Gran Turismo

Hoidetaan ensin itsestäänselvyydet pois alta. Gran Turismo on himputin komea peli. Polyphony Digital on säästellyt oikeissa kohdissa (radan sivujen rakennukset ovat sumuisia ja niin edelleen) antaakseen päähenkilöille, autoille ja sulavasti 60 ruutua sekunnissa päivittyvälle ajamiselle kaiken tarvittavan konetehon. Hieman harmillisempaa on yhtä aikaa kisaavien kilpureiden määrän rajoittaminen neljään. Äänipuoli on melkein yhtä hyvin kohdallaan, mutta sitä arvostaakseen hyvän kuulokkeet ovat pakollisia. Musiikkiraita koostuu japanilaiseen tyyliin pääosin konemusiikista ja kevytrokista. Tykkää ken tykkää, itse pidin taustamusiikkeja kovin kasarimaisina.

Itse ajaminen tuntuu PSP:n rajoitukset huomioon ottaen varsin hyvältä. Kaikkein hienovaraisimpia ajoliikkeitä on edelleen hieman vaikea tehdä, mutta muuten sekä tatti että suuntanapit pitävät autot hyvin kanttareiden paremmalla puolen. Eri autoissa on merkittäviä eroja, samoin eri tien pinnoilla. Raa'alla väännöllä puskevat jenkkihirmut tulevat mutkiin täysin eri tavalla nelivetoisiin Mitsubishi Evoihin verrattuna. Renkaiden pito muuttuu täysin soralla ajettaessa ja tuntumaa saa hakea tosissaan.

Iso miinus tulee kuitenkin vauhdintunteen puuttumisesta. On vaikea täsmentää, mistä se tarkalleen johtuu, sillä teknisesti kaikki muu on kunnossa. Monesti mutkaan tullessa 50 kilometrin tuntivauhdilta tuntunut ajo on päättynyt rengasvalliin mittarin osoittaessa todellisuudessa reilusti yli satasta. Ongelma korostuu erityisesti auton ulkopuolelta ajettaessa jopa niin paljon, että kuvakulma muuttuu lähes käyttökelvottomaksi.

Häkellyttävän 800 automallin joukossa on runsaasti saman auton variaatioita, mutta rallirassien mallintamisen pieteetti on siltikin kunnioitettavaa. Sama koskee pelin 35 eri rataa. Joukossa on sekä tunnettuja kilparatoja, kuten Nurburgring ja Lacuna Seca, että kuvitteellisia asfaltti- ja sorataipaleita. Kaikki on mallinnettu tarkasti ja autojen kohdalla myös uskollisesti, korkeuseroissa säästämättä.

Gran Turismo on sarjaan vasta tutustuvalle outo kokemus. Teknisesti toteutus on huippuluokkaa, autoja ja ratoja on runsaasti, mutta missä se peli on? Uramoodia ei käytännössä ole ollenkaan, vaan koko peli koostuu ajokoulumaisten haasteiden ja yksittäisten kisojen ajamisesta. Molemmissa tienatut rahat käytetään uusien autojen ostoon. Kisatyyppejäkin on vain kolme: aika-, drift- ja normaali kisamuoto. Jokaisessa valitaan ensin oma auto ja sen jälkeen ajettava rata.

Haasteissa on tarkoituksena ajaa vaikkapa jokin mutka mahdollisimman puhtaasti tai ohittaa vastustaja kolhimatta. Haasteet ovat lyhyitä, mutta huipputulokseen vaaditaan tolkuttoman puhdas suoritus etenkin myöhemmissä vaiheissa. Uran ja turnausten puute luokin peliin päämäärättömyyden tunteen.

Moninpeliä en arvioversiossa päässyt testaamaan, mutta se saattaa pelastaa autojen vaihteluineen ja kisaamisineen jotain. Nettimoninpeliä Gran Turismossa ei muuten ole, ellei kotoa löydy PS3:sta palvelimena toimimaan. Ilkeämielistä laitemyynnin väkinäistä kasvattamista, sanon minä.

Ensikokemus oli ristiriitainen. Tylsästi ajavista tietokonevastustajista ei ole haastetta tai hupia, ja autojen keräily muistuttaa pian Pokemon -harrastusta. Olo on kuin koeajajalla haasteita vääntäessä ja ostettuja autoja eri radoilla ajaessa. Huippuluokan tekninen suoritus ei riitä kannattelemaan yleistä päämäärättömyyttä ja kliinistä toteutusta. Jos olet aikaisempien osien vankkumaton fani, lisää kokonaispisteisiin yksi lisää.