Ghost of Tsushima: Director's Cut (PC) on upea

Tsushiman saaristo sijaitsee Korean niemimaan ja Japanin pääsaarien välissä. Kompaktin kokoisia saaria on kutistettu hieman, jotta avoimen maailman samuraitoimintaseikkailu saadaan mahdutettua sinne sulavasti. Ja millainen seikkailu sinne sijoittuukaan!

Mongolien hyökkäysaalto on kukistanut saarta puolustavat soturit nopeasti, sillä tällä kertaa jumalainen tuuli kamikaze ei ole päässyt puhkumaan ja puhaltamaan invaasiolaivastoa taivaan tuuliin ja meren pohjaan. Introna samurait käyvät epätoivoiseen puolustustaisteluun mongolien sillanpääasemaa vastaan, mutta jäljelle selviytyy vain pieni joukko sotureita, päähenkilö Jin Sakai mukaan lukien.

Ihmepelastumisen myötä Jinin seikkailu saaren vapauttamiseksi käynnistyy. Mukaan tarvitaan liittolaisia, joiden keruu kattaa hyvän osan pelin tarinasta. Saari vapautetaan linnake kerrallaan kuin Far Cry -peleissä ikään. Vaikka samuraiden kunnia vaatii vihollisten kohtaamista silmästä silmään, onnistuu linnoitusten valtaaminen myös hiljaisen hiipparoinnin kautta. Tarjolla on tyylikkään monipuolista toimintaseikkailua, joka ei peittele Far Cry'sta ja Assassin's Creedista saamaansa inspiraatiota.

Kokemuksen ja juonitehtävien myötä pelaajalle avautuu käyttöön laaja joukko erilaisia taitoja ja varusteita, joilla mätkintää on mahdollista monipuolistaa. Vaikka toiminnan fokus on melko selvästi lähitaistelutaidoissa, tarttuu mukaan nopeasti monenlaisia heittoaseita: jousia, heittoveitsiä, ruutipommeja ja niin edelleen. Nuolien määrä on varustepäivitysten jälkeenkin sen verran rajallinen, että kovankin ninjan on syytä taitaa tachin tatsi.

Tarina on perinteinen kosto- ja vapautusfantasia, jossa matkan varrella avustetaan kasakaupalla satunnaisia vastaan tulevia munkkeja, jyväjemmareita ja muita asukkaita. Saaristo on täynnä pieniä sivutehtäviä, temppeleitä, kami-henkien palvontapaikkoja ja muita kohtaamisia, jotka tarjoavat erilaisia etuja pelaajalle.

Taistelu on kerta kaikkiaan sujuvaa, mutta ei liian helppoa. Kohtalaisen taitavalle pelaajalle normaali vaikeusaste voi osoittautua helpoksi, sillä näppärä torjuja ja väistelijä pystyy pistämään perusvihollisia nopeasti nippuun. Tästä huolimatta kuolema on jatkuvasti muutaman lipsahduksen päässä. Tallentaminen on sen verran armollista, että vaikka taistelu on aloitettava alusta, ei pelaajaa heitetä sen kauemmaksi.

Soulsbornensa pelanneille miekkailu on tuttua balettia: hyvin ajoitettu torjunta, muutama vastaisku ja kierähdys torjumattoman iskun tieltä. Tiukassa paikassa heittoaseilla voi ostaa aikaa ja etäisyyttä tai jopa tiputtaa pääosumilla kypärättömät viholliset.

Taisteluun luodaan monipuolisuutta erilaisilla erikoisliikkeillä ja taisteluasennoilla. Asentojen valinta on tärkeää, sillä miekka-, keihäs- ja kilpimiehiä vastaan tepsivät tehokkaimmin erilaiset toimintatilat. Niiden vaihtaminen lennosta on olennaista, mutta se myös unohtuu herkästi taistelun tiimellyksessä. Tilojen säätö ja erikoisaseilla hyökkäykset ovat särmäämistä, joka on tärkeää varsinkin vaikeammilla vaikeusasteilla pelatessa.

