God of War on Playstationin mielenkiintoisimpia yksinoikeussarjoja, ja vuoden 2018 God of War on luultavasti sarjan paras osa. Johtuneeko uusimman sukupolven konsolien komponenttiongelmista vai muista liiketoimintalaskelmista, mutta Sony on kääntänyt PC-pelaajien iloksi tarjolle mitä mielenkiintoisimpia yksinoikeusjulkaisuja Horizon Zero Dawnista Days Goneen. Jälleen kerran PC:lle on tarjolla massiivinen peli niin kokonsa kuin kulttuurillisen merkityksensä puolesta.
Kratos on sodan jumala, joka on kerta kaikkiaan saanut tarpeekseen etelän lämmöstä ja jumalista - jos yhtään heistä lienee enää elossa. Matka suuntaa Pohjolaan, josta löytyy lumen ja sohjon lisäksi vaimo, perheonni ja ainakin näennäinen rauha. Valitettavasti rauha on vain väliaikaista, sillä pohjoisen jumalat eivät ole järin innoissaan tulokkaasta. Tapahtumat käynnistyvät vaimon kuolemasta, jolloin Kratosin tehtäväksi jää hänen nuoren poikansa Atreuksen kasvattaminen ja suojeleminen. Lisäjännitteitä syntyy siitä, ettei Atreus tiedä olevansa jumalaista syntyperää.
Vaimon tuhkien sirottelu Pohjolan korkeimmalle vuorelle on juonta kuljettava tarinankerrontaväline, sillä matkaan tulee enemmän kuin vain muutamia mutkia. Itse asiassa pelattavaa on kymmeniä tunteja, varsinkin jos pelaaja päättää lähteä suorittamaan erinäisiä puoliavoimen maailman sivutehtäviä. Tämä on hienoa, sillä sisältö on alusta loppuun asti todella terävää.
Käytännössä kyseessä on tuttua toimintaläiskettä kevyillä pulma- ja roolipelielementeillä. Lähtökohtaisesti toiminta etenee putkessa, josta erkaantuu lyhyitä sivuhaaroja. Ajoittain maailma avautuu avoimemmaksi, jolloin mukaan astuu myös mahdollisuus tehdä sivutehtäviä ja kasoittain pieniä keräilynakkeja. Kaikenlaisia settiesineiden ja tuhannen suden tappamisen kaltaisia tavoitteita riittää, joten hinkkaajille peliaika saattaa jopa tuplaantua.
Taistelu on pelin suola, ja se toimii erinomaisesti. Kratoksen aseeksi on valikoitunut viikinkikirves, jota voi käyttää sekä lähitaistelussa että heittämällä. Heitetty kirves on palautettavissa käden käänteessä, joten sen käyttö ei jää pelkäksi kuriositeetiksi - erityisesti joidenkin pomojen vahingoittaminen voi olla helpompaa turvallisen matkan päästä. Lähtökohtaisesti heitettynä vahingon määrä on kuitenkin suhteellisen vähäinen.
Lähitaistelussa käytössä ovat kevyt ja raskas hyökkäys, torjunta, väistäminen sekä kasvava joukko erilaisia taidoilla ja esineillä käyttöön avautuvia erikoisliikkeitä ja niiden yhdistelmiä. Kirveen ollessa heitettynä jorpakkoon onnistuu myös nyrkkitappelu, ja joidenkin vihollisten kohdalla tämä on immuniteetin vuoksi myös välttämätöntä. Turhia spoilailematta käyttöön avautuu ennen pitkää myös muita aseita.
Myös Atreus tarjoaa tulitukea sivusta. Nuolet tekevät pientä vahinkoa, mutta tärkeimpänä ominaisuutena ne häiritsevät vastustajia, jolloin esimerkiksi kilpiveikkojen suojaukseen avautuu aukkoja. Kehityksen myötä Atreuksen käyttöön tulevat myös lähitaistelutaidot, jolloin poika voi yllättää viholliset takaapäin ja sitoa heidät paikalleen lyötäviksi. Ilahduttavana ratkaisuna Atreus ei voi kuolla, joten rajallista keskittymisenergiaa ei tarvitse tuhlata turhauttavaan suojelemiseen.
Syvällisyys riippuu vahvasti vaikeusasteesta, sillä normaalilla tasolla näppäimistön hakkaamisella pääsee varsin pitkälle, mutta kovemmilla tasoilla terveydestä, torjunnoista ja väistöistä on pidettävä vissi huoli. Terveys parantuu maasta löytyvillä kristalleilla, mutta niiden määrä taistelun tiimellyksessä on melko rajallinen - terveysriskin välttäminen on siis kannattavampaa kuin osumasotkun siivoaminen. Kilvellä, hyvällä ajoituksella ja häijyillä vastaliikkeillä pääsee pitkälle, mutta osa vastustajien hyökkäyksistä on torjunnan läpäiseviä, jolloin ympäriinsä sukeltelulle on paikkansa.
