Omaperäisyyden osastolla ei suuremmin juhlita. Gatling Gears käyttää jo monista peleistä tuttua kahden tikun ohjausta, jossa vasen käskyttää jalkoja ja oikea ampumasuuntaa. Tykkilavettina toimii tällä kertaa kaksijalkainen mekaaninen tankki konetykkeineen, kanuunoineen ja kranaatinheittimineen. Kaksi edellistä ampuvat minne nenä näyttää, kranujen suuntaa voi hienosäätää toisella tatilla. Ohjaustapa juurtuu selkäytimeen vikkelästi, eikä ongelmia tule edes tiheimmissä vihollisviidakoissa. Peli lainaa vahvasti myös japanilaisista räiskintäpeleissä, joissa kuvioina lenteleviä luotisuihkuja väistellään ammuskelun lomassa. Vihollisosastosta vastaavat erilaiset jalkamiehet vaihtelevankokoisina ryhminä, tankit, lennokit ja eksoottisemmat viritykset pomovastustajia unohtamatta.
Ensimmäinen silmiinpistävä asia Gatling Gearsissa on sen ulosanti. Todella näyttävä grafiikka tekee välittömästi vaikutuksen, joka vain paranee isompaan aseistukseen ja vääntöön päästäessä. Steampunk-henkinen maailma on täynnä pieniä yksityiskohtia, jos niitä ehtii komeiden räjähdysten lomassa tiirailemaan. Etenkin kentiltä kerättävät väliaikaiset asebonukset tuovat sellaista tutinaa ruudulle, että oksat pois. Audiopuoli on vähemmän yllättäen aseen räksytyksen, pamausten ja yleisen sotaulinan täyttämää. Jykevä klassinen ja vähemmän klassinen musiikki komppaa hyvin mukana.
Kuten niin monissa muissakin vastaavanlaisissa peleissä, Gatling Gearsissa suurin kompastuskivi on vaihtelun puute. Kenttien välillä päivitettävä sotakone, vaihtuvat maisemat ja viholliset tuovat oman mausteensa soppaan, mutta perustoiminta ei muutu varsin pitkän kampanjan aikana. Onneksi peliä pääsee pelaamaan sekä kampanjan että selviytymistilan muodossa kaverin kanssa niin samalta sohvalta kuin netin ylikin. Normaalia XBLA-peliä kalliimpi (1200 MS-pistettä) hintalappu on siis juuri ja juuri oikeutettu.