Sera-planeetan ihmisten sota Locust-hirviöitä vastaan päättyi Gears of War 3:ssa, joten menestyssarjan seuraavan osan piti palata ajassa taaksepäin. Tyypillisessä "spin-off"-hengessä valokeilaan nostetaan kaksi keskeisintä sivuhenkilöä ydintarinasta. Pelillisesti Judgment on hyvin erilainen edeltäjiinsä verrattuna, mutta silti sen voi Gears of Wariksi tunnistaa.
Judgment muistuttaa alkuperäistä Gears of Waria: molemmat kertovat lyhyen episodin isommasta tarinasta, jota ei kuitenkaan pelaajalle paljoa aukaista. Luutnantti Bairdin johtama Kiloryhmä (Kilo Squad) saa tehtäväkseen tuhota Locustien kenraali Karnin, mutta eivät millään ilveellä pysty tekemään sitä suoraviivaisen jääkärihyökkäyksen keinoin. Siksi nelihenkinen partio päättää yksimielisesti uhmata sodanjohdon käskyä suorittaen tehtävän kielletyllä tavalla. Tätä tehtävää ruoditaan takautumina suurin osa pelistä.
Idea on mielenkiintoinen ja tarinassa on potentiaalia, mutta toteutus on jätetty puolitiehen. "Gearssien" sisältö on aina ollut suurimmaksi osaksi pelkkien sotatoimien kuvausta, mikä ei ole kovinkaan mielenkiintoista. Kirjailija Karen Travissin työn ansiosta maailma muuttui mielenkiintoiseksi, koska hän nosti romaaneissaan henkilöhahmot keskiöön jättäen sodan etenemään omalla painollaan muun tarinan mukana. Judgment esittelee lukuisia uusia ja mielenkiintoisia henkilöitä, joihin ei sitten kuitenkaan syvennytä läheskään tarpeeksi. Toivottavasti tarina jatkuu tulevaisuuden peleissä, koska tällaiseksi jätettynä Gears of War: Judgmentin kerronta muistuttaa enemmän lisäosaa kuin täysipainoista peliä.
Noin kahdeksan tuntia kestävän pääpelin jälkeen aukeaa muutaman tunnin mittainen sivujuonne Gears of War 3:n tarinasta. Aftermath on teknologisesti ja pelillisesti täysin linjassa kolmos-Gearsin kanssa, joten voisin lyödä vaikka vetoa sen olleen alun perin julkaisematta jäänyt lisuri. Hyvää aineistoa ei kuitenkaan haluttu heittää hukkaan, joten se liitettiin osaksi Judgmentia.
Rakenteellisesti Judgment on "pelimäisin" Gears of War koskaan. Tarinatila on jaettu lyhyisiin jaksoihin, joista jokaiseen on piilotettu kerättävä tuntolaatta ja erillinen declassify-tehtävä. Nämä ovat eräänlaisia lisähaasteita, joissa käsillä oleva jakso on läpäistävä tietyin ehdoin. Käytössä voi esimerkiksi olla rajoitettu määrä ammuksia, ylimääräisiä vihollisia tai näkyvyyttä haittaava savuverho.
Kenttäsuunnittelu poikkeaa aiemmasta siinä, että jaksot ovat harvoin tarinan ehdoilla putkessa eteneviä. Usein pelaajat johdatetaan areenamaiselle alueelle, jossa taistellaan eeppisesti ja edetään sitten seuraavaan jaksoon. Maisemat ovat todella laajan oloisia ja komean näköisiä. Graafisesti Judgment onkin paras Gears of War koskaan. Välivideoita on paljon, ja niiden tarkoitus on selvästi peittää lataustauot tarinankerronnalla. Tavoitteessa onnistutaan, sillä pelikokemus on muutamaa loading-tekstiä lukuun ottamatta täysin saumaton.
Sama ylistys ei kuitenkaan ulotu Aftermath- lisäriin. Latausruutujen lisäksi onnistuin löytämään pelistä etenemisen estävän bugin, joka korruptoi myös välitallennukseni. Jouduin aloittamaan kesken jääneen jakson alusta päästäkseni tarinassa eteenpäin. Viimeinen mainitsemisen arvoinen takapakki on tapahtunut vihollisten tekoälyssä. Pahiksia puskee päälle aiempaa enemmän, mutta ne ovat selvästi tyhmempiä. Pelaajan ympärillä päättömästi pyörivä locusti on valitettavan tavallinen näky.
Taistelut ovat pääosin tuttuja aiempien osien veteraaneille, mutta muutama muutos tekee kokemuksesta aivan erilaisen. Aseita voi kantaa vain kahta samalla kertaa, ja aseita vaihdetaan Y-napilla entisen ristiohjaimen sijaan. Kranaattien heittäminen on aiempaa nopeampaa ja tehdään LB-napilla. Tämä vaatii tottumista, sillä varsinkin moninpelissä ylimääräistä tietoa antanut "tac-com" oli aiemmin sijoitettuna juuri samalle napille. Veteraanit voivat siis ainakin aluksi varautua heittelemään kranaatteja omiin jalkoihinsa.
Uusia aseita on runsaasti, ja ne tulevat muuttamaan varsinkin moninpeliä merkittävästi. Mielenkiintoinen lisä on pomppivia kranaatteja ampuva Booshka, jolla on helppo ajaa nurkissa istuvat puskajussit pakosalle. Kranaatit eivät tällä kertaa ole pelkästään tuhoavia: tutkakranaatti paljastaa vihollisen sijainnin seinien läpi ja stim-kranaatti parantaa haavoittuneita pelaajia.
