Codemastersilta on tullut muutaman vuoden sisään toinen toistaan upeampia kaahailupelejä, mutta Grid: Autosport ei tuo selvää harppausta eteenpäin. Kenties odotukseni ovat yksinkertaisesti kasvaneet Forza Motorsport 5:n ja Driveclubin myötä, mutta lopputulos on kuitenkin se, että Autosportista jää uupumaan se tietty kipinä ja pelaaminen on hieman puisevaa.
Paperilla kaikki näyttää hyvältä. Mukana on laaja kirjo erilaisia kisoja, ratoja ja autoja. On katulenkkiä Washingtonissa ja Chicagossa. Löytyy F1-rataa Yas Marinan ja Span muodossa. Pikkuformula siellä, BMW M3 täällä. Perusskabadabojen väliin voi ottaa driftailukisoja, endurancea ja jopa romurallia. Ongelma on siinä, että kaikki tämä on jo tehty ja nähty aiemmin eikä parannuksia ole tarpeeksi.
Grid: Autosport on vähän kuin uusintajulkaisu, jonka "remasterointiin" ei ole uhrattu suunnattomasti aikaa. Osa radoista ja kisatyypeistä on kuin suoraan alkuperäisestä Race: Driver Gridistä, osa taas Grid 2:sta. Tämä tuo myös huomattavaa vaihtelua pelin visuaalisessa laadussa; esimerkiksi Grid 1:stä peritty San Francisco ei pääse visuaalisesti Grid 2:n ratojen, kuten Barcelonan ja Dubain, tasolle.
Kaikkia Grid 2:n vauhdikas ote ei miellyttänyt, ja Grid: Autosportissa on selvästi haettu taas ammattimaisempaa tuntumaa, joka on enemmän sitä ykkösen "simcadea". Esimerkiksi Aston Martin Vanquish tarraa Grid 2:ssa todella tiukasti tiehen, kun taas Autosportissa sama auto puskee ja lipsuu, jos ei ole tarkkana. Jarrutuksiin on varattava enemmän matkaa ja kaasun kanssa on oltava säästeliäämpi. Meno on vähemmän arcademaista.
Ajomekaniikka toimii perusvarmasti. Autoihin saa mukavan letkeän otteen, kun on ensin oppinut ulos Grid 2:n raastavammasta ajotyylistä, mutta toisaalta tuttuja ratoja uudelleen kiertäessä jäin kyllä itse kaipaamaan peliltä enemmän räjähtävyyttä. Autosport on vaarassa jäädä väliinputoajaksi, ellei erityisesti kaipaa ajopeleiltään tällaista puolirealistista tuntumaa. Oikeiden simulaattoreiden tasolle Autosport kun ei sitten millään yllä, mutta se ei myöskään salli yhtä kovaa menoa kuin edeltäjänsä.
Tarkkaa autonhallintaa vaativat driftauskisat kuuluvat edelleen sarjan vahvimpiin puoliin.
Grid 2:ta ammattimaisemmasta tyylistä kielii myös se, että ohjaamonäkymä on tuotu takaisin, mutta valitettavasti ratkaisu on kovin kiireisen oloinen. Codemasters ei ole käyttänyt aikaa autojen sisätilojen päivittämiseen, joten ne on sumennettu niin, ettei mittaristoja voi erottaa. Viime vuosikymmenellä Need for Speed: Shift esitteli ohjaamonäkymän, jossa mittaristot sumentuvat vauhdin kasvaessa. Se oli noin 3125 kertaa tyylikkäämpi ratkaisu kuin Grid: Autosportin tapa tehdä tönkkösumennus joka tilanteessa.
Grid: Autosportissa ratojen valaistusta on muutettu siellä täällä tuoden lenkeille hieman erilaisen ilmeen, mutta varsinaisista parannuksista Grid 2:een verrattuna on vaikea puhua, kun tekniset erot kiteytyvät lähinnä valon suuntaukseen ja värifilttereiden käyttöön. Peli on parhaimmillaan PC:llä nätti ja sulava, mutta vanhan konsolisukupolven juuret paistavat joka paikasta jo varsin selvästi. Uusille konsoleillehan peliä ei ole tehty.
Toisaalta käyttöliittymän yksinkertaistamisesta voi ihan vilpittömästi kiittää Codemastersia. Grid 2:n interaktiivinen autotalli kävi pitemmällä pelaamisella tuskastuttavan kankeaksi, ja Autosportissa tämä on vaihdettu perinteiseen tekstipohjaiseen päävalikkoon, josta pääsee hyppäämään uramoodiin, yksittäiskisoihin, nettipeliin tai split screeniin. Autojen perusasetuksia voi säätää kisaan lähdettäessä ja joissain moodeissa myös testata lämmittelyjakson puitteissa. Tämä puoli toimii.
Mutta uran rakenne itsessään on sitten taas vähän tylsempää sorttia. Ideana on valita yksi viidestä kisatyypistä (touring, driftaus, endurance, katukisat, formulat), ottaa vastaan tallipaikka ja kerätä kisoista mahdollisimman paljon noppia tasopisteiden ja parempien tarjousten saamiseksi. Systeemi on jokseenkin hengetön ja sitoo pelaajan ajamaan samoja kisoja ja ratoja peräjälkeen. Kohtalaisesti haastavasta tekoälystä huolimatta toisto vain alleviivaa pelin kipinättömyyttä.
Formulat eivät ole ihan F1:n tasoa, mutta jotain sinne päin.
Hauskempaa on pelata Custom Eventejä, joissa voi vapaasti valita kisatyypin, luokan ja radan joka kisaan. Täältä löytyy myös Party-moodi, johon on niputettu joitain sarjan eksoottisempia lajeja, kuten mainittu romuralli sekä eliminaatio ja checkpoint. Näiden tuomaa vaihtelua jää urassa hitusen kaipaamaan. Nettipeli on oma kokonaisuutensa kokemuspisteineen ja autokauppoineen, mikä antaa pelille lisäsyvyyttä. Saavutusten karttuessa autojaan voi päivittää ja talliin voi ostaa lisää kiesejä. Hyvällä porukalla nettipeli voi hönkiä peliin uutta virtaa.
Pohjimmiltaan käsissä on kuitenkin peli, joka olisi voinut olla jotain paljon enemmän, jos sille olisi annettu vaikka vuosi lisää kehitysaikaa. Siirtyminen asteen ammattimaisempaan tyyliin ei ole huono ajatus, mutta se pitäisi toteuttaa kokonaan uutena pelinä eikä tällä tavoin vanhaa kierrättämällä. Codemastersin pelivalikoimaan ei mahdu montaa pettymystä, ainakaan ajopelien saralla, mutta Autosport on selvästikin tuotettu liian nopeasti yltääkseen samalle viivalle studion parhaimmiston kanssa.
Peli haiskahtaa vahvasti siltä, että Codemasters yrittää puristaa viimeisetkin eurot vanhalta sukupolvelta ennen (toivottavasti) komeaa uuden sukupolven debyyttiään.