Halloween Ends on enemmänkin toiminnallinen draama kuin täysiverinen kauhuelokuva

Ensimmäinen Halloween-elokuva saapui vuonna 1978, ja sen jälkeen maailmalle on saatu melkoinen joukko jatko-osia unohtamatta kaikenlaisia "spinoffeja", "remakeja" tai "rebootteja". Tämä uusimman polven Halloween-kolmikko starttasi vuonna 2018 lyhyesti nimellä Halloween, jatkui vuonna 2021 rainalla Halloween Kills ja päättyy nyt osuvasti nimetyllä tavalla leffaan Halloween Ends. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että tarina todellakin saadaan päätökseen (ainakin seuraavaan jatko-osaan asti). Toisaalta samalla elokuva on muuttunut enemmänkin toiminnalliseksi draamaksi kuin kauhuksi.

Halloween Ends alkaa neljä vuotta Halloween Kills -tapahtumien jälkeen. Pahuuden ruumiillistuma Michael Myers on kadonnut, mutta Illinois'n osavaltion pikkupitäjä Haddonfield ei ole koskaan unohtanut naamiomurhaajaa. Se on kuitenkin saanut muuta ajateltavaa, kun lapsenvahdiksi suostunut Corey (Rohan Campbell) aiheuttaa pienen pojan kuoleman. Näin Coreysta on vuosien varrella muodostunut kaupungin oma hylkiö Michael Myersin tilalle. Sitten pitkäaikainen Halloweenin selviytyjä Laurie Strode (Jamie Lee Curtis) tutustuttaa lapsenlapsensa Allysonin (Andi Matichak) Coeyn kanssa, eikä se Michael Myers ole kuollut hänkään.

Tarinaa siis riittää, ja pääosassa tuntuu olevan yksittäisten henkilöhahmojen sijasta koko Haddonfieldin kaupunki. Tunnelmaa pyritään luomaan pimeydellä ja ajoittaisilla säikyttelyillä, mutta lopulta sitä odotettua kauhuelokuvan jännittyneisyyttä ei saavuteta. Jotkut juonenkäänteet saavat lisäksi katsojan kohottelemaan kulmiaan hämmentyneisyyden vallassa. Lopputuloksena on, ettei Halloween Ends onnistu herättämään tunteita suuntaan tai toiseen. Se on ehkä tällaisen elokuvan kaikkein pahin synti, sillä huonokin elokuva voi olla viihdyttävä tavalla ja toisella.

Teknisesti Halloween Ends on toteutettu hyvin, kuten sopi odottaakin. Jostain syystä kuvaukset on ilmeisesti suoritettu selvästi erillisillä paikoilla, ja sen seurauksena yhtenäisen pikkukaupungin vaikutelmaa ei synny. Enemmänkin tarina tuntuu liikkuvan irrallisesta kuvauspaikasta toiseen. Dialogi ja näyttelijöiden paneutuminen rooleihinsa ovat kunnossa, joten sen suhteen ei ole valittamista.

Halloween Ends saavuttaa odotetusti tarinan loppuratkaisun, ja vuosikymmeniä vanha tunnusmusiikki pystyy edelleen nostattamaan ihon kananlihalle. Muilta osin katsomiskokemus on vaisu.