Usein varsinkin linnoitusten valloituksissa valmistelutyöt kannattaa tehdä hyvin ninjailemalla. Yksinäiset viholliset on helppo salamurhata ja ainakin vartiotorneissa majailevat jousimiehet pudottaa hyvin tähdätyillä nuolen laukauksilla. Hiipparoinnista innostuneille tarjolla on enemmänkin työkaluja, kuten viholliset seinän takaa tunnistava kuuntelutila.

Ennen pitkää tehokas eteneminen vaatii myös resurssien keräilyä, sillä varusteiden päivittäminen kylissä vaatii melkoisia kasoja matkan varrella mukaan tarttuvia resursseja, kuten rautaa, nahkaa, terästä ja niin edelleen. Vaikka resursseja on myös myynnissä, kannattaa silmät pitää jatkuvasti auki.

Porttaus on todella hyvin onnistunut. Teknisenä toteuttajana on Nixxes Software, jonka portfolioon kuuluvat käytännössä kaikki viime aikojen hyvin onnistuneet PS-käännökset, kuten Horizonit ja Spider-Manit. Ote katanasta ei edelleenkään petä, vaan käännös on teknisesti moitteeton. Otin jopa riskin ja pyöritin peliä 4K-tilassa RTX 3070 -näytönohjaimellani, ja silti virallisista laitteistovaatimuksista huolimatta toiminta pyöri sulavasti 60 ruudun sekuntinopeudella. Erinomaista!

Kerrontaan tarjotaan mielenkiintoisina vaihtoehtoina japaninkielistä puhetta englanninkielisellä tekstityksellä sekä vielä eksoottisempaa Kurosawa-tilaa, jossa kuva muuttuu rakeisen mustavalkoiseksi. Jos pelaisin toisen läpäisyn, valitsisin ehdottomasti Kurosawa-vaihtoehdon.

Erikoisena valintana ensimmäisellä pelikerralla keskusteluita ei ole kerta kaikkiaan mahdollista kliksutella eteenpäin, joten kaikki maajussien horinat on pakollista kuunnella läpi. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että satunnaisille kylissä kohdatuille ihmisille ei kerta kaikkiaan halua puhua.

Tshusima ei muutenkaan kunnioita pelaajan aikaa. Kompletionistiseen läpäisyyn lisäosineen saa käytettyä lähes 80 tuntia, mutta suuri osa tästä on loppujen lopuksi toisteisia kohtaamisia. Vaikka yritystä riittää, on meno viime kädessä niin toimintapitoista, että kaikki tehtävät ovat lopulta mallia "mene tuonne ja tapa nuo tyypit", joskus muutamalla välivaiheella.

Toiminnan turvottaminen ei ole lopulta niin iso synti, sillä avoimessa pelimaailmassa lääni on vain kerta kaikkiaan täytettävä jollain mielenkiintoisella, sillä oikeasti tyhjää täynnä olevat jyväjemmarien pellot eivät houkuttelisi samoilemaan. Jatkuvan toiminnan vastapainoksi pelaajalle tarjoutuu mahdollisuuksia rauhoittumiseen - ja bonuksien keräämiseen - kuumissa lähteissä, haikuja kirjoitellen tai kettuja paijaten. Myös pikasiirtymät lähes minne tahansa vierailtuun paikkaan ovat onneksi vapaita.

Maisemat ansaitsevat muutoinkin pysähtymisen, sillä audiovisuaalinen loisto on vailla vertaa. Koko väripaletti on käytössä, sillä maisemat vaihtelevat merenrannasta jylhien vuorenrinteiden kautta ruskan paletissa hohtaviin metsiköihin. Hyppy maailmaan on todella upottavaa. Kehitystyöhön käytetyt vuodet todella näkyvät.

Ghost of Tsushiman PC-käännös on jälleen kerran todellinen sulka hattuun Sonylle. Avoimen maailman toimintaseikkailuiden ystäville vastassa on ylittämätön aarre, joka kannattaa napata ostoskoriin. Tällä kertaa jopa ihan ilman alennusmyyntien alkamista.