Heroes of Normandie julkaistiin lautapelinä 2014 ja yhdysvaltalainen Academy of Adventure Gaming Arts and Design myönsi sille Origins-palkinnon parhaana historiallisena lautapelinä. Nyt tämä taktinen strategiapeli on käännetty aika uskollisesti digitaaliseen muotoon. Tämä on toisaalta hyvä asia, mutta siitä löytyy myös huonot puolensa.
Kuten kaikki varmasti jo arvasivatkin, peli keskittyy vuonna 1944 käytyihin taisteluihin Normandiassa. Tarjolla on yksittäisiä taisteluja, moninpelejä sekä yhteensä kuusi kampanjaa kolmen eri osapuolen leivissä. Sotimaan pääsee yhdysvaltalaisilla, saksalaisilla ja briteillä. Mistään liian vakavasti historiallisesta pelistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä toiminta tuo mieleen vaikkapa Korkeajännityksen lennokkaat tarinat. Jenkit ovat sotahulluja, britit eivät jätä kello viiden teetään juomatta edes sodan keskellä ja saksalaisten joukkojen komentaja on pahuuden ruumiillistuma. Tehtävissä on reipas henki ja niissä muun muassa varastetaan salaisia dokumentteja, pelastetaan Ranskan vastarintaliikkeen jäseniä ja niin edelleen.
Peli on vuoropohjainen strategiapeli, jossa komennetaan pieniä ryhmiä sekä yksittäisiä ajoneuvoja ja sankareita. Jokaisen vuoron alussa kumpikin osapuoli saa käyttöönsä käskyjä, jotka määrittävät toimintajärjestyksen. Lisäksi yksi näistä on bluffausta varten, joten koskaan ei voi olla täysin varma siitä, mitkä vihollisen yksiköt oikeasti liikkuvat tai ampuvat. Käskyjen jaon jälkeen lähdetään purkamaan vyyhtiä vuorotellen. Aivan kaikilla joukoillaan ei pääse toimimaan, mutta ne voivat vuoron lopussa liikkua ilmaiseksi.
Aktivoitu yksikkö voi pääsääntöisesti joko ampua tai liikkua, mutta ei molempia. Ainoastaan ajoneuvoja tämä rajoitus ei koske, sillä ne voivat huristelun lisäksi paukutella konekivääreillään. Osumistarkkuus laskee tässä tapauksessa kuitenkin roimasti. Erikoistoimintojakin löytyy ja niiden avulla esimerkiksi tiedustelijat muuttuvat lähes näkymättömiksi ja konekivääriryhmät pistävät pyssynsä jalustalle lisätäkseen tulivoimaansa.
Taistelut ratkeavat hyvän taktiikan ja noppatuurin avulla. Sotapelien perusteet on syytä muistaa, eli ennen etenemistä tarvitaan suojatulta konekiväärien avulla ja maastoa on elintärkeää hyödyntää aina kuin mahdollista. Ei ole myöskään lainkaan yhdentekevää, missä järjestyksessä janttereillaan toimii. Oletetaan että haluat posauttaa singolla läheisen puolitelavaunun päreiksi. Päätät kuitenkin toimia ensin jalkaväkiryhmällä, joka on ikävästi aukealla ja vihollisen tulilinjalla. Niinpä heität tälle poppoolle ensimmäisen käskyn ja toisen sitten sinkoryhmälle. Jalkaväkesi pääsi turvaan, mutta valitettavasti vastustajasi päätti aktivoida ensimmäisenä yksikkönään ajoneuvonsa. Se huristelikin sitten sinkojesi ulottumattomiin ja ampui juuri liikkuneesta ryhmästäsi puolet hengiltä.
Hyväkään taktikointi ei aina riitä tehtävien voittamiseen, sillä ampumisten ja lähitaistelujen lopputulokset ratkaistaan lopulta noppaa heittämällä. Kuten kaikki lautapelejä pelanneet tietävät, joskus noppajumalat voivat olla hyvinkin julmalla tuulella. Sille ei vain voi mitään, että joskus asiat menevät päin mäntyä huonon onnen perusteella. Hyvät suunnitelmat voivat kaatua siihen, että heität neljä kertaa putkeen ykkösen ja vihollinen vastaavasti paukuttaa sinua kuutosilla. Normaalissa lautapelissä asian sietää ja niissä täytyy usein ottaa riskejä, joiden lopputulos voi olla erittäin hyvä tai katastrofaalinen riippuen heitetyistä silmäluvuista.
Tällainen arvaamattomuus risoo kuitenkin suunnattomasti tietokonepeleissä. Ei ole hauskaa pelata ensin vartin tai parinkymmenen minuutin verran tehtävää ja epäonnistua lopussa heittämällä kuusisivuisella nopalla se ainoa luku, jolla homma menee mönkään. Sitten tehtävä täytyy aloittaa uudelleen alusta. Tosin välillä kannattaa aloittaa alusta jo siinä vaiheessa, kun tekoäly on tuhonnut ensimmäisillä onnekkailla heitoillaan puolet omasta joukosta.
Enhän minä nyt voi ykköstä heittää, enhän?
Ulkoasunsa puolesta Heroes of Normandie on erittäin nätti. Värit ovat kirkkaita ja pelinappulat jäljittelevät lautapelin vastaavia. Lisäksi jokaisesta yksiköstä näkee kätevästi suoraan heidän hyökkäys- ja puolustusarvonsa, joten toimiaan voi suunnitella hyvin etukäteen laskeskelemalla todennäköisyyksiä. Erilaisia animaatioita on käytetty säästeliäästi ja esimerkiksi nappulat liikkuvat yksinkertaisesti pomppimalla ruudusta toiseen. Kuollessaan ne hajoavat miellyttävästi palasiksi, tai ajoneuvojen tapauksessa muuttuvat palaviksi romuiksi. Äänet nyt ovat sellaista normaalia aseiden papatusta ja jyminää.
Moninpeli toimii hyvin, tosin yhden taistelun saattamiseen loppuun kannattaa varata runsaasti aikaa. Mikäli et onnistu löytämään juuri sillä hetkellä tietokoneen ääressä istuvaa pelaajaa, voi pienimmässäkin taistelussa vierähtää aikaa helposti jopa viikkoja. Tämä johtuu siitä, että jokainen todellakin aktivoi yksikkönsä vuorotellen. Olettaen että molemmilla puolilla on vaikka neljä aktivoitavaa yksikköä, kestää vuoron läpikäyminen neljä päivää yhden liikkeen päivätahdilla.
Heroes of Normandiesta on kuulemma karsittu pois kortit, mutta en ole itse tutustunut alkuperäiseen lautapeliin. Niinpä en voi kommentoida sitä, miten suuresti ne vaikuttavat taisteluihin. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin hauska digitaalinen lautapeli. Mikäli taktisen tason sotapelit nappaavat, niin kyllä tälle kannattaa antaa mahdollisuus. Sen avulla saa myös hyvän käsityksen siitä, kannattaako alkuperäistä lautapeliä hankkia omaan hyllyynsä.
