Frostpunk 2 on syvällinen jatko-osa

Se alkoi, kun Maata kohtasi jääkausi 1800-luvun lopulla, jolloin ihmiset yrittivät keksiä erilaisia keinoja selviytyäkseen katastrofista. Suurten hiilivoimaloiden ansiosta ihmiset pystyivät rakentamaan yhden kaupungin, ja siten viivyttämään koko lajin katoamista. 30 vuotta on kulunut Maan jäätymisestä ja pelaaja uutena kaupungin pormestarina pitää ihmiskunnan kohtaloa käsissään. Minulle tuli jonkinlaisena järkytyksenä se, että pelaaja on sen kaupungin pormestarina, joka rakennettiin ensimmäisessä pelissä. On siis pidettävä huolta kaupungin hyvinvoinnista ja menestyksestä. On vaikeaa olla arvostamatta, miten saumatta ensimmäinen Frostpunk nivoutuu osaksi jatko-osaa.

Melkein jokainen pelimekaniikka Frostpunk 2:ssa on suunniteltu suuri kaupunki mielessä, ja esimerkkinä kelpaa Districts. Nyt rakennellaan hyvin harvoin yksittäisiä tönöjä, vaan enemmänkin luodaan alueita. Tämä muistuttaa hieman Cities: Skylinesia ja SimCity 4:ää. Kaikella on kuitenkin hintansa. Pormestarin on tasapainoiltava asukkaiden tarpeiden kesken. Asukkaat tarvitsevat polttoainetta pysyäkseen lämpiminä, taloja tarvitaan asumiseen ja ruokaa syömiseen. Eikä työntekijöiden määrä ole loputon. Onkin laitettava asioita tärkeysjärjestykseen sen suhteen, mitä tehdään ja milloin. Näin pelaajan on jatkuvasti mietittävä tulevaisuutta.

Rakentaminen vie edelliseen peliin verrattuna hieman vähemmän tilaa, mutta on silti yhtä tärkeää myös jatko-osassa. Aina on pidettävä asukkaat lämpiminä, syöneinä ja jossakin asuvina. Mikäli pelaaja epäonnistuu, kaupungin erilaiset ryhmittymät muistuttavat asiasta. Pitääkseen eri ryhmät tyytyväisinä on säädettävä lakeja, neuvoteltava ja pidettävä huoli, että kaikki hyväksyvät pelaajan johtajuuden. Kaupunki voidaan helposti repiä hajalle, ellei pelaaja ole poliittisen pelin tasalla. Ryhmittymät ovat hyvin erilaisia, ja haluavat yleensä jotain vastineeksi tuestaan. Uuden lain läpiajaminen saattaa merkitä tutkimuksen asettamista tärkeäksi koskien jonkin ryhmittymän tuen saamista. Tämä saattaa kostautua toisaalla, kun jokin muu asia jää vaille rahoitusta.

Miltei jokainen teknologia isossa teknologiapuussa tarjoaa vaihtoehtoja yhdelle ja samalle keksinnölle. Ryhmittymillä on usein omat versionsa sille teknologialle, jota pelaaja on tutkimassa. Onkin siis mietittävä, kenen versio on paras, ja valinnassa on tasapainoiltava sen aidon tarpeen ja poliittisen tuen kesken. On helppoa nähdä, mikä ryhmä on mielissään ratkaisusta, joten pelaajan on valittava huolella. Ja tällä saattaa olla myöhemmin tarinan kuluessa vaikutusta. Ihmiset ovat nimittäin läsnä kaikissa päätöksissä, ovat ne sitten hyviä tai huonoja. Kaupunki ei ole sieluton paikka ja pelaaja sen jumala, vaan tehdyt päätökset vaikuttavat asukkaiden tulevaisuuteen. Tästä pidän.

