Galaga Legions DX

Pelin perusperiaate on kautta aikain säilynyt samana: pelaaja ohjaa avaruusalusta, jonka tehtävänä on tuhota ruudulle vyöryvät vihollisaallot. Galaga Legions DX tuo palettiin mukaan Geometry Warsista muistuttavat räikeät visuaalit. Valot ja värit täyttävät ruudun sellaisella intensiteetillä, että epileptikkoja hirvittää. Toisin sanoen peli näyttää mainiolta. Valittamisen sijaa ulkoasussa löytyy ainoastaan karunpuoleisista valikoista, jotka nekin tosin täyttävät tarkoituksensa kelvollisesti.

Myös ohjaustuntuma on laadukkaasti toteutettu. Alus tekee tarkasti juuri sen, mitä käsketään ja kaikki virheet tuntuvat puhtaasti pelaajan omilta mokilta. Myös kaksi erilaista tulitusmoodia tekevät intergalaktisten vihollisten tuhoamisesta entistä tyydyttävämpää. Hauska yksityiskohta on myös toimintaelokuvamainen hidastusefekti, joka kytkeytyy päälle aina pelaajan joutuessa liian tukalaan paikkaan.

Kokonaisuuden ongelmaksi nousee kuitenkin sisällön puute. DX:ään on kyllä yritetty saada mukaan taktista elementtiä erilaisten kombojen muodossa. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että pelaajan on pyrittävä ampumaan ympäriltään aluksia räjäyttävät vastustajat oikeassa vaiheessa. Mielenkiintoa yllä pitämään oltaisiin vaadittu pidemmän päälle paljon enemmän. Asiaa ei myöskään auta se, että käytännössä Galagassa on ainoastaan yksi varsinainen pelimoodi. Pelin yhdeksän kenttää on käyty lävitse yhdessä illassa, eikä varsinaista moninpeliäkään ole tarjolla.

Tämä ei kenties ole ongelma kaksiulotteisten räiskintöjen kovimmille faneille, jotka ovat motivoituneita tavoittelemaan täydellisiä piste-ennätyksiä. Muille suuhun jää kuitenkin pettymyksen karvas maku. Tämä on sääli, sillä pienilläkin täydennyksillä Galaga Legions DX:n sinänsä onnistunutta pelimekaniikkaa oltaisiin voitu hyödyntää huomattavasti monipuolisemmin. Mikäli yksinkertaiseen räiskintään kaipaa lisää mielikuvitusta, kannattaa Xbox Livestä Galagan sijaan ladata esimerkiksi vuoden 2001 Rez-klassikkopelin erinomainen uudelleenjulkaisu.