Giana Sisters

Super Marion kerätessä kauheat kasat kahisevaa, halusivat kotitietokoneiden omistajat luonnollisesti päästä osaksi tasoloikinnan riemua. Juuri tätä suonta kuppaamaan Giana Sisters kehitettiin - plagiointi meni niin pitkälle, että osa NES-hitin kentistä siirrettiin peliin liki identtisinä. Ei siis ihme, että Nintendon lakihaara veti hernepurkin sieraimeen ja jäädytti pelin levittämisen. Lyhytikäiseksi jäänyt myynti ehti kuitenkin synnyttää valtavan piratismi-aallon, ja Giana Sistersistä tuli kaikkien tuntema hitti. Näin vuosikymmeniä myöhemmin Nintendo osaa jo nauraa asialle ja on suostunut päästämään pelin levitykseen, ja vieläpä omalle käsikonsolilleen.

Pelin oppimiseen menee ehkä kymmenen sekuntia. Giana juoksee ristiohjaimella, loikkaa yhdellä napilla ja nakkaa tulipalloja toisella. Tiiliä nuppaamalla ne joko särkyvät tai muuttuvat askelman virkaa ajaviksi murikoiksi. Kuiluun putoamalla kuolee ja mörköjen kosketus koskee. Toisin sanoen, Giana Sistersissä ei ole mitään, mitä pelaava kansa ei olisi nähnyt jo miljoona kertaa. Pelin viehätys perustuukin puhtaasti nostalgiaan. DS-versio on käännetty yltiösuositusta ja todella laajalle levinneestä C64-painoksesta, joten pelin pariin siirtyvä pelikonkari tunnistaa kentät ja taustamusiikin välittömästi, ja vajoaa saman tien nostalgianirvanaan.

Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä käännöstyö on vähän turhankin uskollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koko peli on kuin 80-luvulta repäisty, mitä nyt graafisesti nätimpi. Siinä ei ole pisaraakaan syvyyttä, eikä pelissä etenevä löydä uusia jippoja tai yllätyksiä. Ensimmäiset viisi minuuttia siis kertovat tasan tarkkaan, millainen pelikokemus on luvassa kaikkien 80 kentän ajan. Kenttäsuunnittelu kyllä pistää parastaan, ja osa tasoista on todella nerokkaasti rakennettuja. Alta hajoavien lattioiden, päälle lentävien pyssypöllöjen ja vedestä loikkivien teräspiraijojen seassa etenevän on todella pidettävä kieli keskellä suuta.

Giana Sistersiä on kuitenkin vaikea suositella niille, joille se alkuperäinen peli ei ole haikeiden muistojen kohde. Nykypäivänä julkaistut tasoloikinnat peittoavat tuulahduksen menneestä mennen tullen. Meille nostalgikoille sen sijaan...