Forza Horizon oli jo ilmestyessään melko rohkea irtiotto ajosimujen kaavaa kunnioittavaan Forza-sarjaan. Avoin kaistale Coloradoa kutsui kokemaan vauhdin hurman tavalla, joka ei ollut suljetuilla radoilla mahdollista. Sittemmin sarja on vain laajentunut ja pelaajat ovat päässeet kurvailemaan muun muassa rantakaupunkeihin, aavikolle ja sademetsiin. Forza Horizon 3:n ensimmäisessä lisäosassa Blizzard Mountainissa ralli siirtyi viimein myös lumelle. Liekö sitten ideahanan ehtymistä vai silkkaa kokeilunhalua, mutta pelin toinen lisäosa kurvaa Mattelin Hot Wheels -lelujen maailmaan.
Kumi käryää kirkuvan oranssien korkkiruuvien ja päätähuimaavien loopien värittämässä Thrilltopiassa. Pelaajien reaktioista päätellen lisäosa jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Realismia kaipaavia suunta ei ymmärrettävästi miellytä, mutta toiset ovat pähkinöinä. Eivätkä syyttä.
Kytkylisenssistä huolimatta kyseessä on lähes täysiverinen peli pelin sisällä. Lisäosa ilahduttaa erityisesti siksi, että se tuo uuden, odottamattoman näkökulman Forza-sarjaan ja on kevyesti vakuuttavin Hot Wheels -peli tällä vuosituhannella. Vaikka Horizon Hot Wheels on kaukana täydellisestä, silloin kun se toimii, se kutkuttelee samoja hermoja kuin arcade-rallien klassikot.
Ulkoasultaan uusi maailma näyttää fantastiselta. Forzan erinomainen valaistusmalli antaa oranssien muovikourujen ja segansinisten taivaanrantojen yhdistelmälle karkkimaisen herkullisen ilmeen. Radat ovat mielikuvituksekkaita. Ne puikkelehtivan korkealla pilvenpiirtäjien välissä, putoavat meren pintaa viistämään, ja nousevat ylösalaisin vuoren korkeudelle. Ajoittain eteen tulevat vauhtipyörät tempaisevat autot hurjaan kiitoon, ja viimeistään metsän siimeksessä ärjyvät t-rexit saavat sisäisen lapsen kirkumaan riemusta. Puitteet ovat siis kunnossa.
<newpage>
Uniikkeja Hot Wheels -autoja lisäosa ei tuo kuin muutaman, eikä pelirakennekaan tarjoa suuria ahaa-elämyksiä pääpelin ja Blizzard Mountainin kolunneelle. Yhtenä uutena ominaisuutena ratoja on mahdollista muokata vaihtamalla niiden osia. Valinnat kuitenkin jäävät jopa pääpelin kisaeditoria suppeammiksi: pariin valittavaan rataelementtiin ilman varsinaista ratasuunnittelua. Ratojen muokkaus ei siis tuo samanlaista lisäarvoa kuin vaikkapa Trackmanian ratapalikat. Ajamista ja ihmeteltävää Thrilltopian saariryhmällä riittää kyllä muutaman viikonloppuillan tarpeisiin, joten äkkiseltään kalliilta vaikuttava 20 euron hinta ei lopulta tunnu niin pahalta.
Uudesta ympäristöstä johtuen olisin kuitenkin toivonut, että radan pitoa olisi vaikka vähän liioiteltu, jotta arcademaisen purevat sivuluisut olisivat mahdollisia. Pelaaja joutuu mielestäni turhan usein jarrulle välttääkseen pisteputken katkaisevia reunakosketuksia, mikä vie parhaan rytmin muutenkin aavistuksen pitkänoloisista kierroksista.
Yksinpeli kärsii lisäksi siitä, ettei drivatar-tekoäly näytä sisäistäneen erikoisten ratojen parhaita ajolinjoja. En ole missään Forzassa törmännyt näin moneen laitaan jumittavaan tekoälyautoon tai yhtä roimasti heittelevään vaikeustasoon. Asetuksia kannattaakin valmistautua löysäämään pääpeliin verrattuna.
Tämän vuoksi en voi varauksettomasti suositella lisäosaa yksinpelaajalle, mutta jos pelikavereita löytyy, hupi on taattu. Muiden pelaajien kanssa kaahailun kaoottisuudelle sekä pelin pienille kömpelyyksille on helppo nauraa. Hot Wheels on aidosti erilainen lisäosa ja alleviivaa Forza Horizon 3:n asemaa monipuolisimpana Forzana tähän asti.
Lisäosan yhteydessä PC-versioon julkaistiin suorituskykyparannuksia, jotka laskivat korkeahkoja laitevaatimuksia. Päivitys ei edellytä Horizon Hot Wheelsin hankintaa.