Tarinatila on pelattavissa kahden hengen voimin jaetulla ruudulla, ja nelinpelinä verkon yli. Varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla kavereiden mukana oleminen tekee etenemisestä huomattavasti miellyttävämpää. Kaikki pelaaminen kartuttaa kokemuspisteitä yksityisiä private-karkeloita myöten. Kaikki pelaaminen palkitaan myös ribbon-nauhoilla ja ajan kuluessa avautuvalla lisätavaralla. Moninpelissä voi nyt muokata aseiden värin lisäksi myös haarniskan väritystä. Ärsyttävästi valittavia hahmoja on todella vähän, ja suurin osa aseiden ja haarniskojen lisävärityksistä on erikseen ostettavia.
Sama minimalistisuus vaivaa tarjolla olevia moninpelikenttiä: pelimuotoa kohti areenoita on neljä (4) kappaletta. Kentät ovat suurikokoisia ja niissä on runsaasti korkeuseroja. Lisää on varmasti tulossa ladattavana materiaalina, mutta silti: neljä moninpelikenttää on aivan liian vähän.
Verkkomätöt ovat kokeneet eniten muutoksia: tavoitteena on selvästi ollut tehdä peleistä nopeampia ja lyhyempiä. Mallia on haettu muista suosituista räiskinnöistä, etupäässä Call of Dutysta ja Battlefieldista. Ensimmäinen havainto on, että moninpelissä tähtäinkursori näkyy koko ajan. Tämä vähentää merkittävästi tähdättyjen laukauksien tarvetta nopeuttaen siten peliä. Veteraanina en pidä tästä, koska juuri vaatimus tähdätyistä laukauksista painotti tilanteiden ennakointia vähentäen reaktionopeuden merkitystä.
Toinen suuri muutos koskee sarjalle tunnusomaista aktiivilatausta: oikea-aikaisesti suoritettu latausnapin toinen painallus ei enää paranna seuraavien laakien vahinkoa ja tulinopeutta. Viimeinen peliä nopeuttava ratkaisu on poistaa karkeloista kuolemaa edeltävä "downiin" meneminen: pelihahmo kuolee saappaat jalassa kontilleen putoamatta.
Pelimuotoja on karsittu runsaalla kädellä. Menneet Horde ja Beast on nyt yhdistetty Survivaliksi. Ihmiset yrittävät parhaansa mukaan suojella tukikohtaa, ja Locustit yrittävät parhaansa mukaan tuhota sitä. Taisto etenee useamman puolustuskohteen kautta viimeiselle generaattorille, jonka tuhoutuessa Locustit ovat voittaneet. Ihmiset voittavat, jos he onnistuvat puolustautumaan yhteensä 10 hyökkäysaallon verran.
Maksimissaan viisi pelaajaa on nyt jaettu toisistaan riippuviin hahmoluokkiin. Pioneeri Baird korjailee linnoitteita ja auttaa taistoissa automaattisen "turretin" avulla. Lääkintämies Sofia heittelee stim-kranaatteja ja sotilas Cole ammuslaatikoita. Tiedustelija Paduk pystyy kiipeilemään korkeisiin paikkoihin ja heittelemään muiden avuksi tutkakranaatteja.
Overrun-pelimuoto on muuten samanlainen kuin Survival, mutta hyökkäävät Locustit ovat tällöin ihmispelaajia. Hirviötyyppejä on aiempaa vähemmän, mikä on hyvä ratkaisu: valinnat keskittyvät määrän sijasta toiminnalliseen monipuolisuuteen. Survival/Overrun-kenttiä on niitäkin vain neljä.
Perinteinen kilpailullinen moninpeli ei ole enää "COG vs. Locust" vaan "siniset vs. punaiset": kaikki pelaavat nyt ihmisillä, mutta toisen joukkueen haarniska on sininen ja toisen punainen. Pelimuotoja on kolme kappaletta, ja lisäksi tulevaisuus tuo tullessaan ainakin perinteisen Executionin. Free for all on nimensä mukaisesti kaikki vastaan kaikki -tappomatsi. Meno on melkoisen hektistä ja aivotonta, mutta ehkä juuri sitä hupinäkökulmaa on haettukin. Team Deathmatch tekee paluun ja on perinteinen joukkuepohjainen tappomatsi. Domination korvaa entisen Annexin ja King of The Hillin, ja on lainattu sellaisenaan Call of Dutysta: kenttään sijoitettuja kolmea rinkulaa pitää vallata ja pitää hallussa riittävän kauan.
Vasta aika näyttää, millaiseksi menestykseksi uusi nopeatempoinen Gears of War muodostuu. Itse ihastuin aikoinaan juuri tiimityöskentelyä ja ennakointia vaatineeseen moninpeliin, mutta ymmärrän myös pyrkimyksen nopeuttaa peliä ja houkutella siten uusia pelaajia sarjan pariin. Ennustan myös asetasapainoon tulevan muutoksia, kunhan veteraanit ensin oppivat uusia aseita kunnolla hyödyntämään.
Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että Gears of War: Judgment tuntuu Gears of Warilta. Se on tarinatilaltaan aiempaa pelimäisempi ja rakenteeltaan eri tavalla suunniteltu. Moninpeliltään Judgment tuntuu ensin aivan vieraalta peliltä, mutta ajan kuluessa huomaa, että oikeat peruselementit ovat edelleen läsnä. Gears of War: Judgmentin myötä koko pelisarja siirtyy aivan uudelle tasolle. Ei välttämättä paremmalle tasolle, mutta kuitenkin selvästi erilaiselle.