Hearthstonesissa tapahtuu isoja asioita sopivasti piristämään vuoden pimeintä aikaa. March of the Lich King on suurin lisäosa digikorttipelin historiassa, ja esittelee pelaajille laajan kirjon uutta sisältöä. Näistä merkittävin uutuus on totta kai Death Knight.
Death Knight on pelin 11. hahmoluokka, jonka nokkamiehenä on - kukas muukaan kuin - kalmojen kuningas The Lich King. Kuoleman ritarin Hero power -sankarikyky on kaksi manaa maksava Ghoul Charge. Se heittää kentälle 1/1 Charge-epäkuolleen otuksen. Jujuna se kuitenkin kuolee viimeistään vuoron lopussa jättäen jälkeen Corpse-vainajan. Tämä on samoin Death Knightin erikoismekaniikka. Jokainen oma minioni tuottaa kuollessaan yhden Corpse-pisteen, jota käytetään sitten valuuttana muissa korteissa aktivoimaan erilaisia entistä voimakkaampia kykyjä. Esimerkkinä ovat perustavanlaatuinen Bone Digger, joka käyttää yhden vainajapojon +1/+2 buustin saamiseen. Koukkuna on tietysti, että optimaalista pelaamista varten ensimmäisellä vuorolla pitäisi olla pelannut ja kuollut vähintään yksi oma ukko. Corpseja tuottaviakin kortteja on tätä varten, kuten muun muassa Body Bagger, jonka voi kätevästi pelata juuri heti pelin alkuun.
Corpse -resurssien managerointi on kaksijakoinen osa Death Knightin pelaamista. Toisaalta se edellyttää huolellisuutta sekä dekin rakentamisessa että pelaamisessa, jotta Corpse-mittarissa riittää "bensaa" silloin sitä tarvitsee. Vastavuoroisesti välillä se tuntuu osin myös tarpeettomalta monimutkaisuuden luomiselta, ja jopa Hearthstonen ydinmekaniikan ja käyttäjäystävällisyyden vastaiselta.
Death Knightin toinen suuri erikoisominaisuus löytyy pakan rakennusvaiheesta. Osassa korteista on Runes-riimuja: Blood (veri), Frost (pakkanen) ja Unholy (epäpyhä). Yhdessä dekissä voi olla vain kolme riimua, joten jos valitsee omaa pakkaansa heti alkuun esimerkiksi kolme veririimun kortin, niin sitten mitään muita laatuja ei voi enää käyttää. Kolmen riimun kortit ovat tietysti niitä voimakkaampia, jotka missaa, jos alkaa sekoittelemaan riimuja keskenään.
Blood-riimut keskittyvät pitkään kestävään ja kontrolloituun peliin. Avainkortteja ovat esimerkiksi Vampiric Blood, jolla voi nostaa maksimielinvoimaa jopa 10 kerralla. Theory crafting -sessioissa pääsi helposti tilanteeseen, jossa hipareita saattoi olla 60 tai jopa enemmän, jos Discover-kortit olivat onnekkaita. Muutenkin korteista löytyy reilusti kestävyyttä lisääviä ja vastustajan minionien poistoon suunnattuja taikoja. Pitkien matsien suunnitelmaan kuuluu myös isot minionit ja esimerkiksi Patchwerk, joka potkaisee vastustajalta minionin pöydältä, kädestä ja pakasta. Puhtaat Blood-pakat ovat varmasti tulevaisuudessa hitaiden kontrollidekkien pelaajien suosikkeja.
Frost keskittyy vastavuoroisesti maagiseen hyökkäykseen ja paljon vahinkoa tekeviin komboihin. Nämä osoittautuivat jo ennen julkaisua tehokkaiksi, sillä Defrostilla saa nostettua kortteja, Horn of Winterillä saa manaa takaisin, ja monet kortit tekevät jatkoliikkeista halvempia. Erityisen osuvaksi paljastui Glacial Advance, joka oli monessa voitossa avaimena, vaikka se tekeekin paperilla vain neljä vahinkoa kerrallaan. Voipi olla, että Frost-pakkoja nähdään kilpailullisessa pelissä tulevina kuukausina turhauttavan paljon.
