Koko projekti sai alunperin alkunsa Rapture-nimisenä massiivimoninpelinä Xbox 360:lle. Aikaa kuitenkin kului, ja se hävisi tutkalta. Lopulta se nousi takaisin pintaan PC:lle ja PS3:lle tähtäävän Final Fantasy XIV:n muodossa vuonna 2009.
XIV:n sekava kehitystarina olisi saattanut päättyä tähän, mutta Squarella oli ollut ongelmia ja peli sai osakseen kovaa kritiikkiä beta-vaiheensa aikana. Kun se julkaistiin vuonna 2010, polkivat kriitikot sen mutaan ja sitä pidettiin yleisesti katastrofina. Square Enix oli pakotettu pyytämään anteeksi faneilta, eikä se perinyt pelistä enää kuukausimaksuja.
Hyvityksiä oli kuitenkin vielä tehtävä, mutta Squarella tajuttiin pian, ettei Final Fantasy XIV ollut pelastettavissa sellaisenaan. Ratkaisu oli pitää yksi tiimi huolehtimassa pelistä ja sen muutamista jäljellä olevista pelaajista samalla, kun toinen tiimi ryhtyi tekemään peliä uusiksi uudella moottorilla. Myös kehitystyöhön itseensä otettiin uusi ote, jossa yhteisön ääntä kuunneltiin aktiivisesti. Tästä syntyi A Realm Reborn.
Jos tätä kaikkea katsoo yhtenä kehitysprosessina, lienee se yksi kalleimmista tuotannoista koskaan. A Realm Reborn joutuu käytännössä kantamaan harteillaan kolmen erillisen massiivimoninpelin kustannukset. Miksei Square Enix vain luovuttanut? Toisin kuin monet uskovat, on pelin edeltäjä Final Fantasy XI yksi tuottavimmista osista koko pelisarjassa, ja Square Enix toivoo nyt uutta samankaltaista menestystä.
Astuin nämä faktat mielessäni Eorzeaan Hydaelin maailmassa pelin toisen beta-vaiheen aikana, ja täytyy myöntää, että pidän siitä mitä näin. Hahmonluontijärjestelmä teki vaikutuksen yksityiskohtaisilla säätöominaisuuksillaan. Design on upeaa, kuten myös rotujen ja ammattien valikoimakin. Päädyin lopulta pelaamaan Roegadyniä. Nämä pohjoisen jättiläiset ovat tunnettuja merimiehiä, merirosvoja sekä kalastajia. Toinen valintani olisi ollut söpö pieni Lalafell klassisena velhona.
Final Fantasy XIV: A Realm Reborn tuntuu muutenkin sangen klassiselta ja edustaa sitä Final Fantasyä, jota olen kaivannut osasta IX saakka. XIV palaa juurilleen monillakin tapaa. Jopa omalaatuinen dialogi muistuttaa 16-bittisistä j-roolipeleistä, ja tämä on vain hyvä juttu.
Suoraan sanottuna en koskaan todella nauttinut Final Fantasy XI:stä, vaikka pystyinkin arvostamaan sen pelijärjestelmän tarjoamaa haastetta ja syvyyttä. Haluan pelata ohjaimella näppiksen sijasta, ja Final Fantasy XIV: A Realm Reborn tarjoaa minulle tämän mahdollisuuden. Square Enix on onnistunut luomaan edistyneen MMORPG:n, jossa on enemmän vaihtoehtoja sekä ominaisuuksia kuin useimmissa kilpailijoissa, mutta jota on silti nautittavaa pelata Xbox 360 -ohjaimella.
Tämä kaikki tuo mukanaan sen Final Fantasy -fiiliksen, jota olen kaivannut. Muutaman päivän betassa ei vielä ehditty todella eeppisille seikkailuille, mutta sain ainakin maistiaisen siitä, mitä tuleman pitää, ja haluan lisää. Kävin pienillä tehtävillä, kuten ostoksilla mummeleille, pieksemässä etanoita ja lopulta hieman kauempanakin suuremmissa mittelöissä.
Pelissä on hyvin tahditettu ja moderni fiilis. Pelaaja on aina ohjaksissa kiinni, ja hyvän pelisuunnittelun tuntee kokemuksen sujuvuudessa. Se muistuttaa hieman siitä, miten Blizzard aikoinaan mullisti genreä. Puritaanit eivät välttämättä arvosta pikamatkustamista tai ryhmänhaun automaatiota, mutta se tekee pelistä nautittavamman varmasti valtaosalle pelaajista.
Toinen nautintoa lisäävä elementti on A Realm Rebornin ulkoasu. Tässä on epäilemättä yksi kauneimmista genren peleistä, mitä olen koskaan nähnyt. Design on tietenkin makuasia, mutta minuun maailman ja hahmojen värikäs fantasia iskee.
Teknistä loistoa eivät pessimistisemmätkään voi kiistää. Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on ilo silmälle moderneine efekteineen ja runsaine yksityiskohtineen. Vanhat rajoitukset, kuten 40 hahmon maksimi ruudulla, ovat nyt poistuneet, ja tämä beta vaikutti huomattavasti aiempaa edistyneemmältä. Black Shroud -metsässä oli suorastaan henkeäsalpaavaa kävellä auringon siivilöityessä lehväkaton lävitse hyväilemään maan pintaa. Myös kaupungit löivät ällikällä.
On silti huolestuttavaa, että Nobuo Uematsun säveltämä musiikki on suurimmaksi osaksi korvattu uudella materiaalilla. Vaikka Masayoshi Sokenin uudet sävelet ovatkin korkeinta mahdollista laatua, en silti usko, että legendaarisen Uematsun musiikkien poistaminen oli viisas päätös.
Beta jätti joka tapauksessa positiivisen jälkimaun. Verkkoroolipelin pitempikestoisesta viehätyksestä on vielä mahdoton sanoa yhtään mitään, mutta vaikuttaa siltä, että Square Enix on ottanut kritiikin vakavasti. Uskoisin, että peli pystyy hurmaamaan sekä vanhat fanit, jotka ovat kaivanneet oikeaa Final Fantasyä osasta yhdeksän asti, sekä ne jotka eivät ole pelanneet vielä ensimmäistäkään sarjan peliä. Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on kulkenut pitkän ja koukeroisen tien, mutta kenties sateenkaaren päästä löytyy viimein aarre.
