Mikä sitten pelistä tekee niin hyvän? Top Gear -televisiosarjan juontaja Jeremy Clarkson toteaa heti kättelyssä, että "se on kaikki tässä". Paljon paremmin asiaa ei voisi kiteyttää. Ei, pelissä ei ole WRC:tä, F1:tä, sadekelin yllätyksellisyyttä tai varikkotaktikointia. Mutta niitä ei tarvita, sillä Forza Motorsport 4 ei ole raaka kilpa-autoilusimulaattori. Sen sijaan siinä kristallisoituvat suurimmat ökyautoilufantasiat kaikilla oleellisilla tavoilla. Olipa mielessä koeajaminen, kilpaileminen, tuunaaminen, säätäminen, maalaaminen, autokerhon pitäminen tai vain luksusautojen ihasteleminen parhaaseen Top Gear -tyyliin, Forza 4 vastaa kutsuun tömäkästi.
Nämä ominaisuudet itsessään eivät tietysti vielä tee pelistä loistavaa, mutta onneksi kehittäjä Turn 10 on hionut jo ennestään rautaista pelattavuutta lähelle täydellistä. Autojen ohjastaminen on yksinkertaisesti hauskaa ja vauhti välittyy pelottavan hyvin. Pienistä yksityiskohdista rengasfysiikka on jälleen loistavasti artikuloitu, mikä tekee pidon rajamailla kiikkumisesta kutkuttavaa puuhaa, kun yksittäisten pyörien kosketuksen asfalttiin voi konkreettisesti tuntea hyppysissään. Aiempaan verrattuna ajofysiikat ovat myös saaneet entistä enemmän elävyyttä, mutta sivuluisujen hallinta on edelleen aavistuksen helpompaa kuin mitä amerikkalaiselta tonnikeijulta oikeasti odottaisi.
Forza 4 tasapainottaakin varsin taidokkaasti millintarkat renkaanpainesimulaationsa, keskipakoisvoimamallinnuksensa ja ilmanvastuslaskelmansa. Vaikka peli on pohjimmiltaan hienostunut simulaattori, se ei tunnu lannistavalta tavallisella peliohjaimellakaan. Todellista Ferraria tuskin saisi suorassa pidettyä ilman ratin laajaa kääntösädettä, mutta Forza 4 tekee ajamisesta uskottavan tuntuista ohjaintyypistä riippumatta - tai ainakin mikäli ohjain on fyysistä sorttia. Tällä kertaa myös Kinectillä pääsee ajamaan, mutta liikeohjaus ei tarjoa kummoistakaan pelielämystä. Enemmän iloa syntyy Kinectin headtrackingistä, joka mahdollistaa kuvakulman kääntämisen hienokseltaan mutkan suuntaan päätä lievästi kallistamalla. Myös puheohjaus on ihan kelpo lisäys, sillä sen avulla englanninkielentaitoinen navigoi valikoissa vaivattomasti.
Monipuolinen ratavalikoima ja kattava suoritusten seuranta pitävät menohaluja yllä hyvin, ja peli tarkkailee joka ikistä kurvaa, ohitusta ja driftausta palkiten näistä rahallisesti. Palkintojen puutteesta peliä ei voikaan syyttää, sillä tasokehitys on ripeää ja uusia kärryjä putoilee talliin harva se tunti. Riskinä tässä on etenemisen helppous, mutta jos peliin voi suhtautua eräänlaisena hiekkalaatikkona, tämä tuskin muodostuu haittatekijäksi. Ainakin itse tykkään, että voin ajaa kilpailut mieleiselläni autolla ja edistää omaa uraani saumattomasti vaikka netissä. Nettipeliä onkin ehostettu mukavasti laajentamalla kilpailuja enimmillään 16 autolle ja lisäämällä joukkoon Need for Speedin Autologin kaltainen Rivals-moodi, jossa haasteiden heittäminen kavereille onnistuu, vaikka nämä eivät olisikaan juuri sillä hetkellä tavoitettavissa.