Unholy keskittyy puolestaan eniten minion-pohjaiseen taisteluun, ja uskon Zoo-tyylisen kokonaisuuden olevan hyvinkin toimiva resepti. Unholy-korteilla pitäisi lyödä pöydälle paljon pieniä ja kestäviä yksiköitä, joiden voi antaa menehtyä ilman kummempaa stressiä. Unholy-korteissa on runsaasti keinoja buffata tai palauttaa niitä takaisin vuoro toisensa perään, kunnes vastustajalta loppuu resurssit. Corpse-pisteitä voi käyttää muun muassa Army of Dead -kortilla tai halvan Stitched Giantin. Loppupäässä pelisuunnitelmaa legendaarinen Lord Marrowgar voi teoriassa täyttää pöydän todella isoilla epäkuolleilla, jos vaan niitä vainajia on mittarissa vielä tallella. Itse en saanut tätä konseptia testipeleissä millään toimimaan; joten olin ehkä rakentanut dekkini liian ahneeksi tai sitten Unholy ei vielä ole ihan kilpailullinen puhtaasti Corpse-ideaan nojaavana. Luultavasti puhtaasti aggroon perustuva dekki sopii tähänkin parhaiten.
Miten Death Knightin kimppuun sitten pääsee? Julkaisun yhteydessä avautuu ilmainen hahmoluokan prologi, jonka läpäisystä saa 32 Core-korttia. Tämä on ainoa tapa saada nämä kortit haltuunsa, sillä niitä ei voi tehdä tai purkaa Arcane Dust -valuutaksi. Toinen merkittävä osuus on Path of Arthas -minilisäri, jonka sekin aika pakollinen hankinta, jos hahmoluokkaa haluaa pelata kilpailullisesti. Se sisältää 26 Death Knight -kortista, niin että hahmoluokka pääsee kilpailemaan muiden kanssa heti startista lähtien. Path of Arthas maksaa 2000 pelin sisäistä kultaa tai noin pari kymppiä oikeaa rahaa.
Loput kortit, kuten tietysti myös muiden hahmoluokkien uutuudet, kerätään normaaliin tapaan uusista March of the Lich King -paketeista. Uusia kortteja on yhteensä 145. Lisärin juoni kertoo Lich Kingin ja Silvermoonin haltijakaupungin taistelusta, ja niinpä kuningasosa korteista onkin Blood Elf tai Undead -tappelupukareita. Suippokorvat keskittyvät temaattisesti taikuuteen ja mananälkään uuden Manathirst-avainsanan kera, kun taas Undead on uusi tagi minioneille. Samaan syssyyn tagejä päivitetään niin, että minionilla voi olla kaksi tagia, esimerkkinä vaikka shamaanin legendary Rotkill, joka on sekä epäkuollut että murloc.
Uusi Manathirst-avainsana on harvinaisen yksinkertainen mekaniikka. Sen omaavat kortit saavat lisää pontta, kun pelaajan manamäärä saavuttaa tietyn pisteen. Esimerkkinä tästä on yksi lisärin huomionarvoisimmista Legendary-korteista: Astalor Bloodsworn. Kortin Battlecry-kyky tekee perusosan lisäksi kaksi vahinkoa neljän manan kohdalla ja siitä eteenpäin. Astalor on muuten varsinainen "value"-pelaajan toivekortti, sillä se tuottaa ensimmäisen vaiheen jälkeen kaksi lisäversiota, joilla tuottaa kahdeksan panssaria ja lopuksi vahinkoa jopa 16 kipaletta. Kortti on siis kiitettävän monipuolinen ja monihyötyinen, joten sitä voidaan odottaa näkevän pelattavan pitkään, erityisesti jos sen pääsee jotenkin pelaamaan Brann Bronzebeardin kanssa.
