin asti hyperetyssä pelissä. Vaikka houkuttaisikin yrittää tahkota japaniversio läpi jo nyt, käännös tulee kuitenkin olemaan se ratkaiseva pala, joka päättää, lunastako kuuden sankarin tarina sille kasatut odotukset.