Gears of War 3

Marcus havahtuu hereille Raven's Nest -taistelulaivan hytissä; painajaismaiset locust-hirviöt ja isän haamu eivät jätä miestä rauhaan edes unissa. COG-joukkojen rippeet ovat pakosalla turvalliseksi luullun Vectes-saaren jouduttua lambent-mutanttien hyökkäyksen kohteeksi. Eversti Hoffman joukkoineen joutui vetäytymään Anvil's Gate -sotilastukikohtaan, viimeiseen puolustuslinjaan lopullisen tuhon edessä. Aiemmissa osissa seikkaileva Marcuksen Delta-ryhmä on saanut täydennyksiä. Rivissä seisoo nyt myös ryhmän entinen operaattori, luutnantti Anya Stroud, sekä Karen Travissin kirjoista tuttu Jace Stratton. He kaikki seilaavat vaarallisilla vesillä vailla johtajaa, vailla päämäärää... kunnes Marcus saa viestin menneisyydestä.

Kuolleeksi luullun Adam-isän hologrammi kertoo hänen keksi-mästään mahdollisuudesta tuhota lambent locustit ja parantaa imulsion syövyttämä maaperä. Toivon kipinä leimahtaa Delta-ryhmäläisten mielissä, mikä sysää Marcuksen viimeiseen rynnistykseen pelastaakseen isänsä ja koko Sera-planeetan - tai mitä siitä on jäljellä. Yksinpelikampanja on aiempaa noin kuusi lukua pidempi ja kokonaan pelattavissa neljän hengen voimin. Siten hahmokaartia on täytynyt lisätä. Osa urhoista jää väkisinkin statisteiksi, mutta locust-roikaleita rei'ittäessä se unohtuu, sillä lyijyä ja räjähteitä lennätetään senkin edestä: Asearsenaali on vahvistunut muun muassa isokaliiperisella Retro Lancerilla ja katkaistulla haulikolla. Jokainen tussari onkin tarpeen, sillä lambentit saavat locustit näyttämään lutuisilta koiranpennuilta.

Kampanjan yhteistyömoodin laajentaminen neljälle on huomioitu kenttäsuunnittelussa. Ahtaat käytävät ovat saaneet väistyä laajempien taistelukenttien tieltä, ja samalla vihollismäärää on kasvatettu. COG-taistelijoiden kvartettia varten kentistä löytyy myös entistä enemmän mahdollisuuksia koukata selustaan ja iskeä monstereita arkaan paikkaan. Yhteistyökykyä ja keskitettyä tulivoimaa tarvitaan kaatamaan isommat korstot, kuten lambent berserker, joka ei hevillä kaadu. Samaa ei voi sanoa siitä epäonnisesta henkilöstä, joka joutuu berserkerin lonkeroiden tielle.

Gears of War 2:ssa jättisuosioon ponkaissut - ja monia samankaltaisia pelimuotoja synnyttänyt - Horde-pelitila on päivitetty uudelle vuosikymmenelle. Perusidea on silti sama. Selviytyjiä kohti vyörytetään viisikymmentä aaltoa vihulaislaumoja, ja pölyn laskettua ynnätään pisteet. Aaltojen välissä ihmisille siunataan suvantoaikaa, jolloin voi ostaa aseita, barrikadeja, automaattitykkejä tai viimeisellä tasolla Silverback-taistelumechan. Lisäksi pistetuloksia tavoittelevat voivat kytkeä käyttöön Halo-sarjan kalloja muistuttavat mutaattorit, jotka antavat helpottavan, vaikeuttavan tai pähkähullun lisämausteen toiminnalle.

Horde-pelitilasta jatkojalostettu Beast-moodi jää pieneksi pettymykseksi. Hirviöillä pelaaminen piristää vaihtelullaan, mutta 12 aallon katto on osaavalla porukalla nopeasti saavutettu. Pienemmissä ryhmissä pahistelu ei taas onnistu ollenkaan minuutin aikarajan takia, sillä se ei harmittavasti skaalaudu pelaajamäärän mukaan.

Gears of War 3 tarjoaa pelkästään yksin räiskivälle paljon tekemistä, kiitos monipuolisen Horden ja pidemmän kampanjan. Leijonanosa boxipelaajista tähtää kuitenkin verkkoareenoille, missä Gears of War 3:n lopullinen vahvuus mitataan. Kilpailullisena tyyppinä en pidä siitä, että kokemuspisteitä sekä mitaleja ja kunniamerkkejä voi ansaita röpöttelemällä tekoälyvastustajia offline-tilassa. Se on kuitenkin pikkujuttu, sillä jo beta vakuutti aiempia osia riivaavien host-etujen ja pelinhakuongelmien olevan historiaa. Totuus paljastuu, kun kortit katsotaan 20. päivä. Kokemukseni perusteella jätkänelosilla voittaa.