Ennakkoon yksi merkittävimmistä uudistuksista oli Autovista-esittelytila, jossa autoja pääsee hilpailemaan lähemmin ja Jeremy Clarkson heittää tiskiin kuuluisat, kuivat huumorinkukkansa. Top Gear -tyylisyys onkin pelimuodon tärkein valtti, sillä vaikka kiesit näyttävät siinä lähes fotorealistisilta, ei Autovista sisällä kummempaa pelillistä sisältöä. Uusia autoja avataan kisaamalla ensin radalla, mutta siihenpä se sitten jääkin. Autovista sisältää myös vain merkittävimmät pelin sadoista ajettavista kärryistä, joten Clarksonin mielipiteitä vanhoista Volkkareista ei päästä kuulemaan. Ottaen huomioon pelitilaan linkitetyn hypen, sen olisi toivonut integroituvan tiiviimmin varsinaiseen uratilaan.
Visuaalisesti itse kilpailut eivät pääse aivan Gran Turismo 5:n parhaimpaan tasoon, mutta Forzan valttina on laadun tasaisuus. Siinä missä GT5:ssä automallinnus ja ratamallinnus heittelehtivät laidasta laitaan, Turn 10 on antanut kaikille autoille kaikki tarpeelliset yksityiskohdat, mukaan lukien ohjaamonäkymän. Myös radat näyttävät uskottavilta, joskin joitain ratoja piinaavat hieman latteat ja elottomat reunukset. Itse ratavalikoima on kuitenkin nyt ensiluokkaisesti tasapainossa. Esimerkiksi tyhjänpäiväiset kaupunkiradat on heitetty hiiteen ja niiden tilalle on saatu sopiva kattaus luonnonkauniita vuoristomaisemia, jenkkilenkkejä ja eurooppalaisia kilparatoja. Uudet radat kuten Alpit ja ratojen esittäminen eri valaistuksissa lisäävät miellyttävästi grafiikan vaihtelevuutta, eikä dynaamisia keliolosuhteita tule suuremmin kaivanneeksi. Peruskilpailuja on myös maustettu muun muassa Top Gear -henkisillä keilankaatohaasteilla.
Toki pelistä voisi aina kaivamalla kaivaa ongelmia, mutta aidosti rasittavien tekijöiden lista on tässä poikkeuksellisen lyhyt. Äänimaailma voisi olla mielenkiintoisempikin, ja tekoäly tuntuu joskus hivenen puupäältä, mutta erinomaiset nettipelimahdollisuudet takaavat, että tekoälyä vastaan ei tarvitse ajaa yhtään sen enempää kuin itse haluaa. Ammattimaisempaa rallittelua kaipaava voisi ehkä valitella toteutuksen yleisestä kliinisyydestä ja todellisten kilpasarjojen puutteesta. Pelillä on kuitenkin tarpeeksi avuja koukuttaakseen muilla tavoin: jos ei jo itse ajokokemuksen ansiosta, vaikka sitten autojen virittelyn ja maalailun puolesta. Tiettyihin autoihin kiintyy kuin itsestään, kun niistä kehittyy aidosti persoonallisia kilpailuvälineitä.
Forza Motorsport 4 on kiistatta sarjansa paras osa tähän asti. Uskaltaisin myös väittää, että se on suurella todennäköisyydellä vuoden mahtavin ajopeli. Ei se tietenkään täydellinen ole, mutta mikä peli olisi? Turn 10 on ottanut Forza 3:sta hyvän pohjan ja hionut siitä entistä viihdyttävämmän ja kattavamman autoilurompun. Entistä elävämpi ajotuntuma, riittävästi vaihtelua ja palkitsevuutta, sekä silkkisen sulava grafiikka viittaavat vain yhteen asiaan: kädessä on yksinkertaisesti erittäin laadukas kokonaisuus.