Pelaajan valinnat vaikuttavat paitsi ryhmittymiin ja poliittisten puolueiden syntyyn, myös siihen, kuka elää ja kuka kuolee. Päätökset laeista, kartan tutkiminen ja kaupungin tapahtumat voivat määrittää, miten moni saa pitää henkensä. Kun pääsee tarinassa tähän vaiheeseen, Frostpunk 2 on parhaimmillaan. Koska kun kaupunkia repivät sisäiset kiistat, on pelaajalla käsissään liikaa tekemistä, ja raaka-aineet alkavat loppua. Silloin pelaaja on tosissaan kiinnostunut tapahtumista. Valitusta vaikeustasosta riippuen tähän päästään eri vaiheissa peliä. Minusta ensimmäiset kolme vaikeustasoa tarjosivat hyvän tasapainon ilman, että tarina muuttui liian helpoksi. Ne kaksi vaikeinta asetusta ovat niille, joilla on runsaasti kokemusta ensimmäisestä ja toisesta pelistä. Tällöin ei voi tehdä virheitä kuin silloin tällöin ennen kaupungin luhistumista. Kaikista pelin ominaisuuksista pidin rakentamisesta eniten.

Ihastuin nopeasti uuteen ominaisuuteen "colonies" eli siirtokunnat. Ne muistuttavat edeltävässä pelissä rakennettua kaupunkia. Nämä pienemmät yhteisöt rakentavat kauppareittejä eri hyödykkeille pääkaupunkiin. Ne auttavat ihmiskuntaa selviytymään uuteen päivään kylmyydessä. Mielestäni kyse on luonnollisesta edistysaskeleesta pelimekaniikalle. Vaikka laajentaisi suurta kaupunkiaan, tarvitsee silti raaka-aineita enemmän kuin mitä aivan lähiympäristössä on tarjolla. On siis lähdettävä tutkimusmatkoille ja muodostettava siirtokuntia. Ja näin tehdään ilman, että pelaaja kuormittuu liikaa tekemisten kanssa. Lisäksi on sujuvaa ja viiveetöntä tarkentaa lähelle ja kauas siirtokuntien, tarinakartan ja pääkaupungin kesken.

Teknisesti peli on hyvä. Pinnat ja tehosteet näyttävät mahtavilta. Pidän myös siitä, miten hyvin lumi on tehty, ja miten kamera jäätyy reunoiltaan. Pieni valituksen aihe tulee käyttöliittymästä, joka on ajoittain sekava. Kun on tehtävä paljon asioita samaan aikaan, ruudulla voi hyvinkin olla liikaa symboleja samaan aikaan. Senkin huomasin, että korkeammilla asetuksilla kameran liikutteleminen hidastuu. Äänipuolella kaikki kuulostaa kerrassaan mahtavalta. Jää rasahtelee, ääninäyttely vakuuttaa ja musiikki on hyvää. Pienet yksityiskohdat, kuten kellon soiminen ja lait julistava ääni, auttavat herättämään pelin maailman eloon. Äänipuolella valittaa voi siitä, että monilla henkilöhahmoilla ei ole lainkaan ääninäyttelyä. Tämä on sääli ottaen huomioon, miten hyvää tulos on välivideoissa.

Jos siis piti Frostpunkista, uskon pitävän myös Frostpunk 2:sta. Kyseessä on isompi ja mahtavampi jatko-osa. Pidän siitäkin, että ihmisten osuus tarinassa on aiempaa mittavampi, ja se tekee kaupungista elävämmän. On vain harvoja indiepelejä, jotka välittävät ihmiskunnan selviytymisen tarinan yhtä hyvin kuin Frostpunk 2. Tarina keskittyy myös siihen, etteivät ihmiset aina ymmärrä toisiaan. Kun ensimmäinen pelikertani päättyi katastrofiin, ajattelin Baabelin tornia. Halutessaan kohota maanpiirin valtiaaksi kaikki alkoivat vihata toisiaan. Unelma hajosi sisältä päin, ja koko kokeilu päättyi kaupungin romahdukseen. Opin tästä, ja kokeilin uudestaan lämpimämmällä otteella. Niin kannattaa muidenkin tehdä, sillä se on vaivansa arvoista.