From Space ei saavuta täyttä potentiaaliaan

Triangle Studiosin kehittämä ja Curve Gamesin julkaisema From Space on ylhäältäpäin kuvattu sopivasti pilke silmäkulmassa tehty kahden analogitatin räiskintäpeli. Tuotos on kehitetty selkeästi moninpeliä varten, vaikka toki yksinpelikin onnistuu. Valitettavasti yksi isoimmista kompastuskivistä on se, että paikallinen moninpeli puuttuu. Jotta hauskuudesta saa irti edes hieman murto-osaa isomman palan, tarvitsee houkutella myös kavereita vetämään ostohousut jalkaan.

From Spacen tarkoituksena on pelastaa maapallo pinkkien avaruusolioiden valloitusaikeilta käyttäen erilaisia aseita, varusteita ja yhteistyötä. Alussa valitaan hahmoluokka eli spesialisti, joita on muutama erilainen. Kaikilla on omat erikoisaseensa, varusteensa ja ominaisuutensa. Spesialistit kehittyvät olioiden lahtaamisesta ja tehtävien suorittamisesta saaduilla kokemuspisteillä. Kaikkien hahmoluokan ominaisuuksien avaaminen vie aikaa, ja oma asekin avautuu vasta tunnin tappelemisen jälkeen. Jos oma luokka ei miellytä, joutuu uuden kokeilun aloittamaan alusta, mikä on jokseenkin turhauttavaa. Hahmojen erikoisosaamiset ja -kyvyt on nekin suunniteltu joukkuepelaamista varten, ja yksin pelatessa jokaisella hahmolla on melkoisia puutteita.

Juoni on kliseistäkin kliseisempi, mutta on onneksi tehty sopivasti kieli poskessa sisältäen tummahkoa huumoria pinnallista juonta paikkaamaan. Pelaaja on osa muukalaisia vastaan taistelevaa armeijaa ja saa alussa tehtäväkseen tuhota tunkeutujien salaperäisen lähettimen. Tästä eteenpäin uudet tehtävät tulevat radion välityksellä komentajalta, ja tehtävien kaava toistuu alusta loppuun samana. Luvassa on lähettimien tuhoamista, tärkeiden henkilöiden suojelemista ja erikoisempien otusten päiviltä päästämistä. Lisäksi matkalla kohdataan sivuhahmoja, joilta saa edellä mainittuihin muotteihin mahtuvia sivutehtäviä. Vastaan tulee pelin edetessä jatkuvasti uusia vaaleanpunaisia vihollisia, mutta myös näissä vaihtelu on vähäistä. Tämän seurauksena niin tehtävät kuin vihollisetkin alkavat todella nopeasti toistamaan itseään, jolloin peli käy tylsäksi. Yksinpelissä ongelma vielä korostuu, eikä peliä jaksa ilman kavereita kovin kauaa tahkota.

Peli käynnistyy pienellä harjoitusosiolla, jossa käydään läpi taistelu ja liikkuminen. Vasemmalla tatilla ohjataan hahmoa ja oikealla tähdätään. Liipaisimesta ammutaan ja olkanäppäimistä käytetään varusteita. Homma on yksinkertaisuudessaan äkkiä opittu, joten melko nopeasti päästään pääasiaan. Itse toiminta on melko hyvin toteutettu, joskin tähäys ontuu hieman ja hahmojen liikkuminen kentissä on raivostuttavan hidasta. Alussa arsenaalina toimii pelkkä pistooli, mutta nopeasti lojumasta löytyy parempia aseita ja erilaisia varusteita tulitusta tukemaan. Rynnäkkökiväärien, haulikoiden ja erikoisempien sähköaseiden ynnä muiden lisäksi tunkeutuvia limalöllöjä pääsee paukuttelemaan kranaateilla, miinoilla, tykkitorneilla ja muilla mukavilla vempaimilla. Aseiden ja varusteiden hyödyllisyys on kuitenkin huonosti tasapainotettua, ja lopulta valtaosa hommasta hoituu vain parilla erilaisella aseella. Eri asetyypeillä on omat ammuksensa ja panoksia löytyy ympäri kenttiä. Jostain syystä myös pinkit pirulaiset kantavat mukanaan kaikenlaisia kuteja, joten ammustäydennyksiä on tarjolla tarpeeksi. Taisteluiden nautintoa latistaa tähtäyksen ontuminen, tavara- ja asevalikoiden kankeus, muukalaisilta tippuvien saaliiden älyttömän nopea katoaminen ja muutamat muut pikkuviat.

Tekoälyltä on turha odottaa suurta vastusta, sillä vihollisten käyttäytyminen on avaruuden läpi matkaavalta lajilta hämmästyttävän hölmöä. Ainoat ongelmat tekoäly onnistuu tuottamaan silloin, kun kyseessä on suojeltava hyvis, joka älyttömyytensä vuoksi jää keskelle vihollislaumoja kohtaamaan loppunsa. Tästä seuraava tehtävän epäonnistuminen ja edelliseen tallennukseen palaaminen takaa pieniä turhautumisen tuulahduksia.

Pelin ulkonäkö miellyttää suurimmalta osin silmää, mutta kenttäsuunnittelun yksitoikkoisuus ja taustojen epäselvyys häiritsee harmillisesti pelikokemusta. Identtisen neonpinkkeinä vyöryvistä vihollislaumoista on myös vaikea erottaa erityyppisiä otuksia, ja kokonaisuus on monin tavoin valitettavan sotkuinen. Kiva ulkoasu yhdistettynä todella hyvin toimivaan äänimaailmaan tekevät pelistä kuitenkin aistillisesti melko miellyttävän.

From Spacella olisi ollut paljon edellytyksiä loistavaksi moninpeliräiskinnäksi, mutta turhan monet pikkuviat rikkovat pelikokemuksen sujuvuuden. Lopuksi paikallisen moninpelin puuttuminen katkaisee lupaavalta tulokkaalta siivet. Jos hyvän kaveriporukan saa kasaan, on luvassa varmasti hauskoja ja rahan arvoisia pelituokioita varsinkin ottaen huomioon alle 20 euron hintalapun. Tyylilajin parhaimmistoon From Spacella ei ole mitään asiaa. Yksinpeli taas jättää huokeudesta huolimatta täysin kylmäksi.