Galactic Taz Ball

Mitä videopeleihin tulee, Looney Tunes -hahmot ovat ehtineet olla jo monessa mukana. Kulttihahmoksi noussut tuholainen ei sen sijaan ole juuri peliesiintymisiä tehnyt ja hahmoon perustuvia pelejä on vähemmän kuin alkuperäisiä Taz-animaatioita. Tällä kertaa ilmassa on kuitenkin lupausta, Galactic Taz Ballista on nimittäin vastuussa Nintendon leivissä jo kaksi vuosikymmentä päteviä pelejä väsäillyt WayForward.

Suurimmat innovaatiot nähdään tällä kertaa pelin ohjauksessa. Taz kulkee suurimman osan ajasta Marble Madness -henkisiä tasoja pitkin, vihollisia ja esteitä tuhoten sekä kultaisia esineitä keräillen. Tazin ohjaus hoituu alemmassa ruudussa näkyvää palloa kosketuskynällä pyöritellen. Mitä kovemmin palleroa pyörittelee, sitä lujempaa Taz liikkuu ja kriittisen pisteet ylityttyä otus muuttuu tuttuun pyörremyrskymuotoonsa tuhoamaan kaiken liikkuvan.

Ohjaus kuulostaa hankalalta ja alkuun myös on sitä, mutta kunhan ideasta saa kiinni, alkaa homma toimia ja uudenlainen ohjaus viehättää. Tarkkuus siitä silti puuttuu, ja Taz humpsahtaa tyhjyyteen turhankin helposti. Maailmojen välillä lymyilevät pomotaistelut ovat täysin turhia ja innottomia vääntöjä, eivätkä ne sovi pelin leppoisaan tunnelmaan lainkaan. Juuri pomotaisteluissa ohjauksen lievä epätarkkuus ärsyttää suunnattomasti.

Välillä Taz joutuu myös seikkailemaan maan alla. Tällöin peli muuttuu hetkeksi täysin kaksiulotteiseksi puzzle-peliksi. Myös maan alla Taz liikkuu ainoastaan kosketuskynää käyttäen: tökkäys pistää hirviön liikkeelle ja nopea pyyhkäisy kääntää Tazin toiseen suuntaan. Kentät ovat täynnä jousia, puhaltimia, tuhoutuvia laatikoita ja vaikka mitä, jotka toimivat niin ikään kosketuskynällä tökkimällä. Osuuksia saisi olla enemmänkin, sillä ne ovat todella kekseliäitä ja hauskoja pelata. Erilaisten vimpaimien yhteiskäyttö toimii hienosti ja Taz pysyy jatkuvasti ohjaksissa.

Tätä kaavaa sitten toistetaan yhteensä 25 kentän ja viiden pomotaistelun ajan. Parin-kolmen tunnin peli toistaa itseään siihen pisteeseen asti, ettei lopussa jaksaisi enää yhtään kenttää enempää. Vaikka ympäristöt vaihtuvat viiden kentän välein, niiden rakennuspalikat ja vastaan tulevat hirviöt ovat jatkuvasti samoja, ja etenemiseen käytetyt keinot tulevat selviksi jo ensimmäisen kentän loppuun mennessä. Eipä sillä, peliä kuuntelee ja katselee kyllä mielellään. Looney Tunes -henkinen ulkoasu on nättiä katseltavaa ja äänimaailma on myös piirrossarjan tyyliä hienosti mukailevaa.

Galactic Taz Ball on kiva pieni välipala isompien pelien välissä. Innovatiivinen ohjaus riittää yhden läpipeluun ajaksi mukavasti. Jatkuva toisto ja liika lyhyys ovat oikeastaan radikaaleimmat kokonaisuutta alas painavat seikat. Kertaalleen Tazin matkaan kannattaa hypätä, otuksen maanisessa riehumisessa on jotain kovin terapeuttista.