Grand Theft Auto IV: The Lost and Damned ei jatka peliä siitä, mihin GTA IV jäi, vaan se kertoo oman, itsenäisen tarinansa. Pääosissa nähdään moottoripyöräjengi The Lostiin kuuluva Johnny Klebitz, joka kumppaneineen on niin karskia ja kovapintaista äijää, että Helvetin Enkelit vaikuttavat kirkon kuorokerholta. Kovilla kundeilla on omat ongelmansa - vanha pomo haluaisi syöksyä päätä pahkaa huumebisnekseen, kun taas Johnny muistelee kaiholla maltillisempia aikoja. Tästä syntyvä syöksykierre sisältää pelisarjalle ominaiseen tapaan valtavasti väkivaltaa ja varkauksia, uskollisuutta ja petturuutta, sekä runsaasti rokkia pitämään fiiliksen korkealla.
Tarina itsessään on perinteitä ja arvattavia käänteitä täynnä. Tämä on sekä hyvä että huono asia, sillä kliseet toimivat kun niitä käsitellään oikein. TLAD:ssa on kuitenkin iso puute GTA IV:ään nähden - päähenkilö ei ole pidettävä. Siinä missä peruspelin Niko Bellic oli loppujen lopuksi yksinäinen ja rikkinäinen ihminen, Johnny on moraaliton murhaaja, jota ei aja eteenpäin mikään muu kuin moraalittomat tavoitteet.
Loppujen lopuksi juoni on sivuseikka. Tärkeintä on, miltä pelaaminen tuntuu? Ja veljet, se tuntuu hyvältä. Moottoripyörien ollessa pääosassa niiden käyttäytymiseen on panostettu. Satulasta ei lennä enää tuosta vain ja niiden ohjailtavuus on tehty sulavammaksi ja mukavammaksi. Ei tulisi mieleenkään astua urheiluauton tai muun liikkuvan arkun puikkoihin. Jotta prätkäjätkänä olo välittyisi paremmin, radiokanaville on lisätty 50 raitaa raskasta rokkia. Tuntuu upealta kaahata moottoritiellä, kun radiosta raikaa Deep Purplen Highway Star ja hevikanavan juontajana melttoaa Max Cavalera.
Koska konfliktit ovat edelleen isossa osassa, räiskintäosioillekin on annettu piristysruiskeita. Tuttujen kuularuiskujen lisäksi Johnny pääsee käsiksi sellaisiin hauskoihin vekottimiin kuin täysautomaattinen pistooli, kranaattikivääri, katkaistu haulikko ja putkipommit. Herkuttelu ei lopu tähän: moninpelitiloja on nyt enemmän, kilpa-ajoissa voi husia kavereita pesismailalla, kaupungista löytyy uusi komediaesitys, telkkarikanavia on enemmän... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Ja juuri tämä sisällön rikkaus on myös TLAD:n suurin kirous: mistään tästä mahtavasta lisäsisällöstä ei pääse nauttimaan peruspelissä. Kaikki TLAD:n hienoudet, kuten uudet prätkät ja radioraidat pysyvät pelkästään TLAD:n sisällä. Se ei ole vain sääli, se on jo rikollista.
Tästä huolimatta täyden kympin pisteet helähtävät Grand Theft Auto IV: The Lost and Damnedille hyvinkin helposti. Kampanja itsessään kestää 10 tuntia, muulla sisällöllä täyttäisi helposti isommankin pelin, ja koko kauan odotettu paketti maksaa mitättömät 15 euroa. Jos tämä setti ei ole rahalle vastinetta, en todellakaan tiedä mikä on.