Hand of Fate

Hand of Fate on omaperäinen tapaus, joka yhdistää Arkham-henkistä pieksemistä vanhoihin valitse-oma-seikkailusi -kirjoihin, ja kertoo tarinansa satunnaistetusti korttipakkojen avulla. Kaiken keskellä on arvoituksellinen Jakaja, jota vastaan pelaajaa edustava nimetön soturi käy omilla korteillaan.

Jakajan hihasta löytyy täysi tusina pomovastustajia, jotka odottavat kukin oman seikkailunsa lopussa. Seikkailut ovat kuitenkin aina erilaisia, koska pöydälle ladottu pelilauta koostuu satunnaisesti asetelluista korteista. Jakajalla on käytössään vakiopakat eri seikkailuihin, mutta pelaaja voi vaihdella omien pakkojensa koostumusta korteilla, joita avataan onnistuneiden kohtaamisten kautta.

Kohtaamisia on puolestaan useampaa sorttia, ja ne voivat olla täysin tekstipohjaisia, tai ne voivat viedä pelaajan suoraan taistelukentälle, jossa vihollisia pistetään poikki ja pinoon matkalta kerätyillä tai ostetuilla aseilla. Kun seikkailut on käyty lävitse, voi siirtyä vielä loputtoman haasteen pariin, jossa korttien maailmaa tutkitaan niin kauan kuin kirveskäsi vielä jaksaa nousta.

Tämä eri genrejen sekoittaminen pitää pelikokemusta tuoreena, mutta Hand of Faten vahvuus lienee kuitenkin sen tarinankerronnassa. Samat kortit ja kohtaamiset tietenkin toistuvat jonkin verran pelin edetessä, mutta ne muodostavat aina uudenlaisen kokonaisuuden.

Tarinanpätkät on kirjoitettu pääosin hyvin ja tunnelmallisesti, mutta parasta tarjontaa lienevät Jakajan höpinät. Tämä kommentoi pöydälle ilmaantuvia kortteja sekä pelaajan suoritusta kiitettävän laajalla repertuaarilla, ja muistaa myös millaisia lätkiä on pelattu aiemmin. Jakaja on viihdyttävää seuraa, ja tämän karisma kumpuaa laadukkaasta ääninäyttelemisestä, mutta tämä on myös animoitu sangen mainiosti.

Ylipäätäänkin Hand of Faten pelipöytää katselee ilokseen, etenkin Jakajan sekoittaessa ja jakaessa kortteja puhtaan taikuuden voimin. Aita olisi ollut monesta kohtaa matalampikin, mutta kehittäjä on todella nähnyt vaivaa luodakseen tunnelmallisen pelitilan.

Taisteluosuudet on tosin toteutettu hieman karkeammin, ja niistä tulee mieleen rankasti zoomattu Torchlight. Hahmomallit ovat silti kohtuullisen näköisiä, ja etenkin rottamiehet ovat edukseen. Animaatiot eivät kuitenkaan ole mitään Arkham-tasoa, joka osaltaan syö taistelujärjestelmän tarkkuutta.

Taistelut alkavatkin ensimmäisenä maistua puulta, koska mäiske on melkoisen suoraviivaista yhden iskunapin hakkaamista. Välillä pitää muistaa torjua ja väistelläkin, mutta rivivihollisten peittoaminen on kuin saunapuita hakkaisi.

Vaihtelua toimintaan saadaan satunnaistetuista varusteista, siunauksista ja kirouksista. Nimetön soturi lähtee alussa liikenteeseen pelkän ruosteisen kirveen kera, mutta alkuvarustus paranee pelin edetessä, ja omaan pakkaansa voi pinota suosikkiaseensa odottamaan löytämistä. Optimoinnin sijasta voi tietysti myös pelata suosituspakoilla, mutta kukapa ei haluaisi kallistaa vaakakuppeja hieman omaan suuntaansa?

Parhaatkaan kortit eivät silti pelasta pelaajaa Hand of Faten ajoittain julmalta satunnaisuudelta, jossa yksi tekstipohjainen kohtaaminen voi viedä hengen huolimatta siitä millaisen varustepinon soturi on saanut itselleen kasattua. Näitä tilanteita ei tule onneksi vastaan usein, mutta ne tuntuvat sattuessaan sangen epäreiluilta. Kirvelystä huolimatta pelin pariin tulee kuitenkin palattua uudestaan ja uudestaan.

Kaikenkaikkiaan Hand of Fate on huolella toteutettu, jännittävä ja omaperäinen genreyhdistelmä, jonka korttipohjainen satunnaisuus tekee siitä yllättävän riittoisan. Toivon mukaan siihen julkaistaan vielä lisäsisältöäkin.