Muutaman vuoden takainen pöhkö mätkimispeli Gorn (Free Lives, 2020) väritti virtuaalisia taisteluareenoita verellä ja irtoraajoilla huvittavassa sarjakuvatoiminnassa. Gornin kumiset kamppailut jatkuvat nyt taivaan taistelukentillä, missä pelaaja saa vastaansa viisi tuonpuoleisen jumalan poikaa ja ison kasan heidän verisiä haasteitaan.
Gorn 2:n idea on selkeä: hakkaa kaikki eteen tausteluareenalla tulevat vastukset. Silmistä kuvatussa toiminnassa tyyli on vapaa pelin tarjoillessa nyrkkien ohella läjän erilaisia lyönti- ja ampuma-aseita tehtävän suorittamiseen. Pelaajalla on mahdollisuus valita taisteluareenoita eri teemoilla, jotka avautuvat taistelujen kerryttämällä kokemuksella. Perusvastusten ohella vastaan tulee salakavalia ansoja ja persoonallisia pomovastuksia.
Tuntuma VR-pelissä on hyvä. Virtuaalikädet tottelevat tarkasti Sense-ohjaimen liikkeitä ja antavat hyvän otteen turpakäräjistä. Tosin ensimmäisen pelin tavoin kahta kättä tarvitsevat aseet, kuten jousi, aiheuttavat välillä ongelmia kummallisilla solmuilla ja jumituksilla. Iskuosumissa on kuitenkin hyvin massan tuntua. Tätä pehmittää pelin huvittava "letkufysiikka", minkä ansiosta aseet ja vastukset taipuvat iskujen voimasta kuin kumista tehtyinä. Vihollisten taipuilu ja hallitsematon heiluminen antavat veriseen peliin sopivaa hauskuutta. Kaaosmaisesta heilumisesta tulee myös osa pelin haastetta, kun viholliset huojuvat miten sattuu. Hieman epäreiluna toimintana osuminen vihollisen levossa olevaan aseeseen vahingoittaa jo pelaajaa. Suojattuna areenan sankarina tällainen epäkohta aiheuttaa pientä harmitusta, tosin vastukset käyvät myös toistensa kimppuun, jos ovat sattumoisin toisiaan vahingoittaneet.
Grafiikka Gorn 2:ssa on sen pöhköön toimintaan sopivan värikäs. Yhtenäinen sarjakuvamainen ilme leikittelee onnistuneesti karikatyyrimäisillä kehonsuhteilla ja hauskoilla yksityiskohdilla. Persoonalliset erikoisvoimat ja -aseet, kuten jättiläiskädet tai taivaalle viholliset heittävät ilmapallonuolet, antavat hyvää kontrastia yltiömäiselle veriroiskeelle ja irtoraajoilla luodessaan persoonallisen ilmeen. Hahmot ovat sopivan yksityiskohtaisia huvittavien animaatioiden kanssa, mutta samaa hahmomallia kierrätetään liiakseen. Mainittakoon vielä, että peli hyödyntää tehokkaasti monipuolisia ja tyylikkäitä efektejä aina soihtujen liekeistä sarjakuvamaisiin savutömähdyksiin, pitääkseen maailmansa eläväisenä ja orgaanisena. Peli pyörii moitteetta Playstation 5:llä.
Äänipuoli on myös laadukas ja hyvin linjassa hilpeän yleisilmeen kanssa. Ääniefektit tarjoavat hyvää mäiskettä ja pauketta areenataisteluihin. Vihollisten äheltely hyökätessä ja voivottelu haavoittuessa on hupaisaa kuultavaa, antaen näille kumiukoille persoonallisuutta. Irlantilaistyylisiä taistelusointuja muistuttavassa musiikissa on sopivaa kepeyttä pitämään toiminnan rentona mutta silti sopivan tunnelmallisena.
Gorn 2:n virtuaalimätkiminen on hupaisaa ajanviihdettä, jonka vahvuudet ovat tasaisen laadukkaassa toteutuksessa ja pöhkössä ideassa. Tarina antaa sopivasti syytä taistella ja peli tarjoaa vielä mahdollisuuden erilaisiin haastetaisteluihin tarinan ulkopuolelta. Vaikka samoja vastustuksia kierretään vähän liikaa ja haavoittuminen voi olla herkkässä, on Gorn 2 hionut ensimmäisen osan potentiaalin seuraavalle tasolle ja tehnyt letku-ukkojen lätkimisestä entistä hauskempaa.