Football Manager 2010

Football Manager 2010:n ehdoton vahvuus on sisällön kattavuudessa. Pelimoottorissa ja tietokannoissa riittää syvyyttä satojen tuntien hukuttamiseen, ja aloittelijoiden pää on helposti pyörällä monipuolisten ja lukuisien nippelien kanssa. Sisään pääsemistä on helpotettu roimasti muokkaamalla valikkorakennetta käyttäjäystävällisemmäksi. Välilehtiin perustuva käyttöliittymä selkeyttää pelin perustoimintoja yhdessä muiden helppokäyttötoimintojen, kuten ohjatun taktiikanluontijärjestelmän kanssa. Pelin salojen sisäistäminen vaatii tulokkailta kuitenkin roppakaupalla totuttelua, ja toisaalta myös veteraanit joutuvat koulimaan itsensä käyttöliittymän uudistuksiin.
 
Ulkoasu on kehittynyt myös ottelunäkymän osalta. Vaikka kolmiuloitteinen grafiikkamoottori ei missään nimessä ole ennennäkemätön ominaisuus manageripeleissäkään, on Football Manager 2010:n ottelunäkymän toteutus mainio, ainakin jos kuvakulman pitää tarpeeksi kaukana kentän pinnasta. Lähietäisyydeltä animaatioiden ja pelaajamallien puutteet paljastuvat pian, mutta harppaus alkuperäisten Championship Managerien selostusnäkymästä ja tuoreemmasta kaksiulotteisten pallojen kohtaamisesta. Vanha ottelunäkymä on kuitenkin edelleen tarjolla, vaikkakin todennäköisesti vain kovimpien puristien tyydyttämiseksi, sillä varsinaista etua kaksiulotteisesta näkymästä ei ole. Ottelunäkymää voi myös piristää liikuteltavilla lisäikkunoilla, joista voi saada täsmätietoa ottelun kulusta. Matsien aikana taktiikkaohjeita voi myös antaa sivurajahuutoina pikavalikosta perinteisen taktiikkanäkymän sijaan. Taktiikan perille meneminen tuntuu kestävän välillä turhan pitkään, ja joskus pelisuunnitelman vaihtaminen tuntuu ohittavan tulossa olevan pelitilanteen kokonaan. Varsinainen pelimoottori on kuitenkin täyttä rautaa, sillä pelitilanteet muodostuvat luonnollisen näköisesti, vaikka paikoin kankea 3D-animointi saakin osan tilanteista näyttämään tökeröiltä.
 
Football Manager 2010 jättää pelaajalle melko vapaat kädet seuran toimiin osallistumisesta. Käytännössä kaikki osa-alueet on mahdollista jättää muun joukkueenjohdon lapasiin, ja peli onnistuu viihdyttämään yllättävän hyvin minimaalisellakin osallistumisen tasolla. Toisessa ääripäässä manageri pääsee kopeloimaan pelaajien harjoittelemia yksittäisiä liikkeitä -- mikromanageroinnissa riittääkin tekemistä yllin kyllin, jos vain jaksaa selata loputtoman tuntuisia valikoita turtumatta. Otteluista on myös saatavilla hillittömästi informaatiota, ja tosimanageri voikin hyödyntää esimerkiksi yksittäisten pelaajien syöttö- ja laukaisukarttoja taktiikkansa viimeistelyssä.

Otteluiden ulkopuolinen joukkueen kehitys tapahtuu treenien lisäksi pelaajamarkkinoilla, jotka on tuttuun tapaan mallinnettu tarkasti, jopa omasta joukkueesta leviäviä siirtohuhuja myöten. Pelaajien asenteisiin voi vaikuttaa kehumalla tai lyttäämällä yksilöiden esityksiä mediassa, mutta aiheeton kehu tai kuritus johtaa yleensä mielialojen laskemiseen. Vuorovaikutusta median kanssa harrastetaan entistä enemmän myös lehdistötilaisuuksien muodossa. Otteluiden molemmin puolin järjestettävät tilaisuudet tuovat lisää syvyyttä oman managerin persoonan luomiseen, sillä viiden vastausvaihtoehdon lisäksi lehdistötilaisuudesta voi vaikkapa rynnätä ulos raivoissaan. Lehdistön käsittelystä tulee kuitenkin pian liian kaavamaista toistoa ja tilanteet tulee usein ohitettua lähettämällä apulaismanageri suden suuhun.
 
Haastetta futisjoukkueen peräsimessä on riittämiin, enkä onnistunut vuoden managerointitauon jälkeen pysymään yhtään kokonaista kautta joukkueen luotsina. Merkittävä osa haastavuudesta toki piilee joukkueen valinnassa, sillä tapanani on ollut valita altavastaajan asemassa olevia seuroja. Managerin arvo työmarkkinoilla heijastelee tietysti aikaisempaa työkokemusta sekä jalkapallouraa. Ilman joukkuetta aloittavan suomalaisen sunnuntaipalloilijan on turha odottaa unelmapaikkaa mestaruussarjasta, eikä divarijyrän käskyttäjäksi pääse noin vain. Kansainvälisen taustatason valinnut manageritulokas taas on haluttua tavaraa vaikka aiempaa valmennuskokemusta ei olisi ollenkaan. Pelimoottori tuntuu myös mukautuvan hieman heikosti ihan pienimpien seurojen managerointiin, ja etenkin sopimusneuvottelujärjestelmä tuntuu toimivan järkevämmin suurempien seurojen kanssa.
 
Vakavahenkistä futissimulaatiota haluavien managerointinälkä tyydyttyy jälleen ainakin seuraavan vuoden ajaksi Football Manager 2010:llä. Maltillisesti uudistunut peli on ehkä realistisempi ja syvällisempi sekä uuteen ulkoasuun totuttua myös selkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Aloittelijoilta peli vaatii helppokäyttötoiminnoista huolimatta hammastenkiristelyä ja armottomaan haasteeseen tottumista, varsinkin jos pinna ei kestä jokaisen pikkunippelin säätämistä. Lajityypin fanit voivat rauhassa hyvästellä normaalielämän hetkeksi, kuten useammat pikkutunneille venyneet futissessiot kertovat.