Gravel

Ajopelien fanit janoavat vauhtia, ja juuri sen ansiosta Milestonen arcade-rallipelistä voi nauttia.

Gravelin uratila on rakennettu fiktiivisen Off-Road Masters -televisiosarjan ympärille. Idea on viimeisen päälle perinteinen: ajamalla kerätään tähtiä, joilla puolestaan avataan uusia kisoja. Mitä paremmin ajaa, sitä enemmän tähtiä saa. Ajoittain vastaan tulee pomotaisto jonkun pelin nimekkään hahmon kanssa.

Pomotaistot, tai oikeastaan pomorallit, on ainakin esitelty näyttävästi. Esimerkiksi Scott Parker soittaa ilmakitaraa räjähdyksien säestämänä. Moinen tuntuu hölmöltä, ja se asettaa tunnelman koko muulle pelille. Gravel on siis hieman poikkeava verrattuna Milestonen aiempiin peleihin tässä suhteessa.

Uratila on kaikesta huolimatta hyvin rakennettu. Menneiden aikojen makua on ilmassa runsaasti, mutta toisaalta virkistävästi tarjolla ei ole suurikokoista avointa maailmaa. Toisin sanoen kisojen välillä ei tarvitse ajella mainoksia katsellen ja kokemuspisteitä keräillen. Gravel on jaettu 15 erilliseen jaksoon, joiden aikana erilaiset kisat käydään. Meno on helposti omaksuttavissa ja ymmärrettävissä, eikä pelaaminen ole tylsää.

Erilaisten kisatyyppien lisäksi mukana ei ole oikein mitään, joka erityisesti joukosta erottuisi. Luvassa on siis perinteisiä ralleja, aika-ajoja, eliminointikisoja ja "smash-upeja", joissa täytyy yksin ajaen törmätä oikeisiin kohteisiin tietyssä ajassa. Smash-up vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, ja selvästi kokonaisuuden parasta antia.

Milestonen tapa hahmonkehityksen suhteen on Gravelissa mukavan selkeä. Ei ole erilaisia uusia autoja ostettavaksi, osia hankittavaksi tai maalauksia ansaittavaksi. Kaikki tapahtuu tähtiä kartuttamalla, ja kun kokemuspisteitä on koossa tarpeeksi, pääsee osallistumaan seuraavaan kisaan.

Autojen ohjauksen ja ajamisen tuntumat eivät ole lähelläkään simulaatiota. Meno on tietoisesti tehty pelihallimaiseksi rällättelyksi, joka tuo mieleen Sega Rallyn tai Motorstormin. Autosta riippumatta ajaminen tuntuu Gravelissa aina suunnilleen samanlaiselta. Milestone olisi kuitenkin voinut antaa ajokeille hieman enemmän massan tuntua.

Milestonen menneitä ajopelejä ovat muun muassa Ride, Ride 2, Moto GP ja WRC (aina WRC 4 -peliin saakka) eivätkä tuotokset ole koskaan olleet sieltä kauneimmasta päästä graafisesti. Eivät siis ainakaan vertailussa lähimpien kilpailijoiden Polyphony Digitalin, Playground Gamesin tai Ghost Gamesin kanssa. Autoista puuttuu yksityiskohtia, ja valaistus jättää paljonkin parantamisen varaa. Toisaalta peli rullaa sujuvasti, joka onkin teknisesti se Gravelin paras ominaisuus.

Musiikki on sen sijaan jokseenkin karmeaa. Luritukset ovat yleensä kuin Spice Girls heavy metal -bändin olisi perustanut, joten kannattaa pelata kokonaan ilman musiikkia. On silti sanottava, että kokonaisuutena Gravel on nautittava peli. Grafiikan maltillisuudesta ja musiikin laadusta huolimatta kyseessä on hieman retroon vivahtava arcade-rallipeli, joka keskittyy hauskuuteen. Myös pelin rakenne on selkeä ja helppo ymmärtää. Autoissa saisi kuitenkin olla hieman enemmän massan tuntua.