GladMort yrittää ja eräässä mielessä onnistuukin

Onnistunut Kickstarter-kampanja toi viime vuonna uuden pelihallin tuoksuisen pelin Neo Geolle. Niille jotka eivät kuulu tämän konsolin omistajien joukkoon on Gladmortista nyt myös versio tuoreemmille konsoleille. Jos etsit Ghouls 'n Ghostsin kaltaista peliä, pelaa korkealla vaikeusasteella jatkomahdollisuuksien ja krediittien kanssa. Tällöin GladMort saattaa todellakin olla sinulle. Minulla taas kesti vain pari tuntia tajuta, ettei tämä peli ollut lainkaan minun juttuni.

Unohtuneessa kuningaskunnassa kaaos on valloillaan ja ritari Gladmortin roolissa sinun on laitettava asiat kuntoon. Pelissä ohjaillaan sivusuuntaisilla raiteilla ritaria, joka kestää vain kaksi iskua ennen elämän menettämistä. Pitää varoa esteitä, hypellä tasolta tasolle ja päihittää kaikenlaisia vihuja. Kokonaisuudessaan peli todellakin näyttää menneiden aikojen peliautomaatilta. Tuntuu melkein väärältä pelata sitä isolla modernilla OLED-televisiolla. Pelissä voi myös laittaa päälle erilaisia suotimia, jotka saavat pelin esimerkiksi näyttämään kuvaputkitelevisiolta. Pelin suunnittelu on kuitenkin paljastavin tekijä siitä, mitä aikakautta tekijät pyrkivät jäljentämään. On elämiä ja "credits" nököttämässä ruudun alareunassa kaikissa viidessä tasossa, joissa seikkaileva sankari kestää vain ja ainoastaan kaksi iskua. Se on todellinen haaste räätälöitynä juuri niille, jotka sellaista etsivät. Täysin muotoiltu konseptiin, joka pyrkii olemaan niin uskollinen klassisille peliautomaateille kuin vain mahdollista.

Ja sitä se todellakin on. Jos olet jo kiinnostunut, voit lopettaa lukemisen tähän. Pientä summaa vastaan ja saat haluamasi kokemuksen. Minulle peli on enimmäkseen täysin hengetöntä tasosuunnittelua, mikä tulee minun innostuneisuuteni tielle. Se myös antaa seikkailulle potkua laittamalla ruudulle mahdollisimman paljon vihollisia korkean vaikeusasteen saavuttamiseksi. Käytössä sinulla on paljon eri aseita kuten kirveitä, keihäitä ja muita keskiajan suosikkeja. Hyökkäykset kuitenkin tuntuvat hitailta ja pelin osuma-alueet ovat usein kyseenalaisia. Haaste tuntuu enemmän turhauttavalta kuin reilulta. Usein on helpointa vain juosta eteenpäin ja yrittää hyppiä vihollisten yli päästäkseen tason lopussa odottavan päävihun luo.

Onneksi matkan varrella on lepopaikkoja, joten oppiminen koostuu kaiken muistiin painamisesta, vihollisten liikereittien tunnistamisesta ja eteenpäin liikkumisesta. Hengettömät reitit eivät vain tehneet siitä kovinkaan hauskaa. Pelissä on muutamia tikkaita, hyppyjä ja hieman vaikeammin saavutettavia alueita, joista voi löytää uusia aseita. Muuten tasot vain vaihtavat ulkonäköään hieman ja lähettävät uusia vihollistyyppejä kohti.

Pelin pikselit ja visuaalinen ilme ovat sen päävetonaula ja kyllä se todellakin on upea. Samaan aikaan meidät on hemmoteltu tällaisella retroflirttailulla, joka ei enää oikein tunnu ainutlaatuiselta ja kutkuttavalta. Äänimaailma pyrkii myös samoihin klassisiin tunnelmiin, mutta melodiat eivät minusta ole erityisen mieleenpainuvia tai kokemusta nostattavia. Näiden klassisten peliautomaattipelien pelaajille musiikki on yksinkertainen tapa luoda vahvuus. Jos äänet olisivat vain vähän mieleenpainuvampia, olisi peli ollut viihdyttävämpi.

Tavallaan tuntuu pahalta olla ilkeä GladMortille. Jos sen aikomus on luoda uusi peli Neo Geo -rakenteella ja saada se tuntumaan menneisyyden viekoittelulta, on se ainakin tehty innolla. Kuten aiemmin mainitsin, moniin varmasti tämä lähtökohta vetoaa. Jos näin on, tiedät, mitä olet saamassa. Itse taas tylsistyin noin tunnin yrittämisen jälkeen. Koska tallennusmahdollisuutta ei ole, on tämä haaste voitettava yhdellä istumalla. Usein minusta tuntuu, että arvioin pelit sen mukaan, kuinka innostava ajatus sen käynnistämisestä ja peli-istunnosta on. Valitettavasti tämän pelin kanssa into oli lähes olematon.