Gotham City Impostors

Latauspeliksi suunniteltu Gotham City Impostors on kaikin puolin varsin erilainen eläin kuin mihin Gothamissa on viime vuosina totuttu. Peli keskittyy täysin nettipeliin ja rakentuu melko tavanomaisen fps-rungon varaan. Toiminta on enemmän lennokasta räiskintää kuin ryppyotsaista rutistamista, mutta Team Fortress 2:n sarjakuvamaisuuteen ei mennä. Pelisuunnittelusta paistavat läpi Call of Duty: Modern Warfaren vaikutteet, jotka on sovitettu pienimuotoisempaan ja humoristisempaan kokonaisuuteen.

Nokitusten ovat tietysti Batman- ja Jokeri-jengit, joihin on värväytynyt monenmoista supersankaria esittävää toopea ja tahvoa, kotikutoisine varusteineen. Pelaaja ei valitse kummankaan osapuolen väliltä, mutta omien hahmojen muokkaaminen on keskeinen osa peliä. Aluksi pelattavissa on vain joukko valmiita hahmoja omine erikoisuuksineen, mutta pelin edetessä käytettäväksi avautuu enenevässä määrin aseita, liitosiipiä, pomppukenkiä ja vaatteita. Näitä voi sitten yhdistellä vapaasti juuri omaan pelityyliin sopivan feikkibättiksen ja mukajokerin kehittämiseksi. Raskasrakenteisemmat hahmot sopivat hitaiksi ja kestäviksi tankeiksi, kun taas pienet ja ketterät voivat viilettää ympäri kenttää ja tarjota taktista tietoa vihollisten sijainnista tiimikavereille.

Pelin lähtökohdat ovatkin ihan kutkuttavat, mutta hahmonkehityksen verkkaisuus alkaa ennen pitkää verottaa pelaamisen innostavuutta. Uusia tavaroita ja vaatteita avataan niin kitsaasti, että todellisesta muokattavuudesta ei voida puhua useaan päivään. Itse asiassa koko muokkausmahdollisuus on lukittuna ensimmäisten tasojen ajan.

Ongelmaa korostaa se, että pelaajille myydään oikeaa rahaa vastaan boostereita, joilla on mahdollista tuplata kokemuspisteiden karttumisnopeus tunniksi. Tämä herättää epäilyksiä pelitasapainosta, koska paremmat varusteet (kuten kiikaritähtäimet tai luotien tehoa nostavat perkit) väistämättä tarjoavat jonkinlaisen kilpailuedun kentällä. Aloittelijalle kyyti onkin kylmää eikä tilanne tasoitu vähään aikaan, ellei ole valmis upottamaan lisää rahaa peliin.

Myöskään pelimuotojen ja kenttien määrä ei tunnu täysin tyydyttävältä suhteessa hahmonkehityksen vaatimuksiin. Kolme moninpelimuotoa (tappomatsi, alueenvaltaus ja akunryöstö) ja yksinpeliin käyvät aikahaasteet ovat sinänsä ok, mutta vain viidelle kentälle siroteltuna ne käyvät nopeasti laihoiksi ja samat kulmakunnat toistuvat yhtenään. Toki voisi argumentoida, että onhan sisältöä enemmän kuin samanhintaisissa Call of Dutyn lisäosissa, mutta siinä missä Call of Dutyn moninpeliydin on hiottu huippuunsa, Gotham City Impostorsin viimeistely ei pääse samalle tasolle.

Yksi tuskastuttavimmista ongelmista on pelinhaun takkuisuus. Tällaisessa pelissä matsista toiseen pitäisi viilettää alta aikayksikön, jotta pelissä ylipäätään tuntuisi etenevän, mutta sen sijaan uutta ottelua odotellessa saattaa jopa ehtiä tiskata, silittää pyykit ja tekaista leivän. Vaikka kattoraja pelaajille on vain 6 vs 6, kerrat jolloin huone olisi ollut täysi on helppo laskea yhden käden sormilla. Lisäksi testatussa PC-versiossa esiintyi paikoin pientä verkkoviivettä, eivätkä konsolimaiset valikotkaan oikein hiiriohjausta edusta.

Mitkään pelin ongelmista eivät yksinään ole murhaavia, mutta yhdessä ne alkavat painaa kokonaisuutta pettymykseksi. Olisin mielelläni nähnyt itseni Gotham Cityssä vielä viikkojenkin päästä, mutta nykyisellään pikkumurheita on liikaa, jotta pelille haluaisi omistaa niin paljon aikaa.

Gotham City Impostors tuntuu lopulta hukatulta mahdollisuudelta, koska silloin kun peli oikeasti toimii, se on menevää paukuttelua. Vaikka ympäristöjen tyyli kallistuu ehkä aavistuksen liikaa realismiin, erottavat humoristiset erikoisvarusteet pelin piristävästi edukseen. Parhaimmillaan rakettia ja ukkoa lentää ympärillä kuin karnevaaleissa ja hektisyys korostaa sopivasti myös tiimityön merkitystä. Jos kehittäjät pystyvät korjaamaan pelinhaun sujuvammaksi ja lisäämään (ilmaista) pelattavaa, kenties pelistä voi vielä kasvaa hyvä huumoriräiskintä.