Forza on minulle jotain ainutlaatuista. Se on ollut valintani autopeliksi jo vuosien ajan, eikä edellinen osa Forza Motorsport 5 ollut lainkaan hassumpi peli. Drivatarien konsepti oli hieno idea ja teki tekoälykuskeista persoonallisempia. Forza Motorsport 6:ssa systeemi on kypsynyt, ja kilpakumppanit oppivat nopeammin ja käyttäytyvät radalla realistisemmin. Jo keskivaikealla vaikeusasteella saa tehdä töitä palkintopallin eteen. Korkeammilla tasoilla ykköstilan saavuttaminen edellyttää lähes täydellistä ajoa.
Yksi pelin suurimmista uudistuksista on autojen käyttäytymiseen vaikuttavat keräilykortteja muistuttavat modifikaatiot, joita voi käyttää enintään kolme yhdessä kisassa. Joitain kortteja on tarjolla jatkuvasti ja ne parantavat auton käyttäytymistä esimerkiksi paremman pidon tai jarrutusvoiman muodossa. Toisilla voi korottaa palkintopottia, kun taas joillain voi nostaa pelaajan parempiin asemiin lähtöruudukossa.
Järjestelmä on rakennettu mainiosti, sillä kortteja voittaa kisoista ja niitä voi myös ostaa pelin sisäisellä valuutalla. Ne eivät horjuta tasapainoa, vaan pikemminkin tarjoavat vain mukavaa lisämakua. Haluatko 50 prosenttia enemmän rahaa voitostasi? Siinä tapauksessa menetät pitoa 15 prosenttia. Riskinotto voi myös kostautua, jos jää kisassa viimeisille sijoille. Ei kannata kuitenkaan tuudittautua liiaksi keräilykorttien tarjoamiin bonuksiin, etenkään jos aikoo pärjätä nettikisoissa. Niissä kortteja ei voi käyttää, joten esimerkiksi pitoa lisääviin parannuksiin mieltyneet voivat löytää itsensä nopeasti pöpeliköstä.
Uratilassa on tarjolla viisi erilaista kilpaluokkaa, joiden sisällä ajetaan erilaisissa sarjoissa. Jokaisen voi läpäistä millä tahansa sopivalla pirssillä. Perinteisten kisojen lisäksi tarjolla on noin 60 erilaista spesiaalikilpailua, joissa muun muassa keskitytään F1-kilpailujen alkuaikoihin, haastetaan Stig, päristellään Indy 500 -kisoissa, kurvaillaan klassisilla autoilla ja testataan hermoja kestävyyskisoissa. Autoja vaihdellaan jatkuvasti, mikä pakottaa pelaajan opettelemaan erilaisten kiesien niksit. Samalla se pitää pelikokemuksen kiinnostavana.
Kaahailemaan pääsee sekä päivällä että yöllä, eikä sadettakaan ole unohdettu. Vesipisarat kerääntyvät ratojen mataliin kohtiin ja niistä ajaminen aiheuttaa joko mahtavia roiskeita tai sitten vesiliirron. Rengasfysiikat ovat aikaisempiin osiin verrattuna yksityiskohtaisemmat. Esimerkiksi jarruttamisen aiheuttaman renkaiden lämpeämisen ja viileiden kumien välillä pidossa on selvä ero.
Ajokkeja löytyy yhteensä 460 kappaletta ja kaikkia pääsee ihailemaan Forza Vista -tilassa. Niiden sisälle pääsee myös istumaan ja tarjolla on tietoa kustakin kaarasta. Osan autoista esittelevät Top Gearin entiset juontajat Richard Hammond ja James May, mutta tällä kertaa Jeremy Clarksonia ei kuulla lainkaan.
Forza Motorsport 6:n ainoa kiilto ja kauneus ei löydy pelkästään Forza Vistasta, vaan peli on todella hienon näköinen kauttaaltaan. Vuorokaudenaikojen vaihtelut ja valaistusefektit ovat välillä häikäisevän tyylikkäitä. Kun auton tuulilasiin lensi ensimmäistä kertaa hiekkaa Lacuna Secalla kurvaillessani, huomaan pelin lukuisat yksityiskohdat, jotka tekevät ajotunnelmasta entistä realistisemman. Monia niistä ei välttämättä edes huomaa ensimmäisillä pelikerroilla.