Hyvällä tuurilla vihollisten puolustukseen voi avautua kertalaakista kuolettava aukko, kunhan terveys on pudonnut riittävän matalalle. Nämä teurastusliikkeet ovat erittäin tyydyttävän näköisiä. Taistelukokemus syvenee pelaamisen myötä, sillä runsas joukko erikoisliikkeitä mahdollistaa omanlaisensa pelityylin rakentamisen esimerkiksi torjunta- tai heittoasepainotteiseksi.
Hahmonkehityksen mekaniikka on laajahko, muttei kovin syvällinen. Matkalta tarttuu mukaan kokemusta sekä kasakaupalla erilaisia valmistusmateriaaleja ja valuuttana toimivaa hopeaa. Kokemuksen avulla käyttöön voi avata mitä erilaisimpia erikoisiskuja, mutta erillinen tasokatto rajoittaa nopeaa syvyyssuunnassa etenemistä. Näin ollen pisteitä ei voi säästää siihen yhteen lopulliseen megaiskuun, vaan kehitys tapahtuu rauhallisesti kerros kerrokselta.
Matkalla vastaan tulevat kääpiösepät auttavat takomaan uusia aseita sekä parantelemaan vanhoja paremmiksi. Erilaisia resursseja on kasakaupalla, eikä niitä kannata säästellä, sillä korkeamman tason aseet vaativat hienompia resursseja. Nuukailemalla reppuun jää herkästi kasoittain matalan tason resursseja, joilla ei tee enää mitään. Esinepaikkoja on vain muutamia: kolme panssaripaikkaa, amuletti, kilpi, muutamia aseen osia sekä näihin pultattavia buustiesineitä. Uusia esineitä tulee vastaan rauhalliseen tahtiin, joten loottauspelistä ei missään nimessä ole kyse.
Etenemisen myötä esineiden ja taitojen välille avautuu ristikkäisriippuvuuksia. Esimerkiksi riittävän korkealla esineiden parantamalla voimakkuudella taidot voivat saada merkittäviä parannuksia tai uusia ominaisuuksia. Näin ollen systeemi on hieman ensivaikutelmaa monipuolisempi tarjoten tukea erilaisille hahmotyypeille. Mistään monimutkaisesta virittelystä tai varsinaisesta roolipelistä ei ole kuitenkaan kyse.
Juoni on yllättäen God of Warin vahvuuksia. Kratos pakenee sarjan aikaisemmissa osissa koettuja kokemuksia, mutta hänen menneisyytensä ei jätä häntä rauhaan. Vaikka uudessa maailmassa myös jumalat ovat uusia, ei menneisyyttään voi paeta loputtomiin. Kratoksen ja Atreuksen välinen dynamiikka on varsin onnistunutta ja jopa jännitteistä. Dostojevskin tasoisesta draamasta ei ole kyse, mutta kertomus on silti varsin mielenkiintoinen erityisesti videopelien mittakaavassa.
Koko pakettia tukee upeasti toteutettu ja kuvattu maailma. Visuaalinen anti on upeaa erityisesti hyvällä laitteistolla pelatessa, mutta kyse ei ole silkasta silmäkarkista. Osa olennoista on massiivisen komeita, kuten esimerkiksi kokonaisen kartan kokoinen maailmankäärme Jörmungandr. Pohjoisesta viikinkimytologiasta otetaan positiivisella tavalla kaikki irti, jolloin maailma on ikään kuin kolmas päähenkilö.
Oikeastaan ainoa motkottamisen aihe on Kratoksen kovin toksisesta kasvatusotteesta varsinkin alkupelin aikana. Kyseessä on kasvukertomus, jossa äitinsä helmoissa kasvaneen Atreuksen on opittava selviytymistaitoja. Kasvatusvinkkejä Kratoksen toiminnasta ei kannata ottaa, sillä välillä neuvot ovat koomisuuteen saakka ristiriitaisia: "Atreus, sinun on opittava keskittymään olennaiseen!" "Paitsi että nämä sivutehtävät eivät ole epäolennaisia, vaan voimamme kerryttämistä!" Tämäkin on toki kehityskertomus sekä Atreuksen että Kratoksen osalta.
Jälleen kerran kyseessä on todella tiukka ja laadukas käännöstyö yhdestä konsolien avainpeleistä. Laadusta ei ole tingitty, ja päälle on saatu vielä PC:n mahdollistamat graafiset herkut. Melkoinen yhdistelmä, ja Playstation PC LLC:ltä on tulossa vielä tänä vuonna lisää nannaa, kuten Unchartedin PC-versio. Mikä aika olla PC-pelaaja!