Suomi
Gamereactor
arviot
Final Fantasy XIII

Final Fantasy XIII

Elämää suurempia ihmiskohtaloita, massiivisia pomotaisteluita, umpitunnelissa juoksemista ja epämääräisiä suunnitteluratkaisuja. Tätä ja paljon enemmän on Square Enixin ja sen fanien jo pienen iäisyyden vaalima Final Fantasy -pelisarja. Uusin inkarnaatio kantaa perässään järjestyslukua 13, ja on viimein tehnyt hyppäyksen Sonyn konsoleilta myös Xbox 360:lle. Vaan mitä jää käteen, kun vanhoja aitoja kaadetaan urakalla pelin uudistaessa itseään ainakin näennäisesti rankalla kädella? Samalla konseptia yritetään myydä entistä enemmän länsimaisille markkinoille.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Japanilaisia roolipelejä tuntemattomallekin Final Fantasy lienee nimenä tuttu, jos pelimaailmaan on upottautunut edes hetkiseksi. Sen tavaramerkkeinä ovat muiden japsiropellusten tapaan tiukasti etenevä juoni, värikkäät henkilöhahmot ja yleensä myös laadukas tekninen taso niin itse pelissä kuin juonta edistävissä välivideoissakin.

Se, mitä nousevan auringon maassa rakastetaan, ei kuitenkaan toimi aina meidän länkkäreiden parissa. Länsimaisille roolipeleille ominaiset valinnan ja liikkumisen vapaus sekä hahmojen muokattavuus eivät kuulu japanilaisten pelien vahvuuksiin. Final Fantasy XIII ei ole tässäkään tapauksessa poikkeus. Allekirjoittanut on pelannut perinteikkäästä sarjasta viimeksi ysiosaa muiden satunnaisten japsiropellusten ohessa, ja samat asiat pomppivat silmille edelleen.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Pulse-nimisen planeetan ja sitä ympäröivän Cocoon-kaupungin kaduille, kallioille ja kukkuloille. Pelaajalle paukutetaan heti kättelystä silmille sellainen läjä nimiä ja nimityksiä, että verkkainen alkupeli meneekin termejä opiskellessa. Näennäisen fantasiamaisessa Cocoonissa kaikki ei ole kuitenkaan keijumeressä tanssimista. Ulkopuolisen vaikutteen takia "saastuneita" väestönosia evakuoidaan rivakasti Pulsen mörköjä ja mielipahaa uhkuvalle pinnalle.

Juonta hirveästi avaamatta pelin päähenkilöt ovat kaikki tavalla tai toisella kytköksissä puhdistusta vastustavaan vastarintaliike NORA:an tai taistelevat operaatiota johtavaa PSICOM:ia vastaan muulla tavalla. Merkittävimmissä rooleissa ovat NORA:aa johtava lähitaisteluexpertti Snow ja entinen Cocoonin turvajoukkojen kersantti Lightning. Hahmokaartiin kuuluu virkistävästi enemmän nais- kuin miestaistelijoita.

Tämä on mainos:

Juoni pyörii eeppisen ja absurdin rajamaastossa jatkuvasti, mikä ei ole välttämättä huono asia. Ihmiskohtaloiden kuvauksessa mennään kyllä välillä niin imelän puolelle, että pahimmissa kohdissa piti ottaa kulaus etikkaa vastapainoksi.

Tarinan kuljetuksesta vastaa ennen kaikkea lukuisat välivideot. Vaikka teknisesti komeita ovatkin, niiden määrä on toimintaan suhteutettuna liian suuri ja sisältö ajoittain köyhää. Etenkin hieman alun jälkeen sekä juoni että toiminta jämähtävät useiden tuntien ajaksi lähes paikoilleen. Alku kuljetaankin todella ahtaassa putkessa, ja vasta pelin toisella puoliskolla seikkailemaan pääsee vapaammin Pulse-planeetalle saavuttaessa.

Pelin maailma on siis eittämättä fantastinen ja komea, mutta fantasian varjolla se sivuaa sisällissodan ja lapsisotilaiden kaltaisia kysymyksiä oudon kevytmielisesti. Lapsisotilas japanilaisessa roolipelissä on tietysti makukysymys, sillä osa aikuisistakin hahmoista näyttää korkeintaan 15-vuotiaalta. Kapinallisetkin näyttävät kuin Elloksen kuvastosta repäistyiltä, sen verran stailattuja nämä heikkojen puolustajat ovat.

Pelimekaniikaltaan Final Fantasy XIII on reippaasti uudistettu ja monella tapaa kaksijakoinen. Viimeaikaisista tapahtumista muistutetaan näppärästi, kun peliä jatkaa tallennuksesta. Hienon ominaisuuden vastapainona pelejä elävöittäneet kylät on poistettu ikävästi kokonaan, ja ostokset tehdään kylmästi tallennuspistekonsoleista. Persoonallisten kylien häviämisen myötä myös pelin rytmitys kärsii pahoin, sillä taistelulle ei tule taukoja oikeastaan missään vaiheessa.

Tämä on mainos:

Tarinan ja taistelun kautta kerrytetään kokemuksen sijaan crystaniumia, jota käytetään putkimaisessa hahmonkehityksessä uusien kykyjen hankkimiseen. Yksittäinen hahmo voi opetella useita eri rooleja, joita voi vaihtaa vaikka kesken taistelun tilanteen niin vaatiessa. Pelaaja ohjastaa vain yhtä henkilöä, muiden toimiessa niille asetettujen roolien mukaisesti, kuten parantaja tai taistelija.

Taistelussa ei enää mätetä vuorotellen, vaan komentoja voi suorittaa sitä mukaa kun niiden käyttöön tarvittavat toimintapisteet latautuvat. Kevyitä lyöntejä voi ketjuttaa täydellä toimintapalkilla monta putkeen, voimakkaampien haukatessa isomman osan kerrallaan.

Valintoja helpottamassa on automaattisesti sopivimmat toiminnot valitseva Auto Attack. Se valitsee hyökkäykset, kuten erilaiset iskut ja elementaalikyvyt, hahmon taitojen sekä vihollisen tunnettujen heikkouksien mukaan, ja tekee ihan hyvää työtä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Osin tästä johtuen pelin kaksi ensimmäistä tuntia hahmojen osatessa vain muutaman iskun peli on käytännössä yhden ainoan napin painallusta ennen taistelusysteemin laajentumista.

Pidemmällä mukaan tulevat Break Limit ja Stagger -tilat. Karkeasti kuvailtuna nämä tarkoittavat sitä, että yhtä vastustajaa ahkerasti paukuttamalla se menee hetkeksi sekaisin, jolloin se ottaa enemmän vahinkoa. Jotkut viholliset ottavat kunnolla vahinkoa vain sekaisin ollessaan, ja systeemin hyödyntäminen käy pidemmän päälle pakolliseksi. Perinteistä mukana ovat edelleen massiiviset, tällä kertaa Eidolon -nimellä kulkevat henget. Niiden avulla voi tehdä voimakkaita hyökkäyksiä yksittäisiä vihulaisia tai suuria massoja vastaan.

Taistelu on kokonaisuutena entistä vauhdikkaampaa mutta samalla epämääräisempää. Etenkin aluevaikutteisia hyökkäyksiä on todella vaikea kohdistaa mahdollisimman moneen kohteeseen kerrallaan. Samoin toiseen pelihahmon törmätessä toiseen isku saattaa osuman sijasta huitoa tyhjää hahmon jäädessä pari senttiä vajaaksi kohteestaan. Toiminnallisempi reaaliaikainen taistelu on varmasti yksi niistä keinoista, joilla peliä halutaan myydä meillä länsimaalaisille. Toteutus on hyvistä ideoistaan huolimatta jäänyt puolitiehen, ja nahistelu toistaa itseään välillä pahasti tusinavastustajia kaataessa.

Sekä silmille että korville Final Fantasy XIII on mannaa. Square Enixillä on eeppisyyden estetiikka hyvin hallussaan ja messeviä maisemia maustaa asianmukaisesti tunnelman mukaan joko letkeä jazz tai pärisyttävä orkesterimusiikki. Vaikka välillä erehdytään komppaamaan harmaita käytäviä, pelistä löytyy esimerkiksi todella upeita jäävuonoja ja savannimaisia maisemia. Hahmot ovat toimissaan ilmeikkäitä ja painovoimaa uhmaavissa liikkeissäänkin uskottavia. Kamera sen sijaan luuhaa liian lähellä pelaajia, ja toiminnantäytteisen taistelun hahmotus on välillä todella vaikeaa, etenkin silloin kun ympärillä häärii jokin pelin massiivisemmista otuksista. Pelissä on valitettavasti vain ihan kohtuullisen hyvin tehty englanninkielinen ääniraita. Alkuperäistä japanilaista ääninäyttelyä ei valitettavasti löydy kuin muutoinkin japaninkielisestä versiosta.

Pakettina Final Fantasy XIII on hieman kuin James Cameronin scifi-eepos Avatar: komea mutta kolkko. Molemmat ovat eittämättä ällistyttävän näyttäviä ja ehdottoman fantastisia, mutta samalla niiden ydin on kovin perinteinen ja valju. Pelissä rytmi ja meininki kärsii välivideoiden määrästä ja kylien puutteesta, ja etenkin ensimmäiset tunnit kuluvat hitaasti todella yksinkertaisen taistelun takia.

Kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen hommaan alkaa tulla viimein kaivattua vaihtelua ja valintoja, ja juonikin on siinä vaiheessa köhinyt itsensä isommalle vaihteelle. Länsimaiselle yleisölle tehnyt myönnytykset sitä vastoin eivät oikein toimi. Peli ei oikein tiedä kummalla puolella rajapyykkiä seisoisi, ja sen oma identiteetti on hieman hakusessa.

Final Fantasy XIII sopii parhaiten japanilaisista roolipeleistä innostuneille, jotka eivät ole kaivautuneet lajityyppipoteroihinsa liian syvälle. Heitä isot uudistukset eivät häiritse, mutteivät myöskään genren monet ominaispiirteet ihkuiluineen ja epämääräisine sukupuoli-identiteetteineen. Japanilaisen roolipelin fanit voivat näin ollen huoletta heittää kokonaispisteisiin yhden lisää.

Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
Final Fantasy XIII
HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Eeppisen komea, vaikuttava taustamusisointi
-
Hiiiiidas alku, rytmitys kateissa, taistelun epämääräisyys
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

6
Final Fantasy XIIIScore

Final Fantasy XIII

ARVIO. Kirjoittaja Matti Isotalo

Eeppisen komea roolipeli, joka vasta kerää vauhtia kun muut pelit jo päättyisivät. FFXIII kuitenkin kysyy kärsivällisyyttä hitaan temponsa ja hajanaisen kerrontansa vuoksi.



Ladataan seuraavaa sisältöä