Ghost Recon: Wildlands

Ubisoftia on arvosteltu julkaisijan pelisarjojen sekoittumisesta keskenään. Ghost Recon: Wildlandsissä on eittämättä henkäys Far Cry -sarjasta DNA:ssaan. Se ei silti ole suora kopio, vaan siirtää Far Cry:n toiminnan taktiseksi yhteistyöpeliksi vakoilulennokkeineen päivineen. Ryhmä voi merkata vihollisia ja kohteita toisiaan auttaakseen, ja keskustella parhaasta mahdollisesta tavasta suorittaa tehtävä yhdessä.

Wildlands sijoittuu Boliviaan ollen samalla neliökilometreissä laskettuna suurin avoimen maailman peli, jonka Ubisoft on koskaan luonut. Ympäristö näyttää komealta tarjoten kaikenlaista maastoa erilaisia taktiikoita varten.

Ubisoftin maanantain lehdistötilaisuus päättyi kohtaukseen, jossa pelaajien piti napata "El Pozolero" -sopankeittäjä. Tämä mies on vastuussa Boliviaa hallinnoivan huumekartelli Santa Muerten vihollisten ruumiiden "katoamisesta". Ghost-ryhmän tehtävän on iskeä kartellin infrastruktuuriin, organisaatioon ja kuljetuksiin. Alue on täynnä kohteita, joiden hoitaminen vie tiimin lähemmäs lopullista maalia eli kartellin johtaja El Sueñon eliminointia. Tehtävärakenne muistuttaa hieman Pandemicin vanhaa Mercenaries -peliä. Pelaajat voivat hyökätä mitä tahansa kartellin osa-aluetta vastaan haluamassaan järjestyksessä.

Pololeroon johtavan tehtäväketjun ensimmäisessä osassa meidän tuli löytää ilmiantaja, jolla olisi tärkeää tietoa. Tarkoituksena oli hoidella ensin ilmiantajan ympärillä olevat vahdit ja napata heppu mukaan. Pelasimme tehtävän kahdesti ja oli mielenkiintoista huomata, että vahdit olivat vaihtaneet paikkojaan eri peluukerroilla. Ensimmäisellä kerralla viholliset olivat lähellä toisiaan ryhmässä, toisella jakautuneena alueen eri reunamille. Vaihtuva vuorokaudenaika vaikutti myös tehtävän kulkuun. Ilmiantaja päätyi pakenemaan autossa, joka meidän piti pysäyttää. Takaa-ajo päättyi ilmiselvästi etukäteen määrätysti huoltoasemalle, ja siitä edelleen viimeiseen tulitaisteluun. Toisaalta esimerkiksi Just Cause on osoittanut, miten hyvin etukäteen käsikirjoitetut kohtaukset voi ujuttaa orgaanisemman ja simulaatiomaisemman toiminnan sekaan onnistuneesti.

Tietojen saamisen jälkeen hyppäsimme helikopteriin ja matkasimme kohti El Pozoleron leiriä. Se oli edellisiä kohteita merkittävästi suurempi tarjoten samalla enemmän taktisia vaihtoehtoja lähestymiseen. Ryhmä voisi esimerkiksi vapauttaa vangitut kapinalliset auttamaan heitä. Alueella oli myös kranaatinheitinasema, joka olisi syytä hoidella ennen toiminnan alkamista. Hyökkäsimme leiriin päivällä, joten valonheittimien eliminointi ei ollut meille tärkeää. Yöllä niiden varominen tai rikkominen olisi elinehto.

Tehtävän loppupuolella kartelli usutti helikopterin kimppuumme. Onnistuimme tuhoamaan sen molemmilla pelikerroilla, mutta eri tavoin. Ensimmäisellä yrityksellä jeepin pelkääjän paikalla istunut pelaaja sai kopterin hoidettua rynnäkkökiväärillä räiskimällä. Toisella kerralla lentäjään osunut tarkka-ampujan luoti piti huolen siitä, että kopteri putosi kevyesti takaisin maan pinnalle.

Kaaos on toki hauskaa, mutta Wildlandsissa siviiliuhreista rangaistaan. Ghost-ryhmän tarkoitus on vapauttaa kansa huumekartellin ikeestä, joten silmitön väkivalta sotii tätä vastaan. Kirurgista tarkkuutta suositaan selkeästi avointa sodankäyntiä enemmän, vaikka kartellin leirit ovatkin täynnä tuttuja punaisia tynnyreitä.

E3:ssa pelattu versio oli kappale lopullisesta pelistä eikä hiottu demo, joka näkyy mm. kaappaamassamme pelikuvassa. Arvostamme silti mahdollisuutta tutustua yhdeksän kuukauden päässä olevaan peliin näin avoimesti ja rehellisesti. Jos sinulla on kolme pelikaveria värvättäväksi, neljän hengen yhteistyöpeli Ghost Reconin avoimessa maailmassa tulee olevaan erinomaista hupia.