
Uusi indiepaja Fallen Leaf lähestyy pelintekemistä varsin omaperäisestä kulmasta. Heidän ensimmäinen pelinsä Fort Solis on pelillinen kokemus, jossa pääosassa on nimenomaan tarina. Visuaalisesti näyttävä vuorovaikutteinen kertomus herätti mielenkiintoni tyylikkäällä grafiikalla, mutta ennen kaikkea scifisisällöllään.
Huoltotöiden yhteydessä Jack saa hätäkutsun Marsin kaukaisesta kaivostukikohdasta Fort Soliksesta. Hätäkutsuun vastaaminen ei tuota tulosta, joten Jack päättää lähteä katsomaan, mistä on kyse. Fort Solis on mystisesti autioitunut. Jackin selvittäessä mysteeriä totuus autioituneen tukikohdan pelottavasta kohtalosta alkaa hiljalleen selvitä.
Pelin tarina avautuu hiljalleen hahmon edetessä tukikohdassa. Alueen autioitumiseen ja annettuun hätäkutsuun johtaneita tapahtumia käydään läpi löydettyjen videotiedostojen ja kirjoitettujen muistiinpanojen avulla. Tarina on varsin selkeä ja rytmitys sopiva luomaan painostavaa ja mysteeristä tunnelmaa. Pelin läpäisy ei vaadi kaikkien tiedonjyvästen löytämistä, mutta itselleni ainakin jäi lopputekstien rullatessa epäselväksi syyt tarinan tapahtumille. Tiedän, ketä syyttää, mutta en tiedä varsinaisesti miksi.
Fort Solis näyttää tyypilliseltä kolmannen persoonan näkökulmasta pelattavalta toimintaseikkailulta tyyliin Dead Space tai Deliver Us Mars. Yksinkertaisen ja rajoitetun pelattavuuden myötä tästä ei kuitenkaan oikeastaan ole kyse. Pelaajan tehtäväksi jää liikkua hahmolla rajatuilla alueilla ja olla vuorovaikutuksessa erikseen merkattujen esineiden ja laitteiden kanssa yhden napin avulla. Pelaamisen ohella hahmojen toimintoja seurataan sivusta samaan tyyliin kuin elokuvaa katsoessa. Peli tosin yllättää pelaajan välillä kesken automaattisten toimintojen reaktiokomennoilla, joihin en tosin kertaakaan ennättänyt reagoida yllättävän ilmestymispaikan ja aivan liian nopean aikarajan takia. Näissä niin sanotuista QTE-yllätyksissä epäonnistuminen ei kuitenkaan keskeyttänyt tarinassa etenemistä mutta kieltämättä olisi kiinnostanut tietää, olisiko niissä onnistuminen vaikuttanut johonkin.
Vähäisestä pelattavuudesta huolimatta Fort Solisin tyylikkäästä grafiikasta osittain ammentava tunnelma pitää huolen, ettei pelin noin neljän tunnin läpipeluuaikana tule tylsää. Kolkko avaruuskeskus on mallinnettu huolella ja erilaiset tehosteet, kuten tuuli ja savu, muodostavat uskottavan ympäristön jännittävälle mysteerille. Hahmot ovat yksityiskohtaisesti tehtyjä ja jopa kasvot näyttävät luonnollisilta. Eläytymisen tehostamiseksi kaikki luettavat tekstit katsotaan suoraan joko tietokoneiden näytöiltä tai hahmon ranteessa olevalta älylaitteelta. Idea on veikeä, mutta teksti jää usein liian pieneksi. Usein jouduin oikein tihrustamaan pidempiä tarinoita. Sama ongelma on älylaitteessa luetun kartan kanssa, jota piti zoomata mahdollisimman lähelle, jotta paikkojen nimistä sai selvää. Näyttävää ilmettä vetää alaspäin myös pikimusta pimeys, mikä polttaa ison osan kuvasta vievän mustansävyn puhki kadottaen paljon yksityiskohtia hahmoa myöten. Pelin kirkkauden säätö ei tälle luonnottomalle mustalle tee muuta kuin säädä sävyä harmaampaan. Playstation 5:llä on harmittavan usein myös ongelmia pyörittää peliä: tökkimistä on häiritsevästi vähän väliä. Lataustauot menevät kuitenkin nopeasti ohi.
Pelin hahmot keskustelevat paljon, joten on hyvä, että ääninäyttely on mallikasta. Puhuminen on luonnollisen oloista ja reagointi tapahtumiin uskottavaa. Hahmojen välinen kemia toimii myös hyvin. Peli tehostaa aavemaista tunnelmaansa yksinkertaisella, mutta sopivan tummanpuhuvalla taustamusiikillaan. Kaihoisat sävelet luovat onnistuneesti alati kasvavaa jännitystä ja mystiikan tunnetta autiolla avaruusasemalla.
Fort Solis on tietynlainen outo lintu pelimaailmassa. Rakenteellisesti seikkailupelistä menevä kokemus on vähäisen pelillisen annin ja pidempien automaatiokohtausten ansiosta ennemminkin vuorovaikutteinen elokuva. Neljään kappaleeseen jakautuva mielenkiintoinen tarina luo mainiota tunnelmaa tyylikkään graafisen ilmeensä ja tehokkaan äänimaailmansa avulla. Harmillisesti tarinan pääsyyt jäävät läpipeluusta huolimatta hieman epäselviksi ja muutamat visuaaliset kompastelut ja valinnat laimentavat kokonaisuutta. Tästäkin huolimatta Fort Solis on kokeilemisen arvoinen kokemus, joka peittoaa monet nykypäivän kertakäyttöviihteet.