Ghostbusters: Afterlife kertoo tarinansa viisaasti. Se aloittaa siitä, missä eräässä mielessä alkuperäisen elokuvan tekijätkin elämässään ovat nykyisin. Egon Spengler on kuollut, kuten on valitettavasti myös Harold Ramis. Tytär Callie (Carrie Coon) on yksinhuoltaja, joka perii isänsä talon keskeltä preeriaa. Kolmas sukupolvi eli tytär Phoebe (Mckenna Grace) ja poika Trevor (Finn Wolfhard) eivät tietenkään malta pitää näppejään erossa, ja löytävät isoisän vanhat Ghostbusters-kamat. Tietysti juttuun liittyy maailmaa uhkaava jumaluus Gozer, joka tekee paluuta.
Tavoitteena on selvästi siirtää Ghostbusters uudelle sukupolvelle, ja tekijät onnistuvat tässä ihan hyvin. Monia alkuperäisen elokuvan tekijöitä on mukana nytkin, ja uuden elokuvan ohjaa Ivan Reitmanin poika Jason Reitman. Koko kaksituntinen raina on karkkia faneille, kuten sopii odottaakin. Tarina toimii myös omana itsenään, mutta merkittävästi enemmän kokonaisuudesta saa irti, jos on katsellut ennakkoon sen alkuperäisen Ghostbustersin vuodelta 1984.
Toteutus on mielenkiintoinen yhdistelmä mennyttä maailmaa, ja toisaalta moderneja tuulahduksia. Digitaalitehosteita käytetään, mutta samalla osa on toteutettu perinteisellä tavalla erilaisilla nukeilla ja oikeilla lavasteilla. Elokuva haluaa myös seurata aikaansa, ja progressiiviset aatteet huomioidaan ennen kaikkea valittujen näyttelijöiden rodussa ja sukupuolessa. Se varsinainen tarina ei tästä kärsi, mutta asian panee merkille. Seksuaalivähemmistöjä ei erikseen huomioida, mikä johtunee elokuvan teemasta.
Ghostbusters: Afterlifen selkeästi huonoin puoli on se, että se on turhan hidastempoinen. Räväkkää toimintaa ei ole kuin muutama hassu kohtaus, ja muuten elokuva keskittyy enemmänkin siihen dialogiin ja tunnelmointiin. Pelkkä leffan keston leikkaaminen tuskin olisi auttanut mitään, joten ehkä ratkaisuna olisi ollut parempi dialogin ja toiminnan yhdistäminen. Joka tapauksessa katsojan on syytä varautua siihen, että mitään erityisen vauhdikasta menoa ei ole luvassa.
4K-painos on laadukas kaikin puolin, mutta jostain kumman syystä ne lisämateriaalit on laitettu mukaan ainoastaan samassa julkaisussa mukana tulevalle Blu-ray-levylle. Lisämateriaalit ovat odotettu kavalkadi lyhyitä pätkiä kulissien taakse, ja ne lähinnä alleviivaavat sitä, minkä katsoja on jo itsekin huomannut varsinaista rainaa katsellessaan. Toisin sanoen lisämateriaalit ovat mukavaa lisäviihdettä ja hehkutusta, mutta mitään erityistä ylimääräistä arvoa ne eivät kokonaisuuteen tuo.
Vuoden 2016 Ghostbusters epäonnistui pahasti, mutta onneksi Ghostbusters: Afterlife palauttaa elokuvasarjan takaisin oikeisiin uomiin. Tulevaisuus tuonee tullessaan lisääkin elokuvia nyt, kun sarja on toden teolla kaivettu taas esille.