On pakko tunnustaa, että puhtaasti pelattavuuden kannalta Manathirst on aika tylsä mekaniikka. Se on lähinnä hyödyllinen pelin tasapainon suhteen. Kehitystiimi voi sen avulla luoda voimakkaitakin kortteja, jotka eivät välttämättä ole kovin hyödyllisiä matsien alkupuolella. Eli jos pitää aggressiivisesta pelitavasta, niin uusi avainsana ei välttämättä ole kovin hyödyllinen uutuus. Toisaalta painopisteen siirtymisestä kontrolliin ei koskaan kannata stressata liikaa. Hearthstonen pelaajat ovat aina löytäneet ne tehokkaimmat hyökkäävät taktiikat, enkä usko tämänkään lisärin olevan poikkeus.
Myös Reborn-avainsana saa uuden mahdollisuuden tässä lisärissä. Saviors of Uldun -lisärissä julkaistu mekaniikka sopii mallikkaasti epäkuolleiden maailmaan, ja toki vanhaa tuttua Deathrattleä nähdään samoin yllin kyllin. Esimerkiksi Shaman-hahmoluokan uusi arkkityyppi pyörii lähes täysin Deathrattle-mekaniikan monistamisen ja painostamisen varassa.
Monilla hahmoluokilla avautuu lisärissä uusia mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Paladin saa esimerkiksi paljon tukea Dragon-dekeille, kun taas Demon Hunterilla kannustetaan tekemään pakkaa ilman minioneja tai keskittymään Outcast-kortteihin. Kokonaan uusi idea on sen sijaan Fire-taiat Warrior-dekeissä.
Undead eli epäkuolleet ovat myös mukana useammassa kuin yhdessä luokassa. Esimerkiksi Roguelle on luvassa tukea Deathrattle ja Miracle -tyyppisiin pakkoihin, ja Druidille on tuupattu sekä lisää aggromahdollisuuksia kuin Armor-suojaa tuottavia kortteja.
March of the Lich King on lisäreiden joukossa siitä kovimmasta päästä. Uusista hahmoluokista ei päästä nauttimaan usein, ja edellisestä tulokkaasta Demon Hunterista on vierähtänyt jo useampi vuosi. Lisärissä korteissa on muutenkin todella paljon kokeiltavaa ja koettavaa. Tietysti myös teema on kohdallaan. Lich King on yksi ikonisimmista hahmoista Warcraftissä, ja Knights of the Frozen Throne -lisäri on myös yksi suosikeistani vuosien varrelta. Se lisäri esitteli alkujaan Hero-kortit, joten hivenen harmittaa, ettei uusia niitä nähty uudessa lisärissä.
Vaikka lisäosassa on paljon hyvää, niin myös pientä marinan varaa on. Esimerkiksi uudet Signature-kortit eivät ole kovinkaan onnistuneita. Ne ovat siis uusi puhtaasti visuaalinen laatuluokka kultaisten ja timattisten korttien ohelle, mutta pistävät silmään liiankin erilaisina normaaleista. Pelissä ne on helppo sekoittaa muun muassa Dormant-tilassa oleviin minioneihin. Niitä ei voi myöskään purkaa Arcane Dustiksi, joten vaikka et niistä tykkäisi, niin eroon niistä ei pääse.
Death Knight on silti odotettu lisäys Hearthstoneen. Rune-järjestelmä upottaa siihen heti kättelyssä kolme selkeää arkkityyppiä, mutta ei sulje pois myöskään värikkäämpiä yhdistelmiä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka pahasti ylivoimainen uusi hahmoluokka lopulta on, vai onko ollenkaan. Näin vain päiviä julkaisun jälkeen on mahdotonta arvioida, mihin suuntaan meta suuntautuu. Demon Hunterin julkaisusta saattaa olla opittu. Silloin uutta tulokasta "nerfattiin" useamman kerran putkeen, ennen kuin tasapaino palautui.