Game of Thrones

Game of Thrones päästään kokemaan kahden eri hahmon näkökulmasta. Peli aloitetaan Yövartiosta, jossa lähdetään suorittamaan tehtävää Mors Westfordin saappaissa kolmen värvätyn kera. Tehtävänä on etsiä taas yhtä Muurilta karannutta. Karkuri on jäänyt metsäläisten väijytykseen ja kokee karun lopun ennen kuin pelaaja ehtii paikalle. Tässä kohtaa käydään ensimmäistä kertaa todelliseen toimintaan, koska pohjoisesta tullutta vihollista ei tietysti voi päästää karkuun ilman taistelua.

Pelin alussa olen valkannut Morsille yhden kolmesta taistelutyylistä. Nämä määrittelevät esimerkiksi käyttääkö yhden vai kahden käden aseita. Oikeilla aseilla ja haarniskalla metsäläiset lakoavat sutjakkaasti. Taistelujärjestelmään täytyy silti ensin tottua, koska hahmoja ohjataan vain välillisesti. Värvätyille apureille ja Morsille valitaan toiminnot aina kolmeksi vuoroksi kerrallaan pelin pyöriessä hidastettuna. Jokainen hyökkäys maksaa tietyn määrän energiaa, joka palautuu sangen hitaasti. Tämä pakottaa pelaajan olemaan taktinen, ja tuo peliin monenlaista syvyyttä.

Vaikka ne ovatkin yksi pelin suurimpia vahvuuksia, kompuroi kokemus kuitenkin lukuisien dialogien ja välianimaatioiden takia.

Jokaisen tason myötä sekä aktiiviset että passiiviset kyvyt kasvavat, ja ne tukevat valittuja taistelutaktiikoita. Tämä on alkujaan hieman sekavaa, mutta mitä enemmän niitä käyttää, sitä hauskemmaksi eri taktiikoiden kokeileminen muodostuu. Tämä tulee keskeiseksi erityisesti monien yhtäaikaisten vihollisten tapauksessa.

Hahmolle valitaan alussa ominaisuuksia, eli vahvuuksia sekä heikkouksia. Kehittäjät sallivat kolme vahvuutta hahmolle, ja jokaisella niistä on pistearvo. Lopussa heikkouksien ja vahvuuksien pistemäärien tulee täsmätä. Isoista hyödyistä täytyy siis maksaa iso hinta. Ominaisuuksia voi myös ansaita lisää. Pelaaja voi esimerkiksi päättää kiduttaa tai uskoa kiinnisaamaansa metsäläistä. Kiduttaja ansaitsee itselleen uuden sadistin ominaisuuden, joka nostaa kriittisten osumien mahdollisuutta.

Dialogille annetaan valtavasti painoa Game of Thronesissa. Joissakin tapauksissa kysymykset ja vastaukset muuttavat tapahtumia vain hieman, mutta toisissa ne ovat elämän ja kuoleman päätöksiä, kuten tarinan toisessa osassa nähdään. Tässä astutaan Alister Sarwyckin saappaisiin, joka lähti 15 vuotta sitten kotikaupungistaan Riverspringistä. Kun Alisterin isä Lordi Raynald Sarwyck kuolee, palaa hän takaisin ottaakseen sukunsa ohjat käsiinsä. Viidessätoista vuodessa on kuitenkin muuttunut moni asia, ja Alisterin täytyy sekaantua kuningashuoneen juoniin saadakseen perintönsä. HBO-sarjan fanit tulevat tunnistamaan tuttuja kasvoja kuten Kuningatar Cersein ja kuninkaan neuvonantajan Lordi Varysin.

Perinnön varmistamiseksi täytyy rauhoitella alueen alamaisia. Vieraiden hallitsijoiden mellastaessa kansaa uhkaa nälänhätä, ja kaduilla vallitsee tulenarka tunnelma. Tästä jää kuitenkin suuri osa pelaajan mielikuvituksen varaan, koska Game of Thronesin kaupungit ovat kaikkea muuta paitsi eloisia. Asukkaat töröttävät itsepäisesti liikkumattomina paikoillaan, ja samaan hahmomalliin törmää viiden metrin välein. Myös grafiikat ovat edellispäivän tuulia.

Vallankumouksen käsitteleminen johtaa kysymykseen, joka toistuu koko pelin ajan: millainen mies minä olen? Tokihan kapinan voi vain murskata verisesti omaa statustaan korostaen, mutta vaihtoehtona on myös olla kansan mies, joka kuuntelee massojen huolia. Valintojen seuraamukset muuttuvat konkreettisiksi pelin hahmojen reagoidessa niihin suoraan.

Hahmon ominaisuudet laajenevat joka tasolla.

Pelaaja löytää itsensä uudestaan ja uudestaan ristiriitaisesta tilanteesta, jossa tämä tietää ns. oikean ratkaisun, mutta myös sen humaanimman vaihtoehdon. Otetaan esimerkiksi nainen, joka on polttanut hänen siskonsa raiskanneen vartiomiehen talon. Pistetäänkö nainen tyrmään ja riskeerataan kansan viha? Vai pitäisikö naisen antaa mennä, ja ostaa vartija tyytyväiseksi? Tällaiset valinnat nostavat pelin uudelleenpeluuarvoa huomattavasti.

Vaikka pelin dialogien ja välianimaatioiden runsaus onkin sen rikkaus, on se myös sen kompastuskivi. Ne rikkovat pelin rytmiä, ja kovin usein keskustelut seuraavat perättäin toisiaan. Alisterin tapauksessa päästään tietysti nauttimaan enemmän taistelusta, mutta pelin pääfokus on kuitenkin kahdessa tarinalinjassa, ja aivan liian usein pelaaja on tuomittu vain istumaan ja katselemaan.

Ne jotka pystyvät sietämään tällaiset ongelmat voivat nauttia jännittävästä seikkailusta. Kun juonilinjat alkavat muotoutua pelaajan silmien edessä, ja tämä alkaa ymmärtää kuinka yksi vaikuttaa toiseen, on kokemus todella innostava. Hovijuonitteluun uppoaa mukaan todella helposti, ja pelaaja löytää pian itsensä osana tätä verkostoa. Pelissä pääsee valitsemaan tiettyyn pisteeseen asti kuinka rehellinen, petollinen, brutaali tai hyväluontoinen haluaa olla, ja pelaaja voi näin olla vaikka oma pahin vihollisensa. Tämän ansioista viihdyin mukavasti Game of Thronesin maailmassa.