Forza Horizon 3

Pelaaja saapuu näyttävästi kaahaillen uusimman Horizon-festivaalin lähtökuopille fanien kirkuessa ympärillä. Tällä kertaa festivaalin vetäjän roolissa on pelaajan vastuulla tehdä Horizon-tapahtumasta kaikkien aikojen suurin ja makein koskaan. Näihin tavoitteisiin tähdätään tekemällä muun muassa näyttäviä PR-stuntteja, voittamalla hurjia autokisoja ja kasvattamalla katu-uskottavuutta ja fanilaumaansa.

Tehtävien välillä aasinsillan virkaa toimittava tarina hukkaa logiikkansa kuitenkin jo alkuintrossa, ja kokonaisuudesta jää vähän epäselvä kuva. Autoja vaihdellaan kuin sukkia huippuyksilöistä rantakirppujen kautta vanhoihin klassikoihin tehtävän vaatimusten mukaan, eikä seuraamuksista mainita kerättyä piste- ja fanimäärää enempää muuten kuin pikaisin onnitteluin. Turhat tarinalliset toppaukset on heitetty romuttamolle ja tyypilliseen autopelin tapaan fokus on puhtaasti autoilussa, ja sitähän sitten riittää.

Tehtäviä avautuu erilaisista kisailuista vaarallisiin temppuihin, joista mielenkiintoisina esimerkkeinä toimikoon helikopterin lennättämän jeepin takaa-ajo tai vauhtikisa tavarajunan kanssa. Ralleja ja temppuja ripotellaan pitkin karttaa, joka laajenee kisoihin osallistumisten myötä erittäin isoksi. Ajatuksena Australia tuntuu varsin yksitoikkoiselta kaahailualueelta, mutta siitä on yllättäen työstetty ilahduttavan monipuolinen kisakokemus. Alue mahdollistaa revittelyä muun muassa modernissa kaupungissa, vehreässä viidakossa, kostealla rannalla sekä paahtavassa erämaassa. Perinteisten teiden lisäksi kartta on täysin vapaasti ajettavissa, joten lääniä riittää valloitettavaksi myös muun muassa matalissa vesistöissä ja viljellyillä pelloilla.

Forza Horizon 3:n sisäistä valuuttaa ansaitaan lähes kaikesta touhuilusta. Kisoihin osallistumisen lisäksi, pyörittäisitpä donitseja omakotitalon nurmikolla tai hyppäisitpä koristelammen yli, peli palkitsee sinut x-määrällä kahisevaa. Rahaa voi tuhlailla tietysti uusiin autoihin ja niiden suoritusta ja ulkonäköä parantaviin tarvikkeisiin. Tarjolla olevien muokattavien autojen määrän noustessa yli neljänsadan, alkaa vähemmän autopelejä pelanneilla pelaajilla silmissä sumenemaan. Onneksi pelistä löytyy Anna-niminen tekoälyavustaja, joka avittaa ratin takana olevaa pelaajaa kohti seuraavaa tavoitetta, jos pelaaja ei omalta ihmettelyltään siihen kykene.

Huumaavan autoilumäärän lisäksi pelistä löytyy järkyttävä määrä kaikkea muuta tekemistä monipuolisesta keräilystä pienen pieneen näpräilyyn. Kartta on täytetty kaikenmaailman keräilykohteilla, joita on hajotettavista tienvarsikylteistä salaisiin autonrassailulatoihin. Lisäksi autoja voi tietysti värittää ja teippailla suurella vaihtoehtomäärällä, joihin lukeutuvat valmistajien tehdasvärityksetkin. Pelissä olevan hörpäke- ja säätelymäärän ylettyessä maailman tappiin, minulle kuitenkin oleellisinta oli oman rekisterikilven tekstin valitseminen. Heti alkuun valittavan pelaajan ulkonäön ja kutsumanimen valinnassakin riittää valinnanavaraa mutta tämä optio tuntuu turhalle, sillä valintaansa voi muuttaa kesken pelin niin monesti kuin haluaa.

Pelin graafinen ilme on erittäin hiottua ja yksityiskohtaista vaikkei ongelmiltakaan vältytä. Vahvasti kontrastinen Australia esitellään kaikissa sateenkaaren väreissä dynaamisine valoineen ja varjoineen ja pelialue on pullollaan mahdollisuuksia. Kasvusto hajoilee ja taittuu kivasti auton alla ja vesi loiskuu iloisesti tahraten niin auton ikkunan kuin televisioruudunkin pisaroihin. Auto pitää ainakin hetkellisesti myös ansaitut kolhut ja naarmut kyljissään ja hiekkapöly tarttuu mukavasti ympäristöä varsin vaikutuksen tekevästi heijastaviin pintoihin. Kaupungit kuitenkin ovat autioita kävelijöistä, satunnaisia fanijoukkoja lukuun ottamatta, eikä heidän päälle voi edes ajaa. Sadekelit toki vaikuttavat teiden liukkauteen ja ulkonäköön mutta vallitseva sadepilvi tuntuu olevan ainoastaan juuri pelaajan auton yläpuolella ja vain auton kokoisena.

Pelin ajomallinnus on sopiva sekoitus ammattiautoilua ja arcade-kurvailua. Jopa kaikkien autoiluapujen ollessa päällä, autojen ohjattavuuksien välillä on selvää eroa. Meille noviiseille pelissä pärjääminen määräytyy enemmän valitun auton kuin pelillisen ajotaidon mukaan. Itse ainakin päädyin tähän lopputulokseen saadessani palkinnoksi jonkun tuliterän katuohjuksen, jolloin jäin kisassa auttamatta hännille. Tätä ennen kuin olin körötellyt 60-luvun Pulloperse-Volvolla voitosta voittoon. Tähänkin hätään onneksi pelin vastustajien vaikeustasoa voi säätää varsin laajalla skaalalla ja onhan toki pelissä myös varsin epäreilulta tuntuva takaisin kelaus optio, josta kehkeytyi minulle betoniseinien sijaan varsin läheinen tuttavuus. Peli pitää sisällään myös kliseisen kuminauhatekoälyn, joka tuntuu aktivoituvan vasta viimeisellä kierroksella, jolloin aikaisemmilla kierroksilla nähdyt vihollisten perät alkavat yllättäen tulemaan vastaan.

Forza Horizon 3 on laadukkaan autopelin lisäksi paljon kaikkea muutakin. Sopivan rennolla otteella kaahailua ja pientä puuhastelua sekoitteleva peli hulppeissa maisemissa tekee vaikutuksen monipuolisuudellaan. Pelin autoilun ulkopuolella oleviin aktiviteetteihin nimittäin saa helposti vierähtämään yhtä paljon aikaa kuin ratin takanakin. Pöyristyttävää sisältömäärää kasvattaa entisestään monipuoliset verkkopelimahdollisuudet joita Xbox One ja PC -pelaajat voivat nyt hyödyntää yhdessä ja ristiin. Microsoftin fuusioitumisyrityksistä kertoo myös monipuolinen Groove Music -toiminnan sisällyttäminen osaksi pelin kattavaa musiikkitarjontaa. Suosittelen siis myös vähemmän autopeleistä kiinnostuneille pelaajille kääntämään keulansa kohti Forza Horizon 3:a, sillä peli on laatunsa ja määränsä puolesta hintalappunsa väärti.