Toinen hyvä esimerkki yksityiskohdista löytyy vaikeista sääoloista. Sadekelin kisat ovat todella haastavia. Näkyvyys on huono etenkin silloin, kun ympärillä on joka puolella muita autoja. Pirssi ei myöskään reagoi liikkeisiin yhtä hyvin kuin kuivalla radalla. Toisaalta vaikeus on tärkeä osa märkien kisojen viehätysvoimaa. Yöllä ajettavat kilpailut ovat oma lukunsa. Alhaisempi lämpötila vaikuttaa renkaiden pitoon, joten ajon täytyy olla varovaisempaa kuin päiväsaikaan. Pimeys vaikuttaa näkyvyyteen ja aggressiiviset kuskit ovat jatkuvasti kiinni toisten puskureissa. Kannattaa etenkin varoa rikkomasta omia valoja, sillä sen jälkeen ainoat vihjeet radasta ovat toisten autojen jarrutusvalot.
Parhaan fiiliksen Forza Motorsport 6:ssa saa kunnon varusteilla, mutta olipa kädessä sitten monen sadan euron rattiohjain tai Xbox Onen peruskapula, on edessä nautittava ajokokemus. Yksinkertaiset muutokset, kuten kuskin tason noustessa pyöräytettävä onnenpyörä, jolla voi voittaa uusia autoja, rahaa tai modifikaatioita osoittavat, että innovaatiot liikkuvat hyvin Horizon- ja Motorsport-sarjojen välillä. Turn 10 on ottanut mukaan runsaasti leikkisiä ideoita, eikä pitäydy pelkästään simulaatiolinjalla.
Pelistä löytyy kaikesta suitsutuksesta huolimatta myös muutamia kauneusvirheitä. Turn 10 haluaa ilmeisesti istuttaa pelaajat autojen sisälle, ja kuvakulman vaihtaminen ulkopuolelle aiheuttaa ikäviä ongelmia. Autot näyttävät nimittäin leijuvan parin sentin korkeudella radan pinnasta. Jonkin verran visuaalisia bugeja pistää silmään esimerkiksi lätäköiden välkkyessä. Sapiskaa pitää myös antaa pitkistä latausajoista. Ratoja ja pelimuotoja vaihtaessa joutuu odottaa pitkät tovit. Äänipuolessa olisin kaivannut parannusta törmäyksissä kuultaviin rysähdyksiin, sillä nyt ne ovat aika ponnettomia. Muutoin peli pyöri mainiosti. Ruudunpäivitys pysyi vakaana, eikä moninpelissäkään esiintynyt viivettä.
Olipa yksinpelitila kuinka suuri tahansa, pitkällä aikavälillä Forzassa on kyse ennen kaikkea toisia ihmisiä vastaan kilpailemisesta. Tarjolla on perinteisiä kisoja jopa 24 pelaajan voimin, mutta tällä kertaa mukana on myös liiga. Siinä samantasoiset kuskit asetetaan toisiaan vastaan. Tasot nousevat tasaiseen tahtiin, eikä vastaan asetu ylivoimaisen hyviä kilpailijoita. Toisaalta netissä täytyy kiinnittää huomiota autojen säätöihin. Ajoittain on pakko tuunata E-luokan ajopeli D-luokan kiesiksi, jotta voittamiseen on edes jonkinlainen mahdollisuus. Pelaajat jaetaan ajotaidon mukaan viiteen erilaiseen luokkaan ja tarjolla on lukuisia erilaisia liigoja.
Forza Motorsport 6 pursuaa hyviä pieniä ideoita, joilla on loppujen lopuksi hyvin suuri vaikutus ajokokemukseen. Tuloksena on tällä hetkellä ehkä paras konsoleille julkaistu ajopeli, mikä asettaa entisestään paineita Gran Turismo 7:lle.