Sucker Punch Productionsin Ghost of Sushima oli taianomainen matka feodaaliajan Japaniin ja samurai-kulttuuriin, minkä kiehtovuudelle ja upeudelle eivät samaisen aihepiirin pelit, kuten Assassin's Creed Shadows (Ubisoft Quebec, 2025) tai Rise of The Rônin (Team Ninja, 2024) yltäneet. Idea jatko-osasta tuntuukin hieman pakonomaiselta, kun Jin Sakain tarina saatiin päätökseen ensimmäisessä pelissä. Sucker Punchilla onkin aikamoiset olkikengät täytettäväksi, jotta Ghost of Yótei ei jää ensimmäisen pelin tallomaksi lisäosaksi vaan onnistuu pitämään Tsushiman mahtavuutta yllä ja oikeuttamaan olemassaolonsa omana pelinään.
13 vuotta sitten Atso todisti perheensä murhaamisen Lordi Saiton ja hänen jenginsä tekemänä. Tämän seurauksena Atso on omistanut elämänsä taistelutaitojen kehittämiseen, jotta jonain päivänä hän voi kostaa perheensä kohtalon. Koston hengen, Onryön, omaksuneelle Atsolle, se päivä on nyt.
Ghost of Yótei sijoittuu yli 300 vuotta Ghost of Tsushiman tapahtumien jälkeen, ollen siis täysin oma peli ja tarina koettavaksi. Tämä auttaa väistämään Tsushiman luomia ennakko-odotuksia ja luomaan oman polkunsa. Suoraviivainen kostoretki tarinana painottaa onnistuneesti matkan tekemisen tärkeyttä päämäärään pääsyn sijaan. Selkeä ja yksinkertainen idea tappaa kuusi pahista antaa hyvän tavoitteen etenemiselle. Samalla hiekkalaatikkopohjainen vapaa tekeminen laajassa Yótein kunnassa tarjoilee oivasti pelaajalle mahdollisuuksia luoda oma matkansa. Vapaus kohdata pääkohteet haluamassaan järjestyksessä, valita sivutehtävät kiinnostuksen mukaan tai vaikka ainoastaan maalata maisemia ja eläimiä, kehittävät hahmoa ja mukauttavat matkantekoa persoonallisemmaksi sekä kokonaisvaltaisemmaksi pelikokemukseksi.
Ghost of Yótein kokemisesta erityisen hienon tekee sen idyllinen tunnelma. Isossa osassa olevasta taistelusta huolimatta Sucker Punch on onnistunut luomaan pelilleen seesteisen olotilan, mitä vahvistaa kaunis harmoninen ympäristö ja japanilaisen filosofian pohdiskelu osana matkaa. Pelikokemus muokkautuu harvinaisen syvälliseksi ja miellyttäväksi kokemukseksi, missä tuntee mielen lepäävän. Matkan tekemisen, olemisen pohdiskelun ja taistelujen välinen tasapainoilu on hallittu hienosti pelin tarjoillessa kaikkea sopivan lyhyissä osissa, jottei pelaajan valitsema eteneminen pääse sakkaamaan.
Koston tiellä matkataan kolmannen persoonan perspektiivistä. Hahmolla voi odotetusti juosta, kiipeillä ja hiipiä monipuolisen taistelun ohella. Matkaa taitetaan myös hevosella ja eläväinen maailma tarjoilee kaikenlaista lisäpuuhaa muun muassa temppeleille kumartamisesta maisemamaalailuun ja kylpyhetkistä musiikillisiin soittosessioihin. Lisäaktiviteettien suorittamisesta palkitaan esimerkiksi hahmon kehityspistein tai tiedonjyväsin, jotka vievät kohti salaisia aarteita tai haasteita. Toiminnat ja haasteet tuntuvat luonnolliselta lisäykseltä matkan tekoon syventäen nokkelasti hahmonkehityksen ohella pelaajalle tarinan juurisyitä ja yleisesti japanilaisen kulttuurin saloja. Tämä tuudittaa pelaajan zenmäiseen sielunhoitoon rikkaalla ja syvällisellä pohdiskelullaan tekemisen merkityksestä.
Isossa osassa oleva taistelu hoidetaan neljällä perustoiminnalla; kevyellä ja raskaalla lyönnillä, väistöllä ja torjumisella. Suoraviivainen lähestyminen taisteluun tekee vihollisten pieksemisestä sujuvaa jäämättä kuitenkaan mitenkään yksiulotteiseksi. Vastustajan liikkeitä seuraamalla omat toiminnot pitää ajoittaa oikein voitokkaan lopputuloksen saavuttamiseksi, mikä antaa sopivaa jännitettä ja autenttista tunnelmaa taisteluun. Pelissä edetessä hahmo oppii useita eri tekniikoita ja käsittelemään eri aseita, mitkä monipuolistavat entisestään sujuvaa taistelua. Eri aseet toimivat eri vihollisiin tehokkaammin tai heikommin, joten aseiden vaihtelulla on taistelussa merkitystä. Monipäisen vihollisjoukon edessä aseen vaihtelu onkin ainoita sujuvuutta hieman särkeviä tekijöitä, kun aseen vaihto on useamman napin painalluksen takana. Vaikka tähän toimintaan ei paljoa aikaa kulukaan, huomasin sen hieman katkaisevan muuten kuin tanssin tavoin etenevää mättöä.
