Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Kirja- sekä elokuvasarjan laatu on kuitenkin ollut kohtalaisen tasaista. Niin nuorten kuin vanhempienkin on ollut ilo seurata Harryn kasvamista aikuisuuteen, ja vaikka tarina on harvoin yllättänyt katsojaansa, se on aina tarjonnut edes jonkinlaisen elämyksen. Samaa ei valitettavasti voi sanoa peleistä. Mutta vaikka edelliset pelisarjan osat ovat olleet tuttua lisenssiroskaa, vetää sarjan uusin pohjat.

Tällä kertaa ongelma ei kuitenkaan ole teknisesti heikko laatu, vaan täydellinen sisällönpuute. Kun elokuvaan perustuvan pelin lataa sisään konsoliinsa, perusoletus on yleensä että se mukailee edes jossain määrin alkuperäisen elokuvan juonta. En tiedä pelästyikö Warner, että peli veisi elokuvalta katsojia, vai eivätkö he halunneet paljastaa tarinaa etukäteen, mutta peli sisältää nimikkoelokuvastaan ja kirjasta vain kourallisen kohtauksia, jotka eivät nekään johda mihinkään. Sen sijaan pelaaja päästetään tutustumaan velhokoulun arkeen.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi on kenties yksinkertaisin peli mihin olen koskaan törmännyt, eikä se missään mielessä ole edes suunnattu ihmisille jotka etsivät pelistään jonkinlaisia onnistumisen kokemuksia. Harrya ohjastetaan pitkin velhokoulua kohtauksesta toiseen, jonka jälkeen on aika joko huispata, käydä kaksintaistelu tai sekoittaa erilaisia juomia. Karkeasti sanottuna pelin sisältö oli siinä. Sitäkään iloa ei riitä kuin noin neljäksi tunniksi, ellei halua kerätä kaikkia pelistä löytyviä vaakunoita, jotka avaavat huimia lisävoimia kuten tuliloitsun. En ole alan asiantuntija, mutta voisin olettaa viidennen vuosikurssin velhon osaavan jo tulipallon tekemisen. Jos ei osaa, olisi ehkä syytä vaihtaa opinahjoa.

Minipeleissä ei sikäli olisi mitään vikaa, jos ne tarjoaisivat sisältöä. Valitettavasti pelin potentiaalisin alue, huispaus eli jalkapalloa lentävillä luudilla, on onnistuttu yksinkertaistamaan siihen pisteeseen asti, ettei se vaadi pelaajaltaan mitään. Ainoa asia mitä luudan selässä kontrolloidaan on suunta. Muuten Harry lentää ennaltasovittua rataa tähtien läpi, ja kun tarpeeksi tähtiä on kerätty, on pikkuruinen voiton takaava pallo hänen. Ei olisi varmasti ollut liikaa vaadittu antaa Harrylle mahdollisuutta säätää edes luudan nopeutta, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Kaksintaistelut puolestaan perustuvat kolmeen erilaiseen hyökkäystaikaan sekä yhteen puolustavaan. Joka ikisen kaksintaistelun pääsee läpi ränkyttämällä oikeaa tattia ja pyörimällä ympyrää. Vihollisia on neljä erilaista, eikä taisteluja pohjusteta millään tavalla. Ensin kävelet pitkin velhokoulua, seuraavaksi taistelet ihmissuden kanssa kellotornissa, katsottuasi ensin omituisen välivideon joka saattaa liittyä elokuvaan tai sitten ei. Tähän on paha lisätä enää mitään. Juomien sekoittaminen tapahtuu hyvin samaan tapaan. Jotakin tapahtuu, joka ei näennäisesti liity millään
tavalla itse peliin. Sitten sekoitetaan juoma jotakin tarkoitusta varten joka ei koskaan selviä.

Lyhyesti sanottuna Harry Potter ja puoliverinen prinssi on peli ilman peliä, ja perustuu elokuvaan josta ei kerrota pelin aikana mitään. Kaiken kukkuraksi se päättyy todennäköisesti elokuvan ensimmäisen näytöksen loppuun, eräänlaiseen cliffhangeriin joka on suunniteltu saamaan palleroiset elokuvateatteriin. Kaksinpeli pelastaa hyvin vähän, sillä se antaa molemmille mahdollisuuden ottaa kaksintaisteluja toisiaan vastaan vailla uusia loitsuja tai minkäänlaista taktikointia.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi tippuu samaan kategoriaan niiden selainpelien kanssa, jotka promoavat elokuvaa tai kirjaa. Nämä selainpelit ovat kuitenkin ilmaisia, toisin kuin tämä tekele. Pelin edetessä ei voi kuin miettiä onko tämä jonkinlainen kieroutunut sosiaalinen koe?