Kyynikot varokoot. Final Fantasy XIII-2 räjäyttää taas kevytkenkäisen teatraalisuuden ja absurdit juonenkäänteet äärimmilleen esittäen koko paketin silti täysin vakavalla naamalla. Tarina käynnistyy uuden tulokkaan Nobel Kreissin vakuuttaessa Serah Farronin mukaansa aikamatkalle etsimään tämän sisarta Lightningia, joka katsosi ensimmäisen osan lopussa.
Kahden sankarin edesottamukset ulottuvat Cocoonin ja Pulsen historian läpi ja tarjoavat ennakkotestin perusteella entistä kovempaa toiminnan sarjatulta. Vauhti tuntui koko ajan pysyvän korkealla, eikä myöskään palkintoja ja elämyksiä tarvinnut odottaa. Pelialueet ovat tällä kertaa laajempia kuin XIII:n haukutut lineaariset putket. Alueet myös sisältävät selkeästi enemmän sivutehtäviä verkkoroolipeleistä napatuilla vivahteilla. Välillä siivotaan muinaisia raunioita hirviöistä, jotta arkeologiset kaivaukset voivat jatkua, kun toisaalla tarjotaan lampaiden kerimistä, kadonneiden muistiinpanojen metsästystä ja muita tuiki tavallisen kuulostavia ja samalla älyttömiä tehtäviä. Unohdettu ei ole myöskään perinteisiä luolarymistelyjä.
Tapahtumat nivoutuivat ennakkoversiossa 300 vuoden jaksolle ja kouralliseen eri paikkoja Pulsen historiasta. Ne valittiin Historia Crux -valikosta, joka on käytännössä puun oksiston tavoin haarautuva kenttävalikko. Verrattuna edeltäjäänsä uusi järjestelmä antaa pelille sopivasti virtaviivaisuutta uhraamatta kuitenkaan epälineaarista pelikokemusta. Final Fantasy XIII:ssa suurimman osan ajasta piinanneet pitkät tunnelit loistavat poissaolollaan, ja haarautuvat pelialueet tarjoavat paljon mukavammat puitteet vapaalle tutkimusmatkailulle ja seikkailulle.
Valinnat vaikuttavat myös oleellisesti pelin loppuratkaisuihin, joten tarkkana saa olla. Monet ratkaisut pulmatilanteisiin ja pomotaisteluihin löytyvät kirjaimellisesti historian kirjoista, jolloin aikakoneelle on käyttöä. Yksi esimerkki tästä esiintyi demon varhaisessa vaiheessa, jolloin kohtasimme muinaisissa raunioissa arkeologisen ryhmän kaivamassa esiin valtavaa robottia. Kesken kaiken kone herääkin henkiin aiheuttaen tuhoa. Suoran epätoivoisen taistelun sijaan pelaaja voi matkustaa menneisyyteen ja selvittää, mikä laite on kyseessä ja kuinka se on mahdollista pysäyttää. Yksinkertaisissa keräily- ja metsästystehtävissä aikakaudella voi puolestaan olla merkitystä, jos jokin laji on kuollut sukupuuttoon tai muuten vain kadonnut aikojen saatossa alueelta.
Pelaaja voi aina myös palata aikavirtaan ja pyyhkiä kentässä tekemänsä virheet puhtaaksi, mikäli ajan juonteet tuntuvat menevän myttyyn.
Vaikka nämä pienet aikamatkustuksen aiheuttamat muutokset ovat lähinnä lisämausteita, ovat ne monipuolisia ja niitä löytyy sopivan taajaan ympäri kenttiä. Vivahteita löytyy myös keskusteluista, joissa peli antaa valita useista vastausvaihtoehdoista. Vaikka vaihtoehdoilla ei juurikaan näyttänyt olevan vaikutusta lopputuloksiin, loivat ne tunnelmaa riippuen siitä, minkälaisen asenteen omaavalla pelihahmolla pelaaja haluaa pelata. Länsimaisten roolipelien vaikutteet näkyvät tässä selvästi.
Taistelut ovat puolestaan saaneet lisuketta pienestä minipelistä. Pelaaja saa jäseneksi seurueeseensa kissamaisen ja siivekkään Mog-olennon, joka vainuaa aarteita ja tuo taistelujen alkuun Mog-kellon. Vihollisten ilmestyessä kentälle ruudulla näkyy vihreitä loistavia alueita, jotka kuvaavat pahisten näkökenttää. Pelaaja voi väistää niitä ja yrittää paeta tilanteesta, tai käyttää sokeita pisteitä hyväkseen ja hyökätä petoten kimppuun äkkiarvaamatta. Jos pako tai yllätyshyökkäys epäonnistuu, saa vihulainen mahdollisuuden iskeä ensin. Huomioitavaa on myös se, että mitä voimakkaampi peto on vastassa, sitä vaikeampi alun minipeli on ja sitä kovempi rankaisu epäonnistumisesta seuraa. Mahdollisuus pakenemiseen on kuitenkin tervetullut lisä ottaen huomioon sarjan ikiaikaisen perinteen sattumanvaraisista taisteluista.
Muutoin pelimekaniikka on pysynyt suurelta osin ennallaan. Paradigm Shiftit ovat edelleen läsnä, ja pelaaja voi jälleen määrittää ja vaihdella Noelin ja Serahin rooleja taistelun tuoksinnassa. Muut ryhmänjäsenet vaihtuvat jatkuvasti tarinan viedessä peliä eteenpäin, mutta lisäksi pelaaja voi rekrytoida myös erilaisia hirviöitä taistelemaan puolellaan. Niitä on mahdollisuus vangita sattumanvaraisesti taisteluissa ja sitten määrätä omiin rooleihinsa paradigmojen keinoin. Hirviöliittolaiset toimivat samoin kuin muutkin apurit, mutta niille on varattu omat päivityksensä ja erikoisesineensä.
Juonellisesti Final Fantasy XIII-2 ei tarjoa kovinkaan kummoista esittelyä pelin maailmaan ja hahmoihin. Uusille pelaajille voikin olla luvassa hämmentäviä käänteitä. Square Enix näyttää suuntaavan jatko-osaa ensikädessä Final Fantasy XIII vanhoille faneille. Siitä on myös helppo vetää yhtäläisyyksiä Final Fantasy X-2:een, joka sekin pyrki viemään ensimmäistä osaa uuteen suuntaan. Final Fantasy XIII-2 vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoisemmalta, sillä fanien kritiikikiä on oikeasti kuunneltu. Juonesta ehdimme tosin nähdä vain muutaman tunnin alusta, joten paljon riippuu lopulta siitä, kuinka jännittävä ja tapahtumarikas tarina kokonaisuudessaan on. Jäämme toiveikkaina odottamaan helmikuista Euroopan julkaisua.