Hahmon monipuolinen toiminta on hyvin pelaajan hallinnassa. Komentoihin reagoidaan sopivalla viiveellä antaen hahmolle massaa toimia luonnollisen oloisesti terävien luonnottomien liikkeiden sijaan. Peli hyödyntää DualSense-ohjaimen ominaisuuksia kiitettävän monipuolisesti. Kosketusnäytöltä voi muun muassa piirrellä kuvia tai kirjoitella tekstiä, haptinen palaute paljastaa piilotettuja kohteita tai soi osana pelin tiettyjä tilanteita, kaiuttimet tehostavat äänimaisemaa ja liiketunnistimella voi vaikka takoa miekkaa ohjainta heiluttelemalla.
Visuaalisesti Ghost of Yótei luo harmonisen ja eläväisen maailman muinaiselle Japanille. Yksityiskohdat muuttuvista vuorokauden- ja vuodenajoista tuulessa heiluviin heiniin antavat pelille aitoa luonnetta. Valojen ja efektien, kuten tulen ja savujen hyödyntäminen, on ensiluokkaista tehden kostoretkestä astetta orgaanisemman ja mieleenpainuvamman. Hahmojen yksityiskohdat kasvoja myöten lähentelevät fotorealistisuutta, mutta ajoittain yksityiskohtien määrässä on havaittavissa pientä laatuheittelyä. Pelissä on hetkiä, jolloin ympäristö näyttää oudon tasaiselta ja puhtaan tyhjältä samoin kuin hahmojen kasvotkin. Tilanteita tulee vastaan aika ajoin, muttei häiritsevän usein kuitenkaan. Yleinen visuaalinen taso on kuitenkin upeaa koettavaa ja se pyörii Playstation 5:llä ongelmitta. Myöskään lataustauoista ei tarvitse juurikaan välittää.
Peli tekee kunniaa japanilaisille elokuvantekijöille lisäämällä audiovisuaalisia asetuksia, jotka muokkaavat peliä elokuvantekijöiden tyylien mukaisesti. Pelaamalla Akira Kurosawa -tilassa, peli on Kurosawan elokuvien mukaisesti mustavalkoiseksi tyylitelty ja puhuttu japaniksi. Takashi Miike -valinnalla veri roiskuu taistelutilanteissa hulppeasti liioiteltujen purskahdus-ääniefektien kanssa. Shinichirô Watanabe -tila muuttaa pelin perinteiset japanimusiikit moderniksi elektrofiilistelyksi, mikä tuntuu jo hieman tunnelman särkevältä vaihtoehdolta. Joka tapauksessa näillä mielenkiintoisilla vaihtoehdoilla menoa voi hieman personalisoida omalaatuisemmaksi.
Hieman kummallisen vaihtoehtomusiikin ohella pelin alkuperäismusiikki istuu muinaisen Japanin kokemiseen hienosti. Itämaiset sävelet siivittävät oivasti monipuolista matkantekoa korostaen rikasta kulttuuria koko sen monipuolisuudessaan. Ääninäyttely on ensiluokkaista erityisesti japaniksi, mille kielelle huulisynkronointi on tehty. Äänimaisema on huoliteltu ympäristöä myöten. Alueilla vallitsevat oikeat luonnon äänet, jotka reagoivat sääolosuhteisiin ja ympäristöllisiin muutoksiin. Yhtä lailla taisteluissa yksityiskohtaiset ääniefektit miekan sivalluksista pulppuaviin valtimoihin saavat maailman tuntumaan astetta aidommalta.
Pelillisesti Ghost of Yótei ei tuo juurikaan uutta muinaisen Japanin hiekkalaatikkoseikkailuun, mitä jo aikaisemmat samaisen aiheen muut pelit ovat antaneet. Kuitenkin siinä, missä esimerkiksi Rise of the Rônin ja Assassin's Creed Shadows tuntuivat hieman kaavamaisilta ja kylmäkiskoisilta, Ghost of Yótei onnistuu tekemään Japanin kokemisesta rentoa ja kiehtovaa. Pelin tunnelma on Ghost of Tsushiman tavoin aistikasta ja maailmassa eteneminen on miellyttävän luonnollista sekä harmonista puuhaa antaen pelaajalle vapauden määrittää tarinansa suunnan ja vauhdin. Tämä saa minut palaamaan innoissaan pelin ääreen ilta toisensa jälkeen.
