Grand Theft Auto: Chinatown Wars

Grand Theft Auto: Chinatown Warsin päähahmo on kiinalaisen triadin jäsen, joka pelin alussa istahtaa lentokoneeseen matkalla Liberty Cityyn. Hän aikoo kostaa isänsä murhan ja toimittaa muinaisen miekan sedälleen, joka on nyt suvun vanhin. Pääsyy matkaan on kuitenkin raha, naiset ja kalliit huumausaineet. Saapuessaan Liberty Cityn lentokentälle hän saa perinteisen GTA-tervetuloseremonian luotisateineen.

Rockstar käyttää hyväkseen Nintendo DS:n erikoisominaisuuksia, eikä kestä kauaakaan, kun kosketusnäyttöä pääsee naputtamaan. Kuolleeksi oletettu päähahmo heitetään takapenkille, ja auto ajetaan laiturilta alas. Kynä kauniiseen käteen, ikkuna rikki, ja uintimatka vapauteen alkaa. Rockstar on pitänyt huolta myös siitä, että käsikonsolin kaksi näyttöä ovat kovassa käytössä sähköposteja, aseita tai muita tavaroita selaillessa.

Tehtävien aikana kosketusnäyttö saa kyytiä, eikä sitä hyödyntävä pelimekaniikka tunnu lainkaan väkinäiseltä. Aseiden valinta ja valikoissa liikkuminen kynän avulla oli odotettua, mutta kosketusnäytöllä myös käynnistellään autoja ilman avaimia, tiirikoidaan kassakaappeja sekä valmistetaan molotovincocktaileja bensa-asemalla.

Tavaroiden heittely luonnistuu myös kosketusnäytöllä, mutta heittosuunnan ja -voimakkuuden valinta luotisateessa tuntui hieman hankalalta. Periaatteessa mekaniikka toimii, mutta käytännössä homma tuntuu epävarmalta. Vieressä pönöttävä studiopomo toppuuttelee, että pienen harjoittelun jälkeen viskely luonnistuu vaivatta. Aika näyttää.

Pelaajan asunnolta löytyy kartta, joka pitää kirjaa etenemisestä ja mahdollistaa tehtävien pelaamisen uudelleen. Parhaat suoritukset voi ladata Rockstar Social Club -sivustolle, jossa voi vertailla taitojaan muiden gangsterinousukkaiden kanssa.

Nintendo DS:n tekninen rajoittuneisuus Sonyn laajakuvanäyttöiseen PSP-käsikonsoliin verrattuna ei ole salaisuus, mutta Rockstar on tästä huolimatta onnistunut ahtamaan koko Liberty Cityn DS-pelikasetille, ja vieläpä kiitettävän yksityiskohtaisena. Ainoastaan pieni saari jäi alkuperäisestä kaupungista pois. Kompromissina toimintaa joutuu tarkastelemaan vanhaan kunnon malliin lintuperspektiivistä (aivan kuten ennen GTA III:a). Kaupunki on yllättävän eloisa ja dynaaminen. Liikenne on aivan yhtä kaoottista kuin kolmiulotteisessakin Liberty Cityssä, ja kaupungin kaduilla näkee edelleen takaa-ajoja ja perusrötöksiä.

Liberty City on yhä varsinainen rikollisten sulatusuuni. Gangsterit joka puolelta maailmaa taistelevat toisiaan - ja sinua - vastaan. Piirrosmainen grafiikka pukee Liberty Cityä hyvin, mutta hahmot saisivat olla hieman yksityiskohtaisempia. Ne ajavat kuitenkin asiansa. Jalankulkijat eivät ole aivan yhtä kehittyneitä kuin sarjan tuoreimmissa peleissä, mutta he kiroilevat, ottavat sateenvarjon esiin sadekuuron tullen ja kiljuvat joutuessaan yliajetuksi.

Kuvakulman ja graafisen tyylin johdosta väkivalta ei ole yhtä raa'an tuntuista kuin muissa GTA-sarjan peleissä. Rockstar paikkaa tilannetta pistämällä pelaajan kaupittelemaan huumeita. Pelin aikana voi löytää tai ostaa kaikkea pilvestä crackiin, ja kamaa voi myydä kuranttiin katuhintaan. Huumeiden hinta seuraa kysynnän ja tarjonnan lakeja, ja mikäli tietyllä alueella on pulaa jostain huumeesta, äkkirikastuminen välittämällä kamaa onnistuu. Eri alueilla tykätään erilaisista huumeista, ja voittojen maksimointi vaatii yllättävän syvällistä taustatyötä.

Kuten aina, autolla liikkuminen on olennainen osa Chinatown Warsia. Rockstar on tehnyt paljon töitä tehdäkseen ajamisesta mahdollisimman nautinnollista. Pelissä on eräänlainen puoliautomaattiohjaus, joka toimii erittäin hyvin. Lopputuloksena on pelkistetympi ja vauhdikkaampi ajokokemus.

Ajamisen vastapainona on luonnollisesti räiskintä. Aggressiivisen automaattitähtäyksen ansiosta kohteeseen osuminen on hyvin todennäköistä. Tähtäimen voi kohdistaa lähimpään viholliseen oikeaa olkanäppäintä painamalla, mutta myös summittaisella räiskinnällä luodit ohjautuvat tähtäyssuunnassa oleviin vihollisiin. Mikäli pelaajalla sattuu olemaan automaattiase, saa vastaan tulla melkoinen armeija, ennen kuin meno pysähtyy.

Grand Theft Auto -pelien kantava voima on kuitenkin aina ollut tarina ja sen tehtävät. Rockstarin mukaan keskivertopelaaja pelaa Chinatown Warsin läpi 30-40 tunnissa. Tehtävistä ei puutu vaihtelua, sillä viiden pelaamani tehtävän aikana räjäytin pankin, kärvensin nistejä helikopterista ja salamurhasin kohteeni tarkkuuskiväärillä. Nähtäväksi jää, pysyykö tehtävien laatu yhtä korkeana koko pelin läpi, mutta mikäli loppupeli pääsee lähellekään viittä ensimmäistä tehtävää, luvassa on jotain